Hei!
Voi että kun aika menee taas nopeasti. Oikeasti melkein joka päivä olen miettinyt, että Blogia pitäisi kyllä kirjoittaa, mutta sitten kun olen päässyt töistä kotiin, niin ei oikeastaan ole kiinnostanut koskea koneeseen. ..paitsi tietty ehkä just sillon, kun joku toinen on koneella. :D Lauantainakin koko aamu meni vaan mesetellessä. Että se siitä Blogin kirjoittamisesta sitten.
Voi että kun joulu on kyllä jo melko lähellä. Ensi sunnuntaina lähdetään sinne Montelimariin! Olen jo kovasti haaveillut siitä uima-altaalla löhöilystä ja uimisesta, mutta voi että kun tänään viimeistään iski päin näköä sellainen ikävä fakta, että en tiedä kehtaako sitä uima-altaalla löhöillä ainakaan bikineissä?! No, ensin kävin tänään taas vaihteeksi kysymässä Familias Especialesin yhteydessä olevasta kioskista, onko heillä Coca Lightia. Eipä ollut. Päätin kuitenkin ottaa normaalin kokiksen, kun oli kova jano. Siihen sitten totesi se kaupantäti jotakin, kaikkea en ymmrätänyt, mutta jotakin kuitenkin lihomisesta. Voi olla, että kyseessä oli joku vitsi, että varo nyt ihmeessä, ettet liho, kun sokeria syöt.. Mutta silti joo. Sitten ruuan jälkeen meidän keittäjätäti istui siinä samassa pöydässä kun juotiin kahvia, ja jotain se kans kommentoi että "plaa plaa Gorda plaa plaa".. Ja ymmärsin, että huomautti siitä että oon saanu lihaa luideni ympärille.. ..ja sitten tosiaan tuossa nyt vähän asiaa peilailin, ja tulin siihen tulokseen, että ehkä sitä jokunen sentti on täällä ollessa päässyt vyötärön ympärille taas kerääntymään. Sadun kanssa on kyllä jo päätetty, että täältä kun Suomeen palataan, niin ryhdytään kuntoilemaan ja syömään taas terveelliesti, kun täällä ei oikein kumpaakaan pysty kunnolla tekemään. Sen sijaan minusta toivottavaa olisi, että Suomeen tultaisiin kutakuinkin samoissa mitoissa kun sieltä lähdettiin.. Niinpä siis onkin nyt sellainen tilanne, että pitää alkaa kyllä vähän enemmän tarkkailemaan tuota syömispuolta, koska liikuntaa täällä on tosiaan aika vaikea lisätä.
Syömisestä saadaankin hyvä aasinsilta lauantain tapahtumiin. Lauantai oli kaikin puolin tavallinen lauantai - oltiin kotona, eikä tehty paljoakaan. Aamulla minä mesettelin Suomeen äidin kanssa ja joidenkin muidenkin kanssa, ja sitten lähdettiin kaupungille syömään. Syötiin "vaihteeksi" Mana del Cielossa joka siis on hyvin monipuolinen ja edullinen buffet -ruokapaikka. Lisäksi siellä on usein kalaa! ..tällä kertaa kala oli melko lopussa, mutta minä meistä kolmesta ensimmäisenä sain vielä lautaselleni ihan hyvän annoksen terveellistä kalaa (Friteerattuja kalanpaloja). ..ikävä kyllä ruokaani hotkiessani (joo, olen oikeesti vähän turhan nopea syöjä) sain ruodon kurkkuuni. Yritin sitä kakoa pois, mutta koska se ei tuntunut siinä menoa haittaavan, niin lopulta jatkoin syömistä. Hetkittäin arvelin, että ruoto kyllä oli jo lähtenyt ja Satukin sanoi, että siitä saattaa jäädä sellainen tunne, kuin se siellä olisi, vaikka ei kuitenkaan enää ole. Käytiin vielä syömisen jälkeen Picoteossa (vaihteeksi) kahvilla, ja sen jälkeen vielä kenkäkaupassakin. Itse kyllä halusin vähän kiiruhtaa, koska olin melko varma, että siellä kurkussani jotakin ylimääräistä on. Lopulta kun päästiin kotiin pääsin peilin ääreen katsomaan, että onkohan siellä mitään ruotoa vaiko eikö.. Ja olihan siellä. Tuossa nielussa näkyi valkoinen pieni viiru - näytti siltä, että ruoto on siellä nielun lihaksessa sillä tavalla, että molemmista päistä on uponnut sinne sisälle.. Satukin kävi katsomassa, että näkeekö sen todellakin sieltä, ja tosiaan näkihän sen! Otsalamppu vaan otsalle, ja peilin ja pinsettien avulla rupesin kalastamaan tuota ruotoa irti. Yh! Epämiellyttävä kokemus.. Aika nopeasti sain ruodosta otteen niin, että sen toinen pää tuli ulos, mutta vastaavasti pienen kakomisen seurauksena se toinen pää sitten menikin vähän syvemmälle.. Lopulta, melkein jo epätoivon yllättäessä, sain ruodon kokonaan pois, melkein vahingossa. Viivotinta en ottanut, mutta arvioisin, että se oli hieman yli sentin mittainen! Melko helpottunut olo oli jälkeenpäin. Ja arvatkaapa tekeekö ihan heti mieli kalaa?! No, onni onnettomuudessa - olisihan se voinut mennä pikkuisen syvemmälle niin, että en olisi enään itse sinne asti yltänyt, vaan olisi pitänyt lähteä lääkäriin asti. Picoteossa Viki kyllä jo ehti mainostaa, että täällä Matagalpassa on tosi hyvä kurkkulääkäri. Onneksi sitä ei tarvittu.
..Sit voisin kertoa toisen syömisestä aasinsillan saavan jutun: Oltiin lauantaina Estelissä katsomassa sellaista isoa hevos-paraatia, jonne Elina osallistui omalla hevosellaan (Siitäkin tulee Sadun blogiin kuvia, kunhan kerkee). Oli ihan kiva reissu, päästiin kokeilemaan Vikin perheen uutta autoakin oikein kunnolla, kun reissussa oli mukana 8 ihmistä, eli auton maksimikapasiteetti. Kauheesti ei sinne mitään tavaroita mahdukaan sitten lisäksi, kun mennään samalla pääluvulla sinne Montelimariin. No mutta, paraatin jälkeen etsittiin sitten ruokapaikka. Mentiin syömään paikkaan, jossa ei meidän sisälle mentäessä ollut muita asiakkaita. Paikassa oli tanssilattia ja selvästi joku bändikin siellä purki tavaroitaan yhdellä esiintymislavalla. ..ja siis tanssilattia oli kyllä ihan discoa, kun oli välkkyvät värivalot ja kaikki. Musiikki soi tosi kovalla ja selvästi oli ihan yökerhomeno. Ruokalista kuitenkin näytti hyvältä, joten sinne jäätiin. Musiikki sai kuitenkin minuun liikettä ja siinä tuolilla jo hieman liikuttelin hartioita musiikin mukana ja mietin mielessäni, että en taida kehdata sinne lattialle yksin tässä seurassa mennä, vaikka kovasti mieli tekisikin. No onneksi Israel (Vikin miehen Leopoldon veli) huomasi naisen hädässä, ja pyyti minua kanssaan tanssimaan.. Ja kohta siellä olikin minun ja Israelin lisäksi Kikka, Alvaro, Satu ja Leopoldo. Viki ja Elina jäivät pitämään silmällä tavaroita ;) ..voi että olikin kiva tanssia pitkästä aikaa, vaikka musiikki olikin vähän liian teknoa! Terveellinen alkupala, todellakin!
Jep, syömisestä ja siihen liittyvistä sitten voisi siirtyä lupausten täyttämiseen.. Nimittäin jo aikaa sitten lupasin kuvia ja kertomusta Purissimasta. Ja tässä nyt tulee kuvia. Purissiman taustasta löytyy aika paljon selvitystä Sadun blogista, joten siitä en lähde nyt tähän enää kirjoittamaan. Kiinnostavaa sinänsä sekin fakta, mutta eiköhän tässä nyt ole ihan riittävästi taas jo tekstiä. Sen sijaan kerron hieman tuosta Griteria-illasta, josta suurin osa kuvistakin ovat!
Meidän piti siis lähteä torstaina 7.12. Päivikin kanssa erään hänen ystävänsä Purisimaan, mutta koska Viki ei päässytkään lähtemään, niin mekään emme tuohon juhlaan menneet. Sen sijaan kuulimme, että kaupungilla on jotakin tapahtumaa purissimaan liittyen, joten lähdimme kävelemään sinne. Meille sanottiin, että kannattaa mennä kävellen, koska silloin näkee paremmin matkan varrella olevia alttareita. Niinpä teimme työtä käskettyä :D ..jo ensimmäisen alttarin luokse pysähdyimme ihmettelemään, että mistä tässä nyt sitten oikein on kyse, ja kohta meitä jo kutsuttiin asunnon ovelle, jossa meille lahjoitettiin Nacatamales-nyytit (eli siis banaaninlehteen käärittyä paikallista ruokaa). Olimme kyllä vähän hämmästyneitä, mutta mikäs siinä. Sitten jatkettiin matkaa ja huomattiin, että toisenkin talon edessä on paljon ihmisiä. Mennäänpä siis katsomaan mitä tapahtuu. Vähitellen sitten päästiinkin asian ytimeen - eli ihmiset ovat laittaneet Neitsyt Marian alttarin talonsa edustalle, tai taloon sisälle, ja jonossa vuorotellen sitten vieraat käyvät pienissä ryhmissä laulamassa Marialle Purissima-lauluja (joita on kymmenen, mutta lauletaan vain yksi/kaksi per ryhmä). Sitten kun laulut on laulettu, niin sen jälkeen sitten talonväki antaa laulajille lahjaksi hedelmiä, sokeriruokoa, chichaa (eli maissista, sokerista ja punaisesta väriaineesta sekoitettua mehua - kuuluu purissima traditioon) astioita, rasioita ja/tai karkkia. Lopputuloksena reissun jälkeen meillä oli kotiinviemisinä kokonainen pussillinen tavaraa - lähinnä karkkia, mutta myös kaksi lautasta, kaksi erikokoista säilytysrasiaa sekä tiskirätti ja pyykinpesuaine-pussukka! Siis jokaisella! :D aika hauskaa. Melkein voisi verrata suomalaiseen Virpomiseen tuota perinnettä. Se oli kyllä aika huumaava tunne - "mennään vielä tuonne" "käydään katsomassa mitä tuolta saa".. Kaiken lisäksi meille koko kierros oli aika helppoa, kun ei missään tarvinnut jonottaa! Riitti, että katsoi hieman "portinvartijaa" silmiin tai meni lähemmäksi ottamaan valokuvaa, niin johan sieltä joku kysyi että haluutteko tulla sisälle käymään, ja sitten aina meille annettiin ne "paremmat paketit", sillä melkein kaikilla oli halpoja paketteja ja parempia paketteja.. :-D
tässä siis kuva-kimara tuolta illalta. Lisäksi kaksi ensimmäistä kuvaa ovat mun työpaikan Purisimasta. Sadun Blogista kannattaa näiden päälle käydä vilkaisemasta Yolandan purissiman tapahtumat. :)
(jaaha, näyttää siltä, että nuo kuvat ei kyllä nyt ollenkaan tottele mua, joten olkoon sitten noin sekasin.. Että koettakaa saada selkoa, että mitä siellä oikeasti tapahtui. Ja joo, yhden talon ovella oli poliisit pitämässä järjestystä, ettei ihan kaaos iske.)
Voi että kun aika menee taas nopeasti. Oikeasti melkein joka päivä olen miettinyt, että Blogia pitäisi kyllä kirjoittaa, mutta sitten kun olen päässyt töistä kotiin, niin ei oikeastaan ole kiinnostanut koskea koneeseen. ..paitsi tietty ehkä just sillon, kun joku toinen on koneella. :D Lauantainakin koko aamu meni vaan mesetellessä. Että se siitä Blogin kirjoittamisesta sitten.
Voi että kun joulu on kyllä jo melko lähellä. Ensi sunnuntaina lähdetään sinne Montelimariin! Olen jo kovasti haaveillut siitä uima-altaalla löhöilystä ja uimisesta, mutta voi että kun tänään viimeistään iski päin näköä sellainen ikävä fakta, että en tiedä kehtaako sitä uima-altaalla löhöillä ainakaan bikineissä?! No, ensin kävin tänään taas vaihteeksi kysymässä Familias Especialesin yhteydessä olevasta kioskista, onko heillä Coca Lightia. Eipä ollut. Päätin kuitenkin ottaa normaalin kokiksen, kun oli kova jano. Siihen sitten totesi se kaupantäti jotakin, kaikkea en ymmrätänyt, mutta jotakin kuitenkin lihomisesta. Voi olla, että kyseessä oli joku vitsi, että varo nyt ihmeessä, ettet liho, kun sokeria syöt.. Mutta silti joo. Sitten ruuan jälkeen meidän keittäjätäti istui siinä samassa pöydässä kun juotiin kahvia, ja jotain se kans kommentoi että "plaa plaa Gorda plaa plaa".. Ja ymmärsin, että huomautti siitä että oon saanu lihaa luideni ympärille.. ..ja sitten tosiaan tuossa nyt vähän asiaa peilailin, ja tulin siihen tulokseen, että ehkä sitä jokunen sentti on täällä ollessa päässyt vyötärön ympärille taas kerääntymään. Sadun kanssa on kyllä jo päätetty, että täältä kun Suomeen palataan, niin ryhdytään kuntoilemaan ja syömään taas terveelliesti, kun täällä ei oikein kumpaakaan pysty kunnolla tekemään. Sen sijaan minusta toivottavaa olisi, että Suomeen tultaisiin kutakuinkin samoissa mitoissa kun sieltä lähdettiin.. Niinpä siis onkin nyt sellainen tilanne, että pitää alkaa kyllä vähän enemmän tarkkailemaan tuota syömispuolta, koska liikuntaa täällä on tosiaan aika vaikea lisätä.
Syömisestä saadaankin hyvä aasinsilta lauantain tapahtumiin. Lauantai oli kaikin puolin tavallinen lauantai - oltiin kotona, eikä tehty paljoakaan. Aamulla minä mesettelin Suomeen äidin kanssa ja joidenkin muidenkin kanssa, ja sitten lähdettiin kaupungille syömään. Syötiin "vaihteeksi" Mana del Cielossa joka siis on hyvin monipuolinen ja edullinen buffet -ruokapaikka. Lisäksi siellä on usein kalaa! ..tällä kertaa kala oli melko lopussa, mutta minä meistä kolmesta ensimmäisenä sain vielä lautaselleni ihan hyvän annoksen terveellistä kalaa (Friteerattuja kalanpaloja). ..ikävä kyllä ruokaani hotkiessani (joo, olen oikeesti vähän turhan nopea syöjä) sain ruodon kurkkuuni. Yritin sitä kakoa pois, mutta koska se ei tuntunut siinä menoa haittaavan, niin lopulta jatkoin syömistä. Hetkittäin arvelin, että ruoto kyllä oli jo lähtenyt ja Satukin sanoi, että siitä saattaa jäädä sellainen tunne, kuin se siellä olisi, vaikka ei kuitenkaan enää ole. Käytiin vielä syömisen jälkeen Picoteossa (vaihteeksi) kahvilla, ja sen jälkeen vielä kenkäkaupassakin. Itse kyllä halusin vähän kiiruhtaa, koska olin melko varma, että siellä kurkussani jotakin ylimääräistä on. Lopulta kun päästiin kotiin pääsin peilin ääreen katsomaan, että onkohan siellä mitään ruotoa vaiko eikö.. Ja olihan siellä. Tuossa nielussa näkyi valkoinen pieni viiru - näytti siltä, että ruoto on siellä nielun lihaksessa sillä tavalla, että molemmista päistä on uponnut sinne sisälle.. Satukin kävi katsomassa, että näkeekö sen todellakin sieltä, ja tosiaan näkihän sen! Otsalamppu vaan otsalle, ja peilin ja pinsettien avulla rupesin kalastamaan tuota ruotoa irti. Yh! Epämiellyttävä kokemus.. Aika nopeasti sain ruodosta otteen niin, että sen toinen pää tuli ulos, mutta vastaavasti pienen kakomisen seurauksena se toinen pää sitten menikin vähän syvemmälle.. Lopulta, melkein jo epätoivon yllättäessä, sain ruodon kokonaan pois, melkein vahingossa. Viivotinta en ottanut, mutta arvioisin, että se oli hieman yli sentin mittainen! Melko helpottunut olo oli jälkeenpäin. Ja arvatkaapa tekeekö ihan heti mieli kalaa?! No, onni onnettomuudessa - olisihan se voinut mennä pikkuisen syvemmälle niin, että en olisi enään itse sinne asti yltänyt, vaan olisi pitänyt lähteä lääkäriin asti. Picoteossa Viki kyllä jo ehti mainostaa, että täällä Matagalpassa on tosi hyvä kurkkulääkäri. Onneksi sitä ei tarvittu.
..Sit voisin kertoa toisen syömisestä aasinsillan saavan jutun: Oltiin lauantaina Estelissä katsomassa sellaista isoa hevos-paraatia, jonne Elina osallistui omalla hevosellaan (Siitäkin tulee Sadun blogiin kuvia, kunhan kerkee). Oli ihan kiva reissu, päästiin kokeilemaan Vikin perheen uutta autoakin oikein kunnolla, kun reissussa oli mukana 8 ihmistä, eli auton maksimikapasiteetti. Kauheesti ei sinne mitään tavaroita mahdukaan sitten lisäksi, kun mennään samalla pääluvulla sinne Montelimariin. No mutta, paraatin jälkeen etsittiin sitten ruokapaikka. Mentiin syömään paikkaan, jossa ei meidän sisälle mentäessä ollut muita asiakkaita. Paikassa oli tanssilattia ja selvästi joku bändikin siellä purki tavaroitaan yhdellä esiintymislavalla. ..ja siis tanssilattia oli kyllä ihan discoa, kun oli välkkyvät värivalot ja kaikki. Musiikki soi tosi kovalla ja selvästi oli ihan yökerhomeno. Ruokalista kuitenkin näytti hyvältä, joten sinne jäätiin. Musiikki sai kuitenkin minuun liikettä ja siinä tuolilla jo hieman liikuttelin hartioita musiikin mukana ja mietin mielessäni, että en taida kehdata sinne lattialle yksin tässä seurassa mennä, vaikka kovasti mieli tekisikin. No onneksi Israel (Vikin miehen Leopoldon veli) huomasi naisen hädässä, ja pyyti minua kanssaan tanssimaan.. Ja kohta siellä olikin minun ja Israelin lisäksi Kikka, Alvaro, Satu ja Leopoldo. Viki ja Elina jäivät pitämään silmällä tavaroita ;) ..voi että olikin kiva tanssia pitkästä aikaa, vaikka musiikki olikin vähän liian teknoa! Terveellinen alkupala, todellakin!
Jep, syömisestä ja siihen liittyvistä sitten voisi siirtyä lupausten täyttämiseen.. Nimittäin jo aikaa sitten lupasin kuvia ja kertomusta Purissimasta. Ja tässä nyt tulee kuvia. Purissiman taustasta löytyy aika paljon selvitystä Sadun blogista, joten siitä en lähde nyt tähän enää kirjoittamaan. Kiinnostavaa sinänsä sekin fakta, mutta eiköhän tässä nyt ole ihan riittävästi taas jo tekstiä. Sen sijaan kerron hieman tuosta Griteria-illasta, josta suurin osa kuvistakin ovat!
Meidän piti siis lähteä torstaina 7.12. Päivikin kanssa erään hänen ystävänsä Purisimaan, mutta koska Viki ei päässytkään lähtemään, niin mekään emme tuohon juhlaan menneet. Sen sijaan kuulimme, että kaupungilla on jotakin tapahtumaa purissimaan liittyen, joten lähdimme kävelemään sinne. Meille sanottiin, että kannattaa mennä kävellen, koska silloin näkee paremmin matkan varrella olevia alttareita. Niinpä teimme työtä käskettyä :D ..jo ensimmäisen alttarin luokse pysähdyimme ihmettelemään, että mistä tässä nyt sitten oikein on kyse, ja kohta meitä jo kutsuttiin asunnon ovelle, jossa meille lahjoitettiin Nacatamales-nyytit (eli siis banaaninlehteen käärittyä paikallista ruokaa). Olimme kyllä vähän hämmästyneitä, mutta mikäs siinä. Sitten jatkettiin matkaa ja huomattiin, että toisenkin talon edessä on paljon ihmisiä. Mennäänpä siis katsomaan mitä tapahtuu. Vähitellen sitten päästiinkin asian ytimeen - eli ihmiset ovat laittaneet Neitsyt Marian alttarin talonsa edustalle, tai taloon sisälle, ja jonossa vuorotellen sitten vieraat käyvät pienissä ryhmissä laulamassa Marialle Purissima-lauluja (joita on kymmenen, mutta lauletaan vain yksi/kaksi per ryhmä). Sitten kun laulut on laulettu, niin sen jälkeen sitten talonväki antaa laulajille lahjaksi hedelmiä, sokeriruokoa, chichaa (eli maissista, sokerista ja punaisesta väriaineesta sekoitettua mehua - kuuluu purissima traditioon) astioita, rasioita ja/tai karkkia. Lopputuloksena reissun jälkeen meillä oli kotiinviemisinä kokonainen pussillinen tavaraa - lähinnä karkkia, mutta myös kaksi lautasta, kaksi erikokoista säilytysrasiaa sekä tiskirätti ja pyykinpesuaine-pussukka! Siis jokaisella! :D aika hauskaa. Melkein voisi verrata suomalaiseen Virpomiseen tuota perinnettä. Se oli kyllä aika huumaava tunne - "mennään vielä tuonne" "käydään katsomassa mitä tuolta saa".. Kaiken lisäksi meille koko kierros oli aika helppoa, kun ei missään tarvinnut jonottaa! Riitti, että katsoi hieman "portinvartijaa" silmiin tai meni lähemmäksi ottamaan valokuvaa, niin johan sieltä joku kysyi että haluutteko tulla sisälle käymään, ja sitten aina meille annettiin ne "paremmat paketit", sillä melkein kaikilla oli halpoja paketteja ja parempia paketteja.. :-D
tässä siis kuva-kimara tuolta illalta. Lisäksi kaksi ensimmäistä kuvaa ovat mun työpaikan Purisimasta. Sadun Blogista kannattaa näiden päälle käydä vilkaisemasta Yolandan purissiman tapahtumat. :)
(jaaha, näyttää siltä, että nuo kuvat ei kyllä nyt ollenkaan tottele mua, joten olkoon sitten noin sekasin.. Että koettakaa saada selkoa, että mitä siellä oikeasti tapahtui. Ja joo, yhden talon ovella oli poliisit pitämässä järjestystä, ettei ihan kaaos iske.)
3 kommenttia:
Hei maailman matkaajat!
Täällä on musta joulu tulossa, joten teille kuin meille yhtä samanlainen.Meillä hieman kyllä kylmempää.
Kouluhommat ovat lomaa vaille ja kyllä kovin odotettukin on.Syventävät päivät to ja pe, niissäkin hyvä puoli että nähdään kaikki ennen joululomaa.
Hyvää joulua teille ja menestystä tulevalle vuodelle!
Pysykää terveenä ja pitäkää toisistanne huolta.
Heissan!
Pitkästä aikaa ehdin taas lukea (ahmimalla) Blogiasi, joka on niin elävästi kirjoitettu, että melkein tuntee olevansa itse siellä. Viettäkää mukava, erilainen joulu siellä lämpimässä ja nauttikaa kaikista vastaantulevista elämyksistä!
Hyvä, että olette olleet terveinä, jatkakaa samaan malliin!
ISO jouluhali enolta & vaimolta, murkuilta ja karvakuonolta!!
Lähetä kommentti