Väestönlaskenta

Näin uuden vuoden kynnyksellä on hyva tarkistaa kuinka monta ihmistä lukee tätä blogia.. Eli siis, nyt JOKAINEN joka juuri nyt lukee tätä tekstiä, menee HETI ja painaa taman tekstin alareunassa olevaa "kommentoi"-kohtaa ja menee kertomaan omasta olemassaolostaan. Uskoisin, että nimiä tulee yli kymmenen.. Ja varokin, mikäli JUURI SINUN nimesi puuttuu tuolta kommenteista - taatusti tulee sanomista!

Ja tässä vielä ohjeet, ettei kukaan pääse sanomaan, että ei vai osaisi:
1. Paina tämän tekstin alapuolella olevaa "n kommenttia" -kohtaa -> siirtyy kommentointisivulle.
2. Kirjoita kommentti tyhjään laatikkoon
3. Kirjoita "salasanavahvistus" -kohtaan laatikon yläpuolella näkemäsi merkit
4. Valitse "kutsumanimi" ja kirjoita siihen oma nimesi. URL-kohdan voit jättää tyhjäksi
5. Valitse "julkaise kommentti"

Kiitos! :)

Oikein hyvää uutta vuotta sinne kaikille! Siellä on jo yli kaksi tuntia sitten vaihtunut vuodelle 2008. Täällä odotamme vielä viisi ja puoli tuntia vuoden vaihdetta. Olen Granadassa tällä hetkellä. Mikäli joku teistä ei juuri nyt muista, että mikä ihmeen paikka tämä Granada nyt oikein olikaan, niin aikaisemmista teksteistä voi muistella. Ja Sadulla on blogissaan todella kattava Granada-osio. Suosittelen!

Kiirettä jouluviikolla

Ennen kuin aloitan kertomuksen joulunalusviikosta, niin hoidan päivän tärkeimmän asian alta pois: HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ÄITI! Meidän äiti kuulkaas vanhenee taas tänään (29.12.) yhden vuoden lisää. Kyllä se meidänkin äiti on jo vanha, kun on nyt sitten 48 vuotias! ONNEA!

Tässä viime viikkoina on ollut hirmuinen kiire ja tosi paljon tekemistä, joten siitä johtuen on sitten paljon kerrottavaa, joten otapa oikein oikein mukava asento siihen toimistotuoliin, tai jos mahdollista, siirry läppärin kanssa sohvalle.. Sillä nyt alkaa sepustus!

Kaikki sanovat, että joulukuu on täällä Nicaraguassa yhtä juhlaa. Kukaan ei oikein työpaikoilla ehdi tehdä oikeita töitä, kun koko ajan joko juhlitaan tai sitten valmistellaan juhlia. Ensin siis joulukuun alussa, 7.12. on se purissima, sitten Matagalpassa juhlitaan omaa suojelupyhimystä, eli Virgen de Guadalupea, sitten on joulujuhlat työpaikoilla ja sitten tietysti kodeissa omat joulut, joita pitää valmistella. Mutta kyllä tosiaan, minunkin kohdalla tuo kiireinen joulukuu toteutui hyvin. Edellisessä blogissa kerroinkin jo noista purissima-juhlista, mutta tässä nyt sitten muut tämän kuun tapahtumat. Monista näistä jutuista tulee vielä (tai jo on) kuvia Sadun Blogiin, jota kannattaa edelleen seurata tiiviisti. Minä taas yritän nyt keskittyä hieman enemmän tähän kirjoittamis-puoleen
(vaikka kuviakin tulee kyllä aika monta). Mutta siis, ai miten niin kiire on ollut?? Katsotaanpa:

Sunnuntaina 16.12. Oltiin siellä Estelissä hevosparaatia katsomassa. Siitäkin taisin jo mainita edellisessä blogissa, ja kuvia siitä löytyy Sadun Blogista (satunicassa2007.blogspot.com.).

Tiistaina 18.12. olimme Managuassa (minä, Päivikki, Satu ja Kikka). Ensimmäiseksi menimme Migrasioniin (Suomeksi ehkä ulkomaalaisvirasto?), jossa kävimme tiedustelemassa minun ja Sadun oleskelulupamme jatkamista. Suomalainen saa oleskella Nicaraguassa (ja kai kaikissa Väli-Amerikan maissa) 90 päivää ilman ylimääräistä viisumia. Lisäksi voi ostaa 90 päivää lisää, ilman sen kummempia paperisotia. Meidän siis tarvitsee 2kk lisäaikaa.. Ostimme nyt kuitenkin vain yhden kuukauden, sillä tuo 90 päivän oleskelulupa nollaantuu heti, jos käymme maan rajojen ulkopuolella – paitsi Hondurasia, El Salvadoria eikä Guatemalaa lasketa.. Eli jos menemme helmikuussa käymään Costa Ricassa, niin ei tarvitse uudelleen vierailla Migrasionissa. Mitenkään erityisen kallista eikä aikaavievää tuon asian hoitaminen onneksi ollut. Vaikka jonoja ei meidän luukuille ollutkaan, jouduimme maan tavan mukaan käymään monella eri luukulla saadaksemme asiamme hoidettua: Ensimmäiseltä luukulta saimme laskun, jonka maksoimme toiselle luukulle, josta saimme kuitin palautettavaksi ensimmäiselle luukulle. Sitä ennen meidän tuli kuitenkin vierailla kolmannella luukulla ostamassa kolmen cordovan (eli n.15 sentin) hintainen lomake, joka tuli täyttää ennen ensimmäiselle luukulle paluuta. Sitten jätimme passimme ja kuitit ja täytetyt lomakkeet tuolle ensimmäiselle luukulle, josta sitten hetken päästä saimme noutaa Passit leimattuna. Kaiken kaikkiaan aikaa tuohon meni about tunti.

Migrasionin jälkeen kävimme matkatoimistossa, josta meidän alun perin piti mennä kyselemään Corn Islandin lentoja, mutta koska aamun bussimatkamme aikana olimme saaneet puhelun Petriltä, lähetystön turvallisuuspäälliköltä, suunnitelmamme muuttuivat. Olimme siis olleet Petriin yhteydessä tiedustellaksemme Guatemalan turvallisuustilannetta, sillä tosi monet paikalliset ovat sanoneet, että Guatemalassa on tosi vaarallista, ja että sinne ei kyllä kannata matkustaa. Se kuitenkin oli erityisesti Sadun matkatoiveissa jo Nicaan lähtiessä, joten harmitti kovasti kun matka ei ehkä voikaan toteutua: Olimme jo siis luopuneet toivosta matkustaa sinne, mutta sitten Petri kertoikin, että ei se turvallisuustilanne ole lähiaikoina mitenkään erityisesti muuttunut, ja turistialueilla pitäisi olla ihan tavallisen turvallista, kunhan pitää vain maalaisjärjen koko ajan mukana ja tavaroistaan huolta. Niinpä siis Cornin lentojen sijasta ostimmekin lennot Guatemalaan! Aivan ihanasti siis asiat järjestyivät!

Virallisten asioiden jälkeen kävimme sitten vielä Roberto Huembesin torilla, josta kikka osti itselleen riippumaton ja minä puolestani uudet kengät (joita en ole kuitenkaan kertaakaan vielä käyttänyt..)

Keskiviikkona 19.12. oli meidän koulun Festival de Navidad, eli joulujuhla. Juhlaan oli kutsuttu kaikki perheet, joiden kanssa Familias Especiales työskentelee barrioissa. Juhla alkoi kahdeksalta aamulla, ja päättyi neljältä. En oikein etukäteen ymmärtänyt, että mistä koko juhlassa on kyse, kun näytti siltä, että muuta ohjelmaa ei ole, kuin että siellä myydään erilaisia tuotteita edullisesti. Maanantain ja tiistain kulutimme lähinnä jenkeistä tulleita lahjoitustuotteita lajitellen ja hinnoitellen: myyntiin pistettiin niin hammasharjoja, saippuoita kuin leluja sekä koulutarvikkeita. Keskiviikkona sitten ennen juhlan alkua saivat työntekijät ostaa tuotteita, ja kahdeksalta vaikutti siltä, että vieraille ei laisinkaan jää mitään ostettavaa.. No onneksi kuitenkin jotakin jäi. Minun hommanani oli myydä sellaisia puhallettavia rantaleluja, joita oli kymmenen kappaletta. Hinta oli C$20/ nukke, sain ne myytyä tunnissa! Myöhemmin päivällä sitten oli ohjelmassa tanssi- ja laulukilpailua niin lapsille kuin aikuisillekin (juuri ja juuri pystyin vastustamaan kiusausta osallistua) ja päivän kruunasi Klovni, joka piti mm. laulu- ja tanssikilpailua sekä lauloi ja tanssi itse. Oli lopulta todella mukava päivä.

Torstaina 20.12. menimme illalla espanjan opettajamme Omarin luokse rommille. Omar halusi siis kutsua meidät juhlimaan niin joulua kuin hänen työnsä päättymistä. ..tammikuussa kun emme ehdi ottaa tunteja, kun pitää niin kauhian paljon reissata, ja helmikuussa taas palaamme vanhan opettajamme tunneille, kun hän palaa takaisin Perusta. No, menimme siis seitsemäksi Farmacia Aliviolle, joka siis on Omarin asunnon yhteydessä. Ilta sujui oikein mukavasti live-kitaramusiikkia ja laulua kuunnellen. Oikein mukavaa siis! Sääli, että seuraavana päivänä minulla oli aikainen herätys, joten en mitenkään voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Lähdimme siis kotiin jo yhdentoista aikaan. Rommiakaan en oikein voinut kauheasti ottaa, vaikka olisi kyllä kieltämättä maistunutkin… Mutta mukavaa oli. Ja ehkä sitä taas joskus vielä pääsee tuolla porukalla juhlimaan: porukkaan kun kuuluu Matagalpan paras kitaristi, ja muutama muu lystikäs musikantti, niin mikäs sen hauskempi tapa viettää iltaa!

Perjantaina 21.12. Lähdimme Familias Especialesin porukalla Managuaan jouluretkelle. Tuollainen retki on kuulemma ihan perinne, joka on siis tarkoitettu kiitokseksi kuluneesta vuodesta henkilökunnalle. Muut juhlathan lähinnä menevät henkilökunnan työskennellessä, kun vieraina ovat ihmiset barrioista. Lähtö Managuaan oli hirmuisen aikaisin: FE:n luona piti olla jo 6:30! ..tai no, minulle kyllä paljastettiin, että riittää kun on paikalla 7:00, mutta paikallisille pitää kertoa hieman aikaisempi aika. :D Bussi oli täynnä, ja minä sain lopulta paikan puutarhatuolista bussin perältä. Tuoli ei erityisen mukavasti ottanut tiessä olevia töyssyjä vastaan, mutta perille päästiin silläkin tavalla. Ja mukavaahan siellä oli muiden takapenkin terroristien (poikien) kanssa olla! Managuassa käytiin sitten yhdessä museossa (Palace Nacional) ja sitten käytiin syömässä. Kotona Matagalpassa oltiin joskus neljän jälkeen. Päivä ei kuitenkaan ollut pulkassa, sillä ensin reissusta tuli yksi työkaveri käymään kylässä, ja sen jälkeen sitten mentiin Sadun ja Kikan kanssa Casonaan katsomaan Jinotegasta tullutta bändiä. Kivaa oli, mutta uni voitti jo aika pian, ja piti lähteä kotiin nukkumaan. Lisäksi tietoisuus siitä, että seuraavana päivänä olisi jälleen paljon touhua ja tohinaa, ei yhtään nostanut valvomis-motivaatiota.

Lauantai 22.12. Aamulla minulla oli ohjelmassa Marlenen, eli ns. pomoni, valmistujaisjuhlat. Tuo Promotion järjestettiin Intaessa, ja kutsussa luki, että 9:00. Koska maan tapa on, että mikään ei ala ajoissa, päätin hieman myöhästyä juhlasta. Lopulta olin Intaessa (eli yliopiston juhlasalisssa) kuitenkin melko ajoissa, eli ehkä joskus kaksikymmentä yli yhdeksän.. VIRHE! ..odotin, ja odotin. Odotin ja odotin.. Ja lopulta bileet alkoivat vasta yhdentoista jälkeen! Onneksi sitten itse promotion meni tosi nopeasti, ehkä alle tunnissa. Sitten mentiin Marlenen kotiin juhlimaan. Siellä oli lähinnä tylsää, kun istuttiin tuoleilla huoneen reunoilla, mutta menihän tuo. Ruuaksi tarjottiin kana-risottoa ja sitten juomaksi oli ensin kokista, ja kohta rommikokista. Ja sitten tunnelman rentouttamiseksi pistettiin musiikki soimaan ja vähän tanssitiin diskoa. Oli aika outoa, mutta tulipahan käytyä. Aika pian ihmiset lähti sieltä kotiin, eikä siis tarvinnut munkaan mitään selityksiä keksiä. Toisaalta hyvä selitys olis ollu olemassa, sillä meillä oli muuta menoa iltapäiväksi. Nimittäin neljältä piti olla Yesenian häissä! Yesenia on Yolandan kampaamossa töissä ja lisäksi hän siivoaa jonkun verran meidän kotona. Annettiin Yesenialle lahjaksi lakanasetti. Hääseremonia ja perinteet olivat hieman erilaiset kuin täällä Suomessa ne häät joissa olen ollut. Ensinnäkin, kyseessä oli siviilivihkiminen, eli vihkimisen hoiti lakimies. Kuitenkin, vihkikaavaan kuului paljon puhetta Jumalasta, eikä kyse ollut uskonnottomasta vihkimisestä, niin kuin oletin. Vihkimisen jälkeen hääpari ja todistajat allekirjoittivat viralliset paperit, sitten vaihdettiin sormukset ja pussattiin (siis hääpari vaihtoi ja pussasi). Sen jälkeen vieraille tarjottiin ruoka. Se tarjoiltiin pöytiin paperilautasilta, ja annokseen kuului kanarisottoa (muuten samanlaista kuin Marlenella, paitsi tässä oli nakkeja), paahtoleipä ja kokista. Ruokaa oli valmistettu niin iso padallinen, että sillä olisi ruokkinut isomman armeijankin! Ruuan jälkeen leikattiin hääkakku, ja kakkutarjoilu hoidettiin pöytiin niin, että morsian omin pikkukätösin leikkasi kakun siivuiksi ja tarjoili palat jokaiselle paperi-servietin päältä suoraan pöytiin. Ja palan painikkeeksi sai kokista. Tanssittu ei eikä muutenkaan rajusti juhlittu – kyseessä olivat kuitenkin melko pienet häät - mutta oli kyllä oikein mukavaa. Lähdimme muutaman tunnin olemisen jälkeen kotiin laittamaan päivän valokuvat koneelle ja katsomaan Yolandan kuvaamaa häävideota.

Sunnuntaina 23.12. Sitten koitti kauan odotettu päivä: lähtö Montelimariin. Siellä oli ihanaa! Aivan ihanaa! ..olo oli kuin särkänniemessä: ranneke vain käteen, ja pääsee kaikkiin laitteisiin – tai ainakin melkein. Oikeasti ihan kaikkea ei rannekkeellakaan saanut baarista ja esimerkiksi ratsastuksesta tai mönkijä-ajelusta olisi joutunut maksamaan extraa, mutta oikeastaan mitä rannekkeella ei saanut, sitä ei tarvittu! Aika monta PiñaColadaa taisi hujahtaa ja tosiaan, mitäs siellä oikein muuta ehti tehdäkään, kun koko ajan piti syödä: aamupala oli 7-10, lounas 12:30-15, päivällinen 19-22 ja väliajat menivätkin sitten lähinnä ruokaa lasketellessa ja riippumatossa makoillessa. Joulupäivällisellä rannekehintaan kuului myös shampanjaa niin paljon kuin jaksoi ja viitsi juoda, ja sitten seuraukset seuraavana päivänä olivatkin sitten sen mukaiset. Norjaa ei sentään tarvinnut puhua, mutta lepäillessä se seuraava päivä lähinnä meni. Meillä oli Montelimarissa Elinan tietokone mukana, ja pääsinkin sitten netin kautta seuraamaan Harjukadun (eli äidin ja isän ja ollin) joulupäivällistä ihan webbikameran kautta. Olihan tuo mukava nähdä, että samat perinteet siellä jatkuvat, mutta ihan hirmuisen kurjaa ei minullakaan ollut, että kova ikävä ei päässyt yllättämään. Kiitos kuitenkin, että sain osallistua oman perheen jouluun!

Barcelo Montelimar on siis kai nicaraguan paras hotelli. Siellä käy paljon Jenkkejä ja Kanadalaisia. Nyt kuitenkin hotelli oli melko autio, sillä Jenkit ovat alkaneet boikotoida Nicaraguaa matkailukohteena, sillä Nicaraguan nykyinen Presidentti on alkanut käyttää niin kehitysapua kuin valtion varoja omiin tarpeisiinsa. Lisäksi mm. juuri eilen luki lehdessä siitä, kuinka lehdistön vapautta on jälleen kerran hieman rajoitettu. En kuitenkaan sen enempää kommentoi politiikasta, koska en siitä niin kauheasti ymmärrä enkä ole kiinnostunut. Kuitenkin siis, mikä oleellista, saimme olla melkoisen rauhassa tuolla Montelimarissa. Näin (tähänastisen) elämäni upeimman auringonlaskun ja Tyyni Valtameri näytti upealta. En kuitenkaan käynyt meressä uimassa, sillä meren voima hieman pelottaa minua, ja aallokko näytti välillä melko rajulta. ..toisaalta, silloin kun olisin halunnut mennä uimaan, en ollut pistänyt bikinejä päälle, koska luulin, etten tosiaan halua mennä mereen.

Joulupäivällisen jälkeen sitten paljastettiin että kuka on kenenkin Amigo Secreto.. Ensimmäiseksi aloitti Leopoldo, joka Antoi Alvarolle boxerit. Sitten minä sain Alvarolta puusta tehdyt teekupit ja –kannun. Minä annoin Elinalle Jack-kengännauhat ja ”käsineen”, suklaata ja pehmolelu-maskotin, Elina antoi Estibalesille olkalaukun, Estibales antoi Kikalle aurinko-kuu taulu-parin, Kikka antoi Sadulle kosteuspyyhkeitä ja salmiakkia, Satu antoi Päivikille kehystetyn valokuvan Neronista (eli Päivikin ykkösrakkaasta koiranpennusta) ja Päivikki antoi Leopoldolle boxerit. Hauska juttu, että arvottuna koko joukko meni täyden kierroksen, eikä laisinkaan niin, että olisi ollut kaksi erillistä ympyrää.

Tässä vielä muutama valokuva Joulunvietostani. Sadun blogista löytyy lähipäivinä hänen ottamiaan joulukuvia.

Jouluaaton auringonlasku. Sadun kuvaamana.

Tapaninpäivän auringonnousu.

Joulupäivän auringolasku

Minä jouluaatto-tunnelmissa 24.12.2007 (Kuva: Satu)

Ranta oli täynnä kotiloita, josta yhden taidonnäyte tässä..

Jonkunlainen meritähti..

Ai niin melkein tässä unohdin, että eilenhän me oltiin Vikin kahvi-fincalla käymässä. Eli päästiin tutustumaan että mistä se kahvi meidän kuppeihin Suomeen asti oikein on lähtöisin.. Joten tässä pari kuvaa tuolta reissulta. Sadulle on luultavasti tulossa tästäkin hieman monipuolisempi kuvakimara. Ja mahdollisesti vähän myöhemmin, kun Guatemalasta kotiudutaan, niin lähdetään käymään tuolla Finkalla uudelleen (ei kyllä olla vielä asiasta Vikille kerrottu, että pitää muistaa mainita). Sitten ehkä tulee lisää tekstiä. Ehkä!

***

Nyt sitten loppuun vielä sellainen tiedoitus, että parin viikon ajan saattaa olla aika hiljaista tässä blogissa, kun lähdemme huomenna aamulla Granadaan, jossa vietämme uuden vuoden. Mitään tarkempia suunnitelmia noille muutamalle päivälle ei ole, muuta kuin syödä pitää muistaa ja joskus nukkuakin (sarkasmia: oikeasti muuta tehdäkään täällä!), ja sitten meillä on kutsu Vikin ystävän Heidin uudenvuoden juhliin. Granadasta suuntaamme suoraan Managuan lentokentälle ja Guatemalaan, josta palaamme Matagalpaan vasta 12.1. Sitten vielä samana iltana meillä on yhdet 50-vuotisjuhlat täällä Matagalpassa, joten touhua ja tohinaa riittää kyllä. Sitten noista reissuista on raporttia luvassa ehkäpä josku viidennentoista päivän tietämissä.. Että elkääpä hermostuko, jos en ehdi siinä välissä käydä itsestäni ilmoittamassa. ..mikäli meillä aikaa riittää ja nettikahvila, eli Cyber (eli Siver, jos espanjaks lausutaan) kohdalle osuu, niin ehkäpä jonkun elossaoloilmoituksen käyn laittamassa.

Hasta la Proksima!

Joulurauhaa

Kuvia Purissimasta ja ruoka-asioita

Hei!

Voi että kun aika menee taas nopeasti. Oikeasti melkein joka päivä olen miettinyt, että Blogia pitäisi kyllä kirjoittaa, mutta sitten kun olen päässyt töistä kotiin, niin ei oikeastaan ole kiinnostanut koskea koneeseen. ..paitsi tietty ehkä just sillon, kun joku toinen on koneella. :D Lauantainakin koko aamu meni vaan mesetellessä. Että se siitä Blogin kirjoittamisesta sitten.

Voi että kun joulu on kyllä jo melko lähellä. Ensi sunnuntaina lähdetään sinne Montelimariin! Olen jo kovasti haaveillut siitä uima-altaalla löhöilystä ja uimisesta, mutta voi että kun tänään viimeistään iski päin näköä sellainen ikävä fakta, että en tiedä kehtaako sitä uima-altaalla löhöillä ainakaan bikineissä?! No, ensin kävin tänään taas vaihteeksi kysymässä Familias Especialesin yhteydessä olevasta kioskista, onko heillä Coca Lightia. Eipä ollut. Päätin kuitenkin ottaa normaalin kokiksen, kun oli kova jano. Siihen sitten totesi se kaupantäti jotakin, kaikkea en ymmrätänyt, mutta jotakin kuitenkin lihomisesta. Voi olla, että kyseessä oli joku vitsi, että varo nyt ihmeessä, ettet liho, kun sokeria syöt.. Mutta silti joo. Sitten ruuan jälkeen meidän keittäjätäti istui siinä samassa pöydässä kun juotiin kahvia, ja jotain se kans kommentoi että "plaa plaa Gorda plaa plaa".. Ja ymmärsin, että huomautti siitä että oon saanu lihaa luideni ympärille.. ..ja sitten tosiaan tuossa nyt vähän asiaa peilailin, ja tulin siihen tulokseen, että ehkä sitä jokunen sentti on täällä ollessa päässyt vyötärön ympärille taas kerääntymään. Sadun kanssa on kyllä jo päätetty, että täältä kun Suomeen palataan, niin ryhdytään kuntoilemaan ja syömään taas terveelliesti, kun täällä ei oikein kumpaakaan pysty kunnolla tekemään. Sen sijaan minusta toivottavaa olisi, että Suomeen tultaisiin kutakuinkin samoissa mitoissa kun sieltä lähdettiin.. Niinpä siis onkin nyt sellainen tilanne, että pitää alkaa kyllä vähän enemmän tarkkailemaan tuota syömispuolta, koska liikuntaa täällä on tosiaan aika vaikea lisätä.

Syömisestä saadaankin hyvä aasinsilta lauantain tapahtumiin. Lauantai oli kaikin puolin tavallinen lauantai - oltiin kotona, eikä tehty paljoakaan. Aamulla minä mesettelin Suomeen äidin kanssa ja joidenkin muidenkin kanssa, ja sitten lähdettiin kaupungille syömään. Syötiin "vaihteeksi" Mana del Cielossa joka siis on hyvin monipuolinen ja edullinen buffet -ruokapaikka. Lisäksi siellä on usein kalaa! ..tällä kertaa kala oli melko lopussa, mutta minä meistä kolmesta ensimmäisenä sain vielä lautaselleni ihan hyvän annoksen terveellistä kalaa (Friteerattuja kalanpaloja). ..ikävä kyllä ruokaani hotkiessani (joo, olen oikeesti vähän turhan nopea syöjä) sain ruodon kurkkuuni. Yritin sitä kakoa pois, mutta koska se ei tuntunut siinä menoa haittaavan, niin lopulta jatkoin syömistä. Hetkittäin arvelin, että ruoto kyllä oli jo lähtenyt ja Satukin sanoi, että siitä saattaa jäädä sellainen tunne, kuin se siellä olisi, vaikka ei kuitenkaan enää ole. Käytiin vielä syömisen jälkeen Picoteossa (vaihteeksi) kahvilla, ja sen jälkeen vielä kenkäkaupassakin. Itse kyllä halusin vähän kiiruhtaa, koska olin melko varma, että siellä kurkussani jotakin ylimääräistä on. Lopulta kun päästiin kotiin pääsin peilin ääreen katsomaan, että onkohan siellä mitään ruotoa vaiko eikö.. Ja olihan siellä. Tuossa nielussa näkyi valkoinen pieni viiru - näytti siltä, että ruoto on siellä nielun lihaksessa sillä tavalla, että molemmista päistä on uponnut sinne sisälle.. Satukin kävi katsomassa, että näkeekö sen todellakin sieltä, ja tosiaan näkihän sen! Otsalamppu vaan otsalle, ja peilin ja pinsettien avulla rupesin kalastamaan tuota ruotoa irti. Yh! Epämiellyttävä kokemus.. Aika nopeasti sain ruodosta otteen niin, että sen toinen pää tuli ulos, mutta vastaavasti pienen kakomisen seurauksena se toinen pää sitten menikin vähän syvemmälle.. Lopulta, melkein jo epätoivon yllättäessä, sain ruodon kokonaan pois, melkein vahingossa. Viivotinta en ottanut, mutta arvioisin, että se oli hieman yli sentin mittainen! Melko helpottunut olo oli jälkeenpäin. Ja arvatkaapa tekeekö ihan heti mieli kalaa?! No, onni onnettomuudessa - olisihan se voinut mennä pikkuisen syvemmälle niin, että en olisi enään itse sinne asti yltänyt, vaan olisi pitänyt lähteä lääkäriin asti. Picoteossa Viki kyllä jo ehti mainostaa, että täällä Matagalpassa on tosi hyvä kurkkulääkäri. Onneksi sitä ei tarvittu.

..Sit voisin kertoa toisen syömisestä aasinsillan saavan jutun: Oltiin lauantaina Estelissä katsomassa sellaista isoa hevos-paraatia, jonne Elina osallistui omalla hevosellaan (Siitäkin tulee Sadun blogiin kuvia, kunhan kerkee). Oli ihan kiva reissu, päästiin kokeilemaan Vikin perheen uutta autoakin oikein kunnolla, kun reissussa oli mukana 8 ihmistä, eli auton maksimikapasiteetti. Kauheesti ei sinne mitään tavaroita mahdukaan sitten lisäksi, kun mennään samalla pääluvulla sinne Montelimariin. No mutta, paraatin jälkeen etsittiin sitten ruokapaikka. Mentiin syömään paikkaan, jossa ei meidän sisälle mentäessä ollut muita asiakkaita. Paikassa oli tanssilattia ja selvästi joku bändikin siellä purki tavaroitaan yhdellä esiintymislavalla. ..ja siis tanssilattia oli kyllä ihan discoa, kun oli välkkyvät värivalot ja kaikki. Musiikki soi tosi kovalla ja selvästi oli ihan yökerhomeno. Ruokalista kuitenkin näytti hyvältä, joten sinne jäätiin. Musiikki sai kuitenkin minuun liikettä ja siinä tuolilla jo hieman liikuttelin hartioita musiikin mukana ja mietin mielessäni, että en taida kehdata sinne lattialle yksin tässä seurassa mennä, vaikka kovasti mieli tekisikin. No onneksi Israel (Vikin miehen Leopoldon veli) huomasi naisen hädässä, ja pyyti minua kanssaan tanssimaan.. Ja kohta siellä olikin minun ja Israelin lisäksi Kikka, Alvaro, Satu ja Leopoldo. Viki ja Elina jäivät pitämään silmällä tavaroita ;) ..voi että olikin kiva tanssia pitkästä aikaa, vaikka musiikki olikin vähän liian teknoa! Terveellinen alkupala, todellakin!

Jep, syömisestä ja siihen liittyvistä sitten voisi siirtyä lupausten täyttämiseen.. Nimittäin jo aikaa sitten lupasin kuvia ja kertomusta Purissimasta. Ja tässä nyt tulee kuvia. Purissiman taustasta löytyy aika paljon selvitystä Sadun blogista, joten siitä en lähde nyt tähän enää kirjoittamaan. Kiinnostavaa sinänsä sekin fakta, mutta eiköhän tässä nyt ole ihan riittävästi taas jo tekstiä. Sen sijaan kerron hieman tuosta Griteria-illasta, josta suurin osa kuvistakin ovat!

Meidän piti siis lähteä torstaina 7.12. Päivikin kanssa erään hänen ystävänsä Purisimaan, mutta koska Viki ei päässytkään lähtemään, niin mekään emme tuohon juhlaan menneet. Sen sijaan kuulimme, että kaupungilla on jotakin tapahtumaa purissimaan liittyen, joten lähdimme kävelemään sinne. Meille sanottiin, että kannattaa mennä kävellen, koska silloin näkee paremmin matkan varrella olevia alttareita. Niinpä teimme työtä käskettyä :D ..jo ensimmäisen alttarin luokse pysähdyimme ihmettelemään, että mistä tässä nyt sitten oikein on kyse, ja kohta meitä jo kutsuttiin asunnon ovelle, jossa meille lahjoitettiin Nacatamales-nyytit (eli siis banaaninlehteen käärittyä paikallista ruokaa). Olimme kyllä vähän hämmästyneitä, mutta mikäs siinä. Sitten jatkettiin matkaa ja huomattiin, että toisenkin talon edessä on paljon ihmisiä. Mennäänpä siis katsomaan mitä tapahtuu. Vähitellen sitten päästiinkin asian ytimeen - eli ihmiset ovat laittaneet Neitsyt Marian alttarin talonsa edustalle, tai taloon sisälle, ja jonossa vuorotellen sitten vieraat käyvät pienissä ryhmissä laulamassa Marialle Purissima-lauluja (joita on kymmenen, mutta lauletaan vain yksi/kaksi per ryhmä). Sitten kun laulut on laulettu, niin sen jälkeen sitten talonväki antaa laulajille lahjaksi hedelmiä, sokeriruokoa, chichaa (eli maissista, sokerista ja punaisesta väriaineesta sekoitettua mehua - kuuluu purissima traditioon) astioita, rasioita ja/tai karkkia. Lopputuloksena reissun jälkeen meillä oli kotiinviemisinä kokonainen pussillinen tavaraa - lähinnä karkkia, mutta myös kaksi lautasta, kaksi erikokoista säilytysrasiaa sekä tiskirätti ja pyykinpesuaine-pussukka! Siis jokaisella! :D aika hauskaa. Melkein voisi verrata suomalaiseen Virpomiseen tuota perinnettä. Se oli kyllä aika huumaava tunne - "mennään vielä tuonne" "käydään katsomassa mitä tuolta saa".. Kaiken lisäksi meille koko kierros oli aika helppoa, kun ei missään tarvinnut jonottaa! Riitti, että katsoi hieman "portinvartijaa" silmiin tai meni lähemmäksi ottamaan valokuvaa, niin johan sieltä joku kysyi että haluutteko tulla sisälle käymään, ja sitten aina meille annettiin ne "paremmat paketit", sillä melkein kaikilla oli halpoja paketteja ja parempia paketteja.. :-D

tässä siis kuva-kimara tuolta illalta. Lisäksi kaksi ensimmäistä kuvaa ovat mun työpaikan Purisimasta. Sadun Blogista kannattaa näiden päälle käydä vilkaisemasta Yolandan purissiman tapahtumat. :)

(jaaha, näyttää siltä, että nuo kuvat ei kyllä nyt ollenkaan tottele mua, joten olkoon sitten noin sekasin.. Että koettakaa saada selkoa, että mitä siellä oikeasti tapahtui. Ja joo, yhden talon ovella oli poliisit pitämässä järjestystä, ettei ihan kaaos iske.)

Ensi viikolla alkaa joululoma!

Enää ensi viikko töitä ja sitten koittaakin joululoma. Melkoisen kiirettä tulee olemaan lähiviikot! ..pitäisi joitakin joululahjojakin hankkia ja ja ja.. :D Oikeastaan aika vähän mitään pitää ostaa. Työkavereille ajattelin antaa Yolandan kampaamoon 100cordovan tai 150 cordovan lahjakortin, jolla sitten voi leikata tukkansa tai käydä pedikyyrissä, joten sitä varten ei tarvitse lähteä kovin kauksi - - paitsi että Yolanda ei tiennyt laisinkaan lahjakortin ideaa, mutta kun selitimme ja kuvailimme sekä lahjakortin, että myyjän ja ostajan kannalta koko idean, niin hän tuntui innostuvan asiasta. Etenkin näin joulun alla hän saattaa jopa markkinoida tuota lahjaideaa asiakkailleen.. Koko asia tosin siis edellyttää sen, että menemme Sadun kanssa huomenna ostamaan kartonkia ja askartelemme Yolandalle mallikortit. Ja mikäli koko idea ottaa tuulta alleen, niin ymmärtääkseni Yolanda mietti jo moisten korttien painattamista! :D

Jouluksi sitten ei (onneksi) tarvitse miettiä lahjaa kaikille, vaan meillä on jokaisella "salainen ystävä", joka siis on arvottu, jolle pitää ostaa joululahja. Lahjan arvo saa olla n. 100 C$, eli ei mikään iso uhraus meille. Oikeastaan jopa vaikea pysytellä noin edullisessa lahjassa! Jee, ensi viikon sunnuntaina lähdemme sinne Montelimariin! Tuskin maltan odottaa!!

Rahasta puheenollen.. pitääpä kertoa hieman eilisestä päivällis- ja ostosreissustamme. Menimme Sadun kanssa töiden jälkeen Picoteoon tapaamaan Vikiä jaj syömään. Tilasimme ruuaksi Kana-tacoja (emme tosin taas olleet varmoja, mitä tuossa annoksessa on muuta kuin kanaa ja tacoja...). Ruokaa ei kuitenkaa kuulunut yli puoleen tuntiin, mikä on Picoteossa aika harvinaista, ja aloimme jo kysellä tarjoilijoilta, että missä vika.. Koko ajan meille vastattiin, että ihan kohta on valmista. Lopulta, ehkä kolmannen kerran kuin asiaa kysyimme, niin meille kerrottiin, että annoksemme odottavat juustoa, jota joku on lähtenyt jostakin hakemaan. Lopulta näimme, kun yksi tutuista tarjoilijoista vilahti ohitse kauppakassin kanssa.. Ja vihdoin viimein (ruokajuomatkin kun oli juotu jo, ja ehdimme jo uhkailla, että lähdemme 3min päästä, ellei annokset ole siihen mennessä tulleet.. Emmekä aio silloin maksaakaan niistä, tietenkään!) saimme annoksemme. Olimme melko kiukkusia kaikki, mutta ah! ruoka oli kyllä mahdottoman hyvää. :) Silti päätimme kyllä jo siinä syödessä, että Picoteo joutuu nyt viikon boikottiin (normaalisti käymme siellä ehkä neljä kertaa viikossa)! ..kun menimme maksamaan ruokamme, niin meille ilmoitettiinkin, että tuota kana-taco -annosta ei tarvitse maksaa! Että talo tarjoaa (olimme siis ehtineet tiedustella silloin annosta kysellessä ruokamme perään jo omistajaltakin, joka sattui silloin olemaan paikalla..). Paikan omistaja oli siinä oven viereisessä pöydässä, kuten normaalisti siellä ollessaan, ja pahoitteli vielä tapahtunutta meille. Sanoimme, että asia on jo pois pyyhitty, ja keskenämme totesimme, että itse asiassa Picoteon pisteet taisivat lopulta nousta sen sijaan, että ne aluksi näyttävät ropisevan hurjasti alas! Edelleen siis voin suositella Picoteoa kaupungin mukavimpana kahvilana/baarina/snack-paikkana. :D

No, Picoteon jälkeen suuntasimme Sadun kanssa kotia kohti, mutta koska reissumme kulkee useiden kauppojen ohitse, niin pitihän siellä sitten käydä sisälläkin vilkaisemassa, että löytyisikö sieltä jotakin meillekin asti... Ja löytyihän sieltä. Minä juoksutin hetkittäin kahta tyttöä hakemassa minulle uutta paitaa sovitettavaksi tai jos vielä löytyisi yhdet sopivat farkut. :-D Lopulta ostoskassiini päätyi kahdet farkut, kaksi t-paitaa ja kaksi toppia. Loppusumma oli muistaakseni 870 C$, ja mietin kyllä maksaessani, että nyt tuli kyllä tuhlattua aika paljon rahaa! ..sitten kyllä hetken päästä tajusin, että oikeasti minä käytin tuohon kauppaan n. 32€ :D ..sillä rahalla saisi suomesta ehkä yhdet farkut ja hyvällä säkällä yhden paidan! ..tosin, vielä pitää käydä lyhentämässä nuo farkut ennen kuin niitä voi käyttää. Se lyhentäminen kuulemma maksaa ompelijalla 10-15 C$, eli 40-60snt! :-D Halpaa kuin saippua - voisi sanoa.

Pitäisi kyllä oikeastaan kirjoittaa blogi niistä Purissima juhlista, mutta en taida nyt jaksaa nyt ruveta lataamaan kuvia tähän. ..se kun on oikeasti tosi tosi hidasta ja ärsyttävää! Sen sijaan voisin pikaisesti vielä kertoa, että kaikkien niiden purissima-juhlimisten välissä ehdimme käydä lauantaina kävelemässä Apanten luonnonpuistossa. Asumme tosiaan itsekin täällä Apantessa, ja tuosta parin sadan metrin päästä lähtee upea luontopolku ylhäälle Apanten vuorelle (tai kummulle, kuten täällä näitä vuoria kutsutaan). Luonnonpuistossa pitäisi olla paljon perhosia, upeita papukaijoja, mm. tukaaneita, sekä apinoita. Noista edellämainituista näimme vain perhosia. Ne kyllä olivat tosi upeita. Minulla ei ollut reissussa kameraa mukana, koska olin ollut edellisenä iltana kameravastaavana Purissimassa, ja halusin nyt syytää tuon painavan vastuun Sadulle ja Kikalle. (Kannattaa siis vierailla heidän blogeissaan lähiaikoina, sillä sinne varmasti ilmestyy kuvia tuolta reissulta!) Perhosten lisäksi näimme yhden rukoilijasirkan, useita erikokoisia hämähäkkejä, Ravun (!) ja käärmeen.. Tosin minä en tuota käärmettä nähnyt, mutta Satu onneksi näki, sillä muuten olisin astunut sen päälle. Sadun huutaessa pysädyin ja havaitsin jalkani vierestä heinikon suhinan. Käärme oli melko nopeasti viuhahtanut piiloon - onneksi! ..ja taskurapu oli tosiaan melko yllättävä näky myöskin keskellä metsää - kyllä siellä siis pieni joki/puro on, mutta jotenkin ei silti olettaisi kohtaavansa rapua keskellä polkua. Pelästyin tuota rapua enemmän kuin sitä käärmettä, koska en sitten lopulta itse edes nähnyt käärmettä kun vaara oli jo ohitse. Sen sijaan ravun havaitsin ensin vain suhinana, kunnes lopulta minulle selvisi tuon suhinan syy: kuivien lehtien seassa liikkuva rapu! Lopulta kävimme 1150m korkeudessa. Maisema sieltä oli kyllä mahtava! Pitää mennä hieman myöhemmin uudelleen käymään, niin näkee että millaiset kukat siellä silloin kukkii ja mitkä eläimet silloin liikkuu!


Nytpä taidan kuitenkin päästää Sadun koneelle kirjoittamaan omaa Blogiaan. Siellä siis lisää Apanten reissulta kuvattuja kuvia. (Nuo kaksi tässä julkaistua kuvaa ovat Sadun kuvaamia.)

Pikkujoulut Granadassa

Vihdoinkin, kun kaikki oltiin terveitä saatoimme lähteä Granadaan. Viimeksihän meidän Granadan reissu jäi tekemättä flunssien takia. Viimeksi matkaseurueen piti olla minä, Satu ja Viki. Tällä kertaa Vikin tilalla reissuun lähti Kikka. Vikikin oli kovasti tulossa, mutta ikävä kyllä flunssa kaatoi hänet sänkyyn, eikä hän päässyt reissuun mukaan. No, ensi kerralla sitten Viki, eikös?

Granadassa minulle kävi kyllä sellainen juttu, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut: Kameran muistikortti tuli täyteen neljässä päivässä! Otin siis Granadassa yhteensä 216 valokuvaa! ..tai siis oikeastaan enemmän, koska viimeisenä iltana jouduin jo poistamaan huonoimpia, että voin ottaa lisää uusia! :D

Tässäpä pääsettekin nyt sitten nauttimaan kuvakimarasta. Ja mikäli nämä kuvat eivät riitä, tai jos teillä nyt sattuisi olemaan ylimääräistä aikaa, niin katsokaa ihmeessä Sadun blogista Granada-osiot. Niitä siis on useampi ja kuvia on yhteensä ehkä 50!

Kuvat eivät ole oikeassa aika-järjestyksessä, koska haluan aloittaa näistä ihanimmista kuvista:

Käytiin siis pienellä saaristo-veneretkellä. Touri sisälsi kuljetuksen keskustasta järvelle, oppaan (joka puhui hyvää englantia) ja lisäksi valinnaisen juoman yhdellä saarella. (otettiin kokikset.) Veneeseen olisi mahtunut ehkä 20 henkilöä, mutta saimme yksityis-retken: mukana olimme vain minä, Satu ja Kikka sekä oppaamme. :D Ensimmäisessä kuvassa näkyy Granadassa sijaitseva tulivuori. Tuonne tulivuorellekin tehdään retkiä, mutta paremmat retket taitavat olla Ometepen saarella ja Masayassa. Molemmissa olisi vielä tarkoitus käydä vierailemassa! Minun mielestäni nämä maisemat ovat lähinnä paratiisi-mielikuvaa, mihin minä olen toistaiseksi päässyt. ..ai niin, tuossa keskimmäisessä kuvassa on horisontti hieman vinossa, kun laiva vähän keikutti. :D

Jokaisessa pikkusaaressa oli sähköt.. Ja sähköistys on tietty maan tavan mukaista

Minä ja palmu järven rannalla.

Granadassa on paljon upean värisiä taloja. Minusta tämä seinä oli erityisen upea.

Hieman mielikuvaa Granadan katumaisemasta

Jouluovi ja joulukuusi. Hotellien joulusomisteita, siis.

Tässä on taas vapautettu pari kuubaa.

Ja tässä tosiaan samat iltatunnelmat kuin edellisessäkin. :)

Paikallista herkkua: Guapotea. Meiltä kysyttiin, että halutaanko pieni, keskikokoinen vai iso. Sitten kun ei osattu oikein valita, niin tarjoilija ehdotti, että hän tuo näytille, minkä kokoisista kaloista on kyse. Hetken kuluttua hän palasi takaisin tarjottimella kolme erikokoista raakaa Guapotea. Valittiin keskikokoinen, josta kyllä sai vatsansa helposti täyteen. Kalan lisukkeeksi sai kipollisen riisiä sekä tortillan ja kipollisen ranskalaisia perunoita.

Tässä ollaan yhden hotellin luona aamupalalla. Tässä vaiheessa ei kyllä vielä asuttu tuossa hotellissa.. Viimeiseksi yöksi kuitenkin siirryttiin vähän hienompaan ja kalliimpaan hotelliin - ensin kun nukuttiin tuulettimella varustetussa hostellihuoneessa (jossa oli aika tosi kuuma ilman tuuletinta, ja tuulettimen kanssa melko meluisaa). Tämän kalliimman hotellin huoneessa puolestaan oli tehokas ilmastointi ja suihkusta tuli lämmintä vettä! Luksusta!

No mitäs muuta me tehtiin Granadassa kun käytiin Veneretkellä ja vaihdettiin hotellia.. Nooh, eipä paljon mitään - Syötiin (tosi paljon ja usein ja tosi hyvää ruokaa!) ja käytiin katsomassa kaupungin hotelleja. Oikeastaan harrastettiin hotelleja ja kuvattiin hotellin patioita. ..ai niin, ja käytiin me hieronnassakin. Siellä on sellainen Sokeiden miesten porukka, jotka tekee jalka+selkähieronnan 100 cordovalla. Eli siis neljällä eurolla! Ihanaa oli!

tässä siis siellä hierojalla

ostin välineet ja sitten puhaltelin kaikkien iloksi ja riemuksi saippuakuplia!!

Pienikin pystyy onnistumaan, kun käyttää mielikuvitusta ;D ..Satu ja Kikka naureskelikin, että musta sais hyvän Blogin, kun kerkeis aina ottaan musta kuvan kun kiipeän jonnekin valokuvausta varten.

Granada valloitti meidät kolme täysin! Olemme varmasti menossa siihen kaupunkiin uudestaankin. Kaupungin ainoa huono puoli on sen sijainti - siis sijainti meihin nähden. Matka Granadaan täältä Matagalpasta hoituu niin, että ensin matkustetaan Managuaan linja-autolla (n.2h), sitten linja-autoasemalta pitää ottaa taksi toiselle linja-autoasemalle, josta lähtevät bussit Granadaan. Tuo taksimatka maksoi kolmelta 100 C$, eli n. 4€, joten sinänsä ei mikään ongelma.. Tuolla toisella bussiasemalla, UCAlla, sen sijaan oli aika kurjaa se, että sieltä lähtevissä busseissa on kaikissa ns. sisäänheittäjä-apupojat.. Ja kun nuo miehet huomasivat meidän taksimme, olivat he ovissa kiinni jo melkein ennen kuin auto ehti pysähtyä. Onneksi olimme laittaneet auton ovet lukkoon, turvallisuussyistä Managuassa ei kannata matkustaa ovet saati ikkunat auki. ..eli siis miehet eivät saaneet "revittyä" meitä ulos autosta. Pakko oli kuitenkin autosta ulos nousta ja nämä avuliaat herrasmiehet parveilevat ympärillämme kukin oman bussinsa määränpäätä huutaen. Olin kyllä hieman jo hädissäni, niin itseni kun laukkuni puolesta. En oikein osannut sanoa mitään. Siinä vaiheessa kyllä kun ensimmäinen koski minuun (vai laukkuuni?) huusin heti lujaa että NO! ..tilanne sinänsä oli kestänyt varmasti ainoastaan puoli minuuttia. Sitten huusin uudelleen, että ei saa koskea.. En tiedä miten Satu ja Kikka tilanteen omalla kohdallaan hoitivat, mutta minä ainakin sain hieman rauhaa tuon huutamiseni jälkeen. Oikeasti meillä ei ollut mitään käsitystä mihinkä bussiin meidän tulisi mennä (tiesimme siis toki, että bussissa pitäisi lukea Granada, mutta niitäkin oli useampia), mutta kun hässäkän päätteeksi menimme yhteen busseista, saimme rauhan ja siinä myös varmuuden, että olimme oikeassa bussissa. Ja oikeastaan siinä vaiheessa olisi vielä oikein hyvin voinut vaihtaa bussia.. Ensi kerralla ehkä otamme UCAn taksin sijasta taksin suoraan Granadaan.. Muuten siis oli aivan mahtava reissu - tuota pientä matkahässäkkää lukuunottamatta.

***

Se Granadasta. Nyt sitten muita asioita. Satu tulee huomenna mun työpaikkaan tutustumaan. Oikeasti alunperin suunniteltiin, että olisi tullut tänään, mutta kun tiedustelin suunnitelmiamme Doralta, niin selvisi, että Barriovierailumme ovat melko tylsiä - bussilla sinne ja takaisin.. Eli huomenna on tiedossa hieman enemmän urheilua-> kiivetään korkealle ja nähdään niitä köyhimpiä kaupunginosia. Vähän tuntui tyhmältä kysyä Doralta siitä köyhyysasiasta - että halutaan saada turistikierros köyhille alueille.. Mutta rehellisyyden nimissä: niinhän me oikeastaan halutaankin. Niitä "tavallisia" taloja näkee täällä meidän omillakin kulmilla, mutta niihin köyhempiin osiin ei oikein uskalla tai viitsi lähteä ilman matkaopasta (eli doraa, joka tekee työtä noissa barrioissa). Lisäksi sieltä korkealta saa hyviä maisema-valokuviakin!

Huomenna on meidän koululla Purisima juhla. Taisin jo aikaisemmin kertoa hieman tuosta juhlasta, joten nyt en kerro siitä sen enempää. Jos joltakin on mennyt purisima-ajatus ohi, niin nopeasti tiivistettynä: kyseessä on Neitsyt Mariaa varten pidettävä juhla. Koulun Purisiman lisäksi minut on kutsuttu kahteen muuhunkin purisima-juhlaan: Yolandan tädin luokse huomis-illaksi ja Päivikin ystävän luokse perjantai-illaksi. Lisäksi meillä kotona (siis Yolandan kotona) vietetään Purisimaa sunnuntaina. "Meidän juhliimme" tulee vieraita Hondurasista asti! :D

Muita tulevaisuuden suunnitelmia tässä on sellaista, että ensi lauantaina, jos kaikki olemme terveitä, lähdemme tähän meidän omalla kukkulallamme olevaan luonnonpuistoon päiväretkelle. Siellä pitäisi olla joku kaunis laguunikin jossakin. Toivottavasti ei eksytä. Sitten ennen joulua minulla ainakin on ohjelmassa Marlenen, eli työkaverini valmistujaisjuhlat (niistäkin varmasti sitten tarkemmin tietoa) sekä työpaikan reissu Managuaan. Sillä reissulla olisi siis kai tarkoitus vierailla jossakin museossa ja käydä syömässä, ja sitten tulla kotiin. Reissun kustantaa FE, joten mikäs sen parempi asia! :) ai niin, ja meidän koulun (siis FE:n) joulujuhla on 19.12. En ihan tarkasti tiedä onko silloin jotain oikeata ohjelmaakin siellä koululla, vai onko vain kyse sellaisesta fiestasta, että vieraita tulee ja menee. Kutsussa kuitenkin lukee, että alkaa kahdeksalta ja kestää koko päivän.. No, kaikki tämä selviää aikanaan.

Sitten vihdoinkin joulukuun 23.pv lähdemme autolla täältä Matagalpasta kohti Montelimaria. Siellä meitä odottaa viiden tähden hotelli, jossa vietämme joulun uima-altaan äärellä rentoutuen! :) mikäs sen mahtavampi joululahja itselleen?!