Pari päivää äidin ja isän kanssa on mennyt oikein mukavasti. Ollaan mm. käyty vierailemassa minun työpaikallani ja valloitettu yksi vuori. Apanten luonnonpuistossa käytiin Sadun ja kikan kanssa kävelemässä jo kerran aikaisemminkin. Silloin sadekausi oli juuri loppunut, ja luonto oli "vihreimmillään". Nyt puolestaan sateista on jo pitkä aika, joten luontokin näytti paljon paljon kuivemmalta. Metsässä menevä joki ja vesiputoukset olivat paljon kuivempia, joten saimme niistä hieman erilaisia valokuvia. Orkideat eivät aivan vielä kukkineet, mutta ehkäpä maaliskuussa ehdimme Sadun kanssa kuvaamaan niitä villiorkideoitakin! Äiti poimi aika monesta orkideasta siemeniä, ja lupaili jo minulle ja Sadulle taimia niistä. Toivotaan, että idättäminen onnistuu! :) Tässäpä kuva yksistä vuorenvalloittajista!
Alunperin ajattelimme, että kävelemme vain tuohon vesiputoukselle asti, mutta reippaina poikina ja tyttöinä päätimme kiivetä loppuun asti! Vesiputouksen jälkeen alkaa kiipeämisen jyrkin osa, ja äiti tarvitsi välillä hieman isältä veto-apua, mutta selvästikin vuoren valloitus oli palkitsevaa: Ylhäällä kukkulan laella (1080m korkeudella) maisemat olivat jälleen upeat! Perillä olimme noin puolenpäivän aikaan, mikä on oikein hyvä aika syödä pientä evästä. Mukanamme oli vain muutamia välipalapatukoita, jotka hupenivat nopeasti! Kaikki perheemme tuntevat tietävät, ettei seuraavassa kuvassa ole mitään outoa.. Isä vain ottaa ne kuuluisat "kymmenen minuutin lounaan jälkeiset tirsat".
Laskeutuminen oli mielestäni viime kertaa hankalampaa, sillä kuivuudesta johtuen polut olivat aivan täynnä kuivia lehtiä. Lehdet ovat vaarallisia monesta syystä: niiden alla on hyviä piilopaikkoja niin käärmeille, hämähäkeille kuin skorpioneillekin, toisaalta niiden vuoksi ei näe, jääkö jalan alle irtokiviä vai onko täysin kiinteää maata. Siksipä saikin olla hyvin varovainen, ettei vaan joutunut pyörimään jyrkkiä rinteitä alas! Onneksi kaikki selvisimme ehjin nahoin ja terveinä ja reippaina takaisin kotiin!
Matkalla näimme mm. paljon perhosia ja yhden rukoilijasirkan (kuten viimeksikin), käärmeen (tällä kertaa saatiin valokuvakin) ja vain yksi isompi hämähäkki - viimeksi niitä "isoja" (ei siis SUURIA) hämähäkkejä näkyi melkoisen monta. Nyt siis vain yksi. Se oli juuri ruokailemassa, joten saimme hyviä kuvia tästä yksilöstä. (Muistattehan, että kuvan pystyy myös suurentamaan tupla-klikkaamalla sitä)
Maanantaina siis valloitimme Apantenssa. Eilen (tiistaina) kävimme aamulla minun työpaikallani pyörähtämässä. Olimme siellä vain tosi nopeasti, tärkeintä oli vain, että porukat näkevät miltä siellä Familias Especialesissa näyttää. Ymmärtääkseni vanhempani ilahtuivat siitä, että saivat nähdä missä "olosuhteissa" ja millaisten ihmisten kanssa minä teen töitä. Toisaalta työpaikalla näyttivät kaikki olevan aidosti ilahtuneita, kun saivat nähdä vanhempani. Kaikki kertoivat minulle, että vanhempani näyttävät tosi nuorilta. Ja tietysti (maan tavan mukaan?) jokainen muisti myös kertoa, kuinka mukava ja kaunis heidän tyttärensä on. Kivaltahan se kuulosti sellaisia asioita eteenpäin tulkata! :D
Iltapäivällä kun lähdimme äidin ja isän kanssa kaupungille, pysähdyimme ihmettelemään linja-auton pakkaamista. Tässä kotitiellä kaksi autoa oli parkkeerattu "perät vastakkain" ja toisesta autosta siirrettiin toiseen sokerisäkkejä ja muuta tavaraa. Ensimmäisessä autossa säkit olivat auton sisällä, mutta jälkimmäiseen autoon ne piti viedä katolle.. Siinä sitten säkit niskan päällä pojat kiipesivät tikkaita ylös ja ylhäällä vastaanottajat sitten siirsivät säkit harteilta pois. Isä jäi siihen oikein ihmettelemään tuota asiaa, ja jouduimme äidin kanssa jo melkein "komentamaan" että pitäisi lähteä eteenpäin! Äidin kamerassa oli tuosta lastausoperaatiosta enemmän kuvamateriaalia, minä en ikävä kyllä oikein ehtinyt kaivaa kameraa esille niin, että olisin oikein kunnolla saanut asiasta kuvaa.
Tänään oltiin Vikin luona syömässä ja käytiin siellä El Chilessä Marttan luona katsomassa ja ostamassa upeita kankaita. Kävimme siellä myös kerran aikaisemmin, jos muistatte niitä upeita joulutähtikuvia. Nyt joulutähdet olivat aivan kuivaneita, eikä niistä kauheasti ollut kuvattavaksi. Sääli juttu, sillä odotin kovasti, että äiti pääsisi livenä ihailemaan noita upeita punaisia pensaita. El Chilestä ei tullut kovin paljoa kuitenkaan pussukoita ja kankaita tänään ostettua, sillä Guatemalan väriloistoon verrattuna Marttan kankaat eivät ihan pärjänneet. Lisäksi menemme parin päivän päästä Masayaan, josta pitäisi myöksin löytyä pusseja ja kankaita. :) Saimme kuitenkin aika paljon hienoja maisemakuvia, kun se matka sinne El Chileen on tosi kaunis - vaikkakin aivan järjettömän kuoppainen. Tavallisella henkilöautolla sinne ei olisi mitään asiaa.. No, yritin ajatella asian valoisaa puolta: tuossa tärinässä luultavasti selluliitit (ai siis mitkä??) saivat hieman kyytiä!
Ai niin, melkein jo unohdin mainita.. Käytiin eilen postilaatikolla, ja siellä oli kauhean suuri nippu postia! Ikävä kyllä kaikki niistä oli nimetty Kirsti Kärjelle, joka ei ikävä kyllä enää asu täällä, vaan muutti juuri lauantaina Suomeen. Onneksi meillä on täällä varalla toinen Kirsti K, joten päätimme omavaltaisesti tutkia postia hieman tarkemmin. Tästä on oikein hyvä selostus Sadun blogissa, joten suosittelen lämpimästi käymään katsomassa, että mitäs täällä oikein eilen tapahtuikaan! (satunicassa2007.blogspot.com) Siellä on myös tapahtumaan liittyvää kuvamateriaalia. (vaikka mitään ei tietystikään virallisesti tunnusteta..)
Huomenna aamulla meille tulee taksi kahdeksalta, ja lähdemme koko porukka kohti Granadaa. Uudet tytötkin (eli siis Elina, Anna ja Karoliina - ne 3 viikkoa sitten tulleet uudet opiskelijat) ehkä tulevat sinne tänä viikonloppuna. Granadassa on ohjelmassa niin saaristo-risteilyä kuin tulivuoren valloitusta. Käymme siis vierailulla siinä naapurikaupungissa Masayassa tutustumassa paikalliseen kulttuuriin niin käsitöiden kuin tanssiesitysten merkeissä. Kovin paljoa ei ikävä kyllä ehdi reissun aikana puhtaasti oleskella, sillä reissuun sisältyy niin kauheasti "pakollisia" asioita. Granadan jälkeen mennään vielä käymään jossakin kaupungissa Tyynen Valtameren rannalla, jotta porukat pääsevät näkemään upean auringonlaskun (toivotaan pilvetöntä säätä!) ja toisaalta pääsevät myös ehkä uimaan meressä. Isän suuri haave olisi päästä kalastamaan merelle, joten katsotaan myös onnistuisiko sellainen asia. Toivotaan! Minustakin olisi hienoa kehua jollakin isolla saalis-kalalla, vaikka en nykyään enään tuosta kalastamisesta niin paljao perusta. Mutta olisipa taas yksi asia lisää, millä sitten kylminä talvi-iltoina siellä Suomessa saattaa muita kateelliseksi ;)
Täällä muut jo nukkumassa (klo 21:30), joten taidan minäkin lähteä sänkyyn. Hyvää yötä! (Tarvittaessa vaihda joku muu tervehdys seuraavista edellisen tilalle: Hyvää huomenta! Oikein hyvää päivän jatkoa! Erittäin mukavaa työpäivän jatkoa! Moikka! Näkemiin! ...)
Ps. Aika moni on jo ihmetellyt, että tehdäänkö me täällä töitä ollenkaan. Oikeasti viime vuonna tehtiin kyllä ahkerasti töitä, se on ehkä vain unohtunut mainita blogissa. Tänä vuonna meillä on hieman erilainen työjärjestys, sillä vuoden vaihtuessa meidän koulussamme myöskin vaihtui jakso. Kerron noista meidän työkuvioista sitten hieman tarkemmin, kunhan saan tämän lomailun ensin alta pois.
Alunperin ajattelimme, että kävelemme vain tuohon vesiputoukselle asti, mutta reippaina poikina ja tyttöinä päätimme kiivetä loppuun asti! Vesiputouksen jälkeen alkaa kiipeämisen jyrkin osa, ja äiti tarvitsi välillä hieman isältä veto-apua, mutta selvästikin vuoren valloitus oli palkitsevaa: Ylhäällä kukkulan laella (1080m korkeudella) maisemat olivat jälleen upeat! Perillä olimme noin puolenpäivän aikaan, mikä on oikein hyvä aika syödä pientä evästä. Mukanamme oli vain muutamia välipalapatukoita, jotka hupenivat nopeasti! Kaikki perheemme tuntevat tietävät, ettei seuraavassa kuvassa ole mitään outoa.. Isä vain ottaa ne kuuluisat "kymmenen minuutin lounaan jälkeiset tirsat".
Laskeutuminen oli mielestäni viime kertaa hankalampaa, sillä kuivuudesta johtuen polut olivat aivan täynnä kuivia lehtiä. Lehdet ovat vaarallisia monesta syystä: niiden alla on hyviä piilopaikkoja niin käärmeille, hämähäkeille kuin skorpioneillekin, toisaalta niiden vuoksi ei näe, jääkö jalan alle irtokiviä vai onko täysin kiinteää maata. Siksipä saikin olla hyvin varovainen, ettei vaan joutunut pyörimään jyrkkiä rinteitä alas! Onneksi kaikki selvisimme ehjin nahoin ja terveinä ja reippaina takaisin kotiin!
Matkalla näimme mm. paljon perhosia ja yhden rukoilijasirkan (kuten viimeksikin), käärmeen (tällä kertaa saatiin valokuvakin) ja vain yksi isompi hämähäkki - viimeksi niitä "isoja" (ei siis SUURIA) hämähäkkejä näkyi melkoisen monta. Nyt siis vain yksi. Se oli juuri ruokailemassa, joten saimme hyviä kuvia tästä yksilöstä. (Muistattehan, että kuvan pystyy myös suurentamaan tupla-klikkaamalla sitä)
Maanantaina siis valloitimme Apantenssa. Eilen (tiistaina) kävimme aamulla minun työpaikallani pyörähtämässä. Olimme siellä vain tosi nopeasti, tärkeintä oli vain, että porukat näkevät miltä siellä Familias Especialesissa näyttää. Ymmärtääkseni vanhempani ilahtuivat siitä, että saivat nähdä missä "olosuhteissa" ja millaisten ihmisten kanssa minä teen töitä. Toisaalta työpaikalla näyttivät kaikki olevan aidosti ilahtuneita, kun saivat nähdä vanhempani. Kaikki kertoivat minulle, että vanhempani näyttävät tosi nuorilta. Ja tietysti (maan tavan mukaan?) jokainen muisti myös kertoa, kuinka mukava ja kaunis heidän tyttärensä on. Kivaltahan se kuulosti sellaisia asioita eteenpäin tulkata! :D
Iltapäivällä kun lähdimme äidin ja isän kanssa kaupungille, pysähdyimme ihmettelemään linja-auton pakkaamista. Tässä kotitiellä kaksi autoa oli parkkeerattu "perät vastakkain" ja toisesta autosta siirrettiin toiseen sokerisäkkejä ja muuta tavaraa. Ensimmäisessä autossa säkit olivat auton sisällä, mutta jälkimmäiseen autoon ne piti viedä katolle.. Siinä sitten säkit niskan päällä pojat kiipesivät tikkaita ylös ja ylhäällä vastaanottajat sitten siirsivät säkit harteilta pois. Isä jäi siihen oikein ihmettelemään tuota asiaa, ja jouduimme äidin kanssa jo melkein "komentamaan" että pitäisi lähteä eteenpäin! Äidin kamerassa oli tuosta lastausoperaatiosta enemmän kuvamateriaalia, minä en ikävä kyllä oikein ehtinyt kaivaa kameraa esille niin, että olisin oikein kunnolla saanut asiasta kuvaa.
Tänään oltiin Vikin luona syömässä ja käytiin siellä El Chilessä Marttan luona katsomassa ja ostamassa upeita kankaita. Kävimme siellä myös kerran aikaisemmin, jos muistatte niitä upeita joulutähtikuvia. Nyt joulutähdet olivat aivan kuivaneita, eikä niistä kauheasti ollut kuvattavaksi. Sääli juttu, sillä odotin kovasti, että äiti pääsisi livenä ihailemaan noita upeita punaisia pensaita. El Chilestä ei tullut kovin paljoa kuitenkaan pussukoita ja kankaita tänään ostettua, sillä Guatemalan väriloistoon verrattuna Marttan kankaat eivät ihan pärjänneet. Lisäksi menemme parin päivän päästä Masayaan, josta pitäisi myöksin löytyä pusseja ja kankaita. :) Saimme kuitenkin aika paljon hienoja maisemakuvia, kun se matka sinne El Chileen on tosi kaunis - vaikkakin aivan järjettömän kuoppainen. Tavallisella henkilöautolla sinne ei olisi mitään asiaa.. No, yritin ajatella asian valoisaa puolta: tuossa tärinässä luultavasti selluliitit (ai siis mitkä??) saivat hieman kyytiä!
Ai niin, melkein jo unohdin mainita.. Käytiin eilen postilaatikolla, ja siellä oli kauhean suuri nippu postia! Ikävä kyllä kaikki niistä oli nimetty Kirsti Kärjelle, joka ei ikävä kyllä enää asu täällä, vaan muutti juuri lauantaina Suomeen. Onneksi meillä on täällä varalla toinen Kirsti K, joten päätimme omavaltaisesti tutkia postia hieman tarkemmin. Tästä on oikein hyvä selostus Sadun blogissa, joten suosittelen lämpimästi käymään katsomassa, että mitäs täällä oikein eilen tapahtuikaan! (satunicassa2007.blogspot.com) Siellä on myös tapahtumaan liittyvää kuvamateriaalia. (vaikka mitään ei tietystikään virallisesti tunnusteta..)
Huomenna aamulla meille tulee taksi kahdeksalta, ja lähdemme koko porukka kohti Granadaa. Uudet tytötkin (eli siis Elina, Anna ja Karoliina - ne 3 viikkoa sitten tulleet uudet opiskelijat) ehkä tulevat sinne tänä viikonloppuna. Granadassa on ohjelmassa niin saaristo-risteilyä kuin tulivuoren valloitusta. Käymme siis vierailulla siinä naapurikaupungissa Masayassa tutustumassa paikalliseen kulttuuriin niin käsitöiden kuin tanssiesitysten merkeissä. Kovin paljoa ei ikävä kyllä ehdi reissun aikana puhtaasti oleskella, sillä reissuun sisältyy niin kauheasti "pakollisia" asioita. Granadan jälkeen mennään vielä käymään jossakin kaupungissa Tyynen Valtameren rannalla, jotta porukat pääsevät näkemään upean auringonlaskun (toivotaan pilvetöntä säätä!) ja toisaalta pääsevät myös ehkä uimaan meressä. Isän suuri haave olisi päästä kalastamaan merelle, joten katsotaan myös onnistuisiko sellainen asia. Toivotaan! Minustakin olisi hienoa kehua jollakin isolla saalis-kalalla, vaikka en nykyään enään tuosta kalastamisesta niin paljao perusta. Mutta olisipa taas yksi asia lisää, millä sitten kylminä talvi-iltoina siellä Suomessa saattaa muita kateelliseksi ;)
Täällä muut jo nukkumassa (klo 21:30), joten taidan minäkin lähteä sänkyyn. Hyvää yötä! (Tarvittaessa vaihda joku muu tervehdys seuraavista edellisen tilalle: Hyvää huomenta! Oikein hyvää päivän jatkoa! Erittäin mukavaa työpäivän jatkoa! Moikka! Näkemiin! ...)
Ps. Aika moni on jo ihmetellyt, että tehdäänkö me täällä töitä ollenkaan. Oikeasti viime vuonna tehtiin kyllä ahkerasti töitä, se on ehkä vain unohtunut mainita blogissa. Tänä vuonna meillä on hieman erilainen työjärjestys, sillä vuoden vaihtuessa meidän koulussamme myöskin vaihtui jakso. Kerron noista meidän työkuvioista sitten hieman tarkemmin, kunhan saan tämän lomailun ensin alta pois.
5 kommenttia:
Kylla Outi on tehnyt ihan hirveasti toita ja opiskelua taalla, joten on oikeutettu rentoutumaan ja tutustumaan maahan ja sen kulttuuriin ennenkuin taas jatkaa opikeluja taalla Matagalpassa.
Hei Outi mitä sähköpostia luet siellä? Mulla on toi etunimeni.toinennimeni@gmail.com jos et haluu tähän blogiin sitä laittaa.
Kun mulla on vaikka kuinka paljon asiaa, kaikkea hyvää ja huonoa on käynyt. Ei mitään hälyyttävää huonoa siis, että älä turhaan säiky :D
Eikun nyt mä löysinkin sen tuolta sun profiilista linkin takaa. Eli laitan meiliä tässä joku päivä.
Terveisiä Riihimäeltä!
Sari-serkkukin siis lueskelee silloin tällöin. Kuten muutkin meidän perheestä.
Oottekohan vielä elossa kun ei oo kuulunut tosi pitkään aikaan mitään?
Missähän meette? Mitähän teette? :)
P.s. Outi, oothan huomannut et oon laittanut koulun sähköpostiin sähköpostia kerran tässä.
Lähetä kommentti