Hola!
Viimeinen nicaraguan viikko meni Nicaraguan itärannikolla. Päästiin perjantaina (7.3.) Matin (Kepan työntekijä) kyydissä Laguna de Perlasiin ja siitä sitten eteenpäin jatkettiin veneellä, joka vei meidät Orinocoon Matin ja hänen paikallisen puolisonsa omistamaan hotelliin.
Orinoco sijaitsee Laguna de Perlasissa, Nicaraguan itärannikolla. Alue on täysin erilaista, kuin muu Nicaragua: alueella ei puhuta Espanjaa (siis toki osataan, mutta keskenään juttelevat muuta), vaan Englantia ja ainakin criolia. Paikallisten puhuma englanti oli kuitenkin niin epäselvää meidän tottumukseemme, että helpointa oli lopulla jutella asioista espanjaksi! :-D
Alkuperäiset alueen asukkaat kuuluvat kolmeen eri heimoon: Criolit, Miskitot ja Carifunat. En tunne taustaa niin tarkkaan, että voisin sanoa esim. Miskitoista mitään, mutta Orinocossa ymmärtääkseni oli Crioleita ja Carifunia.
Orinocossa ei ole autotietä, vaan tällä hetkellä ainoa tapa päästä sinne, on tulla Laguna de Perlasiin maanteitse tai veneellä (maantie on kuulemma melkoisen tuore sekin!) ja siitä pitää jatkaa toisella veneellä n. tunnin mittainen matka Orinocoon asti. Matka maksoi muistaakseni sellaisella aikataulun mukaan kulkevalla lautalla 200 cordobaa, eli 7 euroa. Yksityispangaan puolestaan piti ostaa moottorille ruokaa, johon meillä meni 750 C$, eli 25€.
Orinocon tiet ovat tällaisia polkuja. Kulkuvälineenä ovat omat jalat (yhdellä mummolla oli myös pyörätuoli) ja tavaroiden siirtämisen apuna käytetään kottikärryjä sekä tarvittaessa myös hevosia. Hevoset ja lehmät muuten kulkevat kylässä maan tavan mukaisesti täysin vapaana, ja ihmiset ovat aidattuja - kaikki minkä haluaa suojata eläimiltä, pitää suojata korkealla aidalla!
Nämä kolme kuvaa puolestaan ovat naapurikylästä Marchall Pointista, jossa on vain muutama sata asukasta (mikäli oikein muistan). Kylässä ei näyttänyt olevan yhtään teitä tai polkuja, vaan talot olivat keskellä suurta ruohokenttää. Olisi mielenkiintoista tutustua näiden kylien kulttuuriin tarkemmin. Olisi varmasti aika paljon hämmentävää! Ei tunneta internettiä eikä televisiota. Kännykkä toimi jos kiipesi Matin talon katolle... Hetken aikaa siellä kestäisi, mutta ehkäpä aika pian sitä tulisi tarve lähteä käymään ihmisten ilmoilla lukemassa nettilehtiä ja kirjoittamassa sähköpostia!
Matilla on Orinocossa Finca, eli maatila. Siellä kasvaa mm. Villiananaksia. Istutettuna siellä on ainakin Flor de Jamaica -teetä (joka siis ei ole teetä, mutta siitä tehdään teen kaltaista juomaa), Appelsiinia, Pippuria , kookospalmuja sekä mäntyjä. Kaikki kasvit ovat vielä taimia, sillä tila on nuori, ja lisäksi tulipalo tuhosi sitä vähän aika sitten ja tuohosi hyvin kasvamaan lähteneitä kasveja. Mutta siis, kävimme tosiaan siellä missä pippuri kasvaa!
Orinocosta suuntasimme kohti Bluefieldsiä, joka on itäisen Nicaraguan suurin (tai ainakin suurimpia) kaupunkeja. Siellä tietääkseni pääkielenä puhutaan englantia, mutta suurin osa osaa myös espanjaa. Matka tehtiin jokilautalla. Puolimatkassa piti käydä tankkaamassa moottori, ja sen jälkeen sitten jatkettiin taas matkaa. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy mangrowe-puu (en tiedä onko se todella lajikkeen nimi, mutta tuollaista juurikkoa kutsutaan kuulemma mangrowe-metsäksi). Oli minulle täysin uusi kasvi, ja olin joutunut tunnustamaan tietämättömyyttäni aikaisemmin, kun eräs turisti meille kertoi käyneensä jollakin nilviäisfarmilla, joka oli jossakin mangrowe-metsässä. Tässä se nyt sitten selvisi lopulta, että mitä se mangrowe on. Ettäs tekin tiedätte! :D
Bluefieldsissä vietimme vain muutaman tunnin, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme lentokoneella Corn Islandille. Seuraavassa blogissa ihania kuvia sieltä! :)
ps. Pyydän anteeksi sekavaa tekstiä. Yritin selviytyä tästä blogista mahdollisimman nopeasti, koska kouluhommat huutavat nimeäni...
Viimeinen nicaraguan viikko meni Nicaraguan itärannikolla. Päästiin perjantaina (7.3.) Matin (Kepan työntekijä) kyydissä Laguna de Perlasiin ja siitä sitten eteenpäin jatkettiin veneellä, joka vei meidät Orinocoon Matin ja hänen paikallisen puolisonsa omistamaan hotelliin.
Orinoco sijaitsee Laguna de Perlasissa, Nicaraguan itärannikolla. Alue on täysin erilaista, kuin muu Nicaragua: alueella ei puhuta Espanjaa (siis toki osataan, mutta keskenään juttelevat muuta), vaan Englantia ja ainakin criolia. Paikallisten puhuma englanti oli kuitenkin niin epäselvää meidän tottumukseemme, että helpointa oli lopulla jutella asioista espanjaksi! :-D
Alkuperäiset alueen asukkaat kuuluvat kolmeen eri heimoon: Criolit, Miskitot ja Carifunat. En tunne taustaa niin tarkkaan, että voisin sanoa esim. Miskitoista mitään, mutta Orinocossa ymmärtääkseni oli Crioleita ja Carifunia.
Orinocossa ei ole autotietä, vaan tällä hetkellä ainoa tapa päästä sinne, on tulla Laguna de Perlasiin maanteitse tai veneellä (maantie on kuulemma melkoisen tuore sekin!) ja siitä pitää jatkaa toisella veneellä n. tunnin mittainen matka Orinocoon asti. Matka maksoi muistaakseni sellaisella aikataulun mukaan kulkevalla lautalla 200 cordobaa, eli 7 euroa. Yksityispangaan puolestaan piti ostaa moottorille ruokaa, johon meillä meni 750 C$, eli 25€.
Orinocon tiet ovat tällaisia polkuja. Kulkuvälineenä ovat omat jalat (yhdellä mummolla oli myös pyörätuoli) ja tavaroiden siirtämisen apuna käytetään kottikärryjä sekä tarvittaessa myös hevosia. Hevoset ja lehmät muuten kulkevat kylässä maan tavan mukaisesti täysin vapaana, ja ihmiset ovat aidattuja - kaikki minkä haluaa suojata eläimiltä, pitää suojata korkealla aidalla!
Nämä kolme kuvaa puolestaan ovat naapurikylästä Marchall Pointista, jossa on vain muutama sata asukasta (mikäli oikein muistan). Kylässä ei näyttänyt olevan yhtään teitä tai polkuja, vaan talot olivat keskellä suurta ruohokenttää. Olisi mielenkiintoista tutustua näiden kylien kulttuuriin tarkemmin. Olisi varmasti aika paljon hämmentävää! Ei tunneta internettiä eikä televisiota. Kännykkä toimi jos kiipesi Matin talon katolle... Hetken aikaa siellä kestäisi, mutta ehkäpä aika pian sitä tulisi tarve lähteä käymään ihmisten ilmoilla lukemassa nettilehtiä ja kirjoittamassa sähköpostia!
Matilla on Orinocossa Finca, eli maatila. Siellä kasvaa mm. Villiananaksia. Istutettuna siellä on ainakin Flor de Jamaica -teetä (joka siis ei ole teetä, mutta siitä tehdään teen kaltaista juomaa), Appelsiinia, Pippuria , kookospalmuja sekä mäntyjä. Kaikki kasvit ovat vielä taimia, sillä tila on nuori, ja lisäksi tulipalo tuhosi sitä vähän aika sitten ja tuohosi hyvin kasvamaan lähteneitä kasveja. Mutta siis, kävimme tosiaan siellä missä pippuri kasvaa!
Orinocosta suuntasimme kohti Bluefieldsiä, joka on itäisen Nicaraguan suurin (tai ainakin suurimpia) kaupunkeja. Siellä tietääkseni pääkielenä puhutaan englantia, mutta suurin osa osaa myös espanjaa. Matka tehtiin jokilautalla. Puolimatkassa piti käydä tankkaamassa moottori, ja sen jälkeen sitten jatkettiin taas matkaa. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy mangrowe-puu (en tiedä onko se todella lajikkeen nimi, mutta tuollaista juurikkoa kutsutaan kuulemma mangrowe-metsäksi). Oli minulle täysin uusi kasvi, ja olin joutunut tunnustamaan tietämättömyyttäni aikaisemmin, kun eräs turisti meille kertoi käyneensä jollakin nilviäisfarmilla, joka oli jossakin mangrowe-metsässä. Tässä se nyt sitten selvisi lopulta, että mitä se mangrowe on. Ettäs tekin tiedätte! :D
Bluefieldsissä vietimme vain muutaman tunnin, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme lentokoneella Corn Islandille. Seuraavassa blogissa ihania kuvia sieltä! :)
ps. Pyydän anteeksi sekavaa tekstiä. Yritin selviytyä tästä blogista mahdollisimman nopeasti, koska kouluhommat huutavat nimeäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti