Jälleen Nicaraguassa

Heippa taas! On mennyt tosi pitkä aika taas siitä kun viimeksi kirjoitin. Oikeasti (siis ihan aikuisten oikeasti) oli tarkoitukseni kirjoittaa aikaisemmin, mutta sitten kun tuli tämä virus-asia tähän omaan koneeseeni, niin päätin lykätä blogin tekemistä tuonnemmaksi. Ja oikeastaan on ollut ihan mukava pitää vapaata tästä kohtuu kevyestäkin velvollisuudesta. Nyt sitten kuitenkin on lunastettava itselleni tehty lupaus kirjoittaa taas blogia, kun kone on puhdas.

Tällä kertaa kirjoittelen jälleen Nicaraguasta. Tuntuu, että täällä ei ole oikein mikään muuttunut. Paikat ja ihmiset ovat kutakuinkin samanlaisia kuin heidät muistinkin. Toki lapset ovat kasvaneet jonkun sentin ja muutamia muita pieniä muutoksia on nähtävissä. Kuitenkin paikka tuntuu edelleen kodikkaalta, ja täällä on rentoa ja helppoa olla. Yksi suuri muutos, minkä ensimmäisenä päivänä huomasin, on rahoissa tapahtunut muutos: aikaisemmin setelit olivat likaisia koppuraisia paperi-rahoja (kuva löytyy aikaisemmasta blogista: http://mikstoimenee.blogspot.com/2008/04/kotimatka-ja-trkeit-ihmisi.html), kun nyt seteli-uudistuksen myötä rahat ovat muuttuneet kauniiksi muovirahaksi, jonka käsittelyn jälkeen ei koe yhtä suurta tarvetta desinfiointiaineen käyttöön. Lisäksi 10C$ raha on kokonaan kadonnut, ja tilalla on saman arvoinen kolikko. Niin ja tosiaan, viidenkymmenen cordoban raha on tainnut kokonaan poistua - tai ainakaan en ole sellaiseen vielä viikon aikana törmännyt.

Minulla on edelleenkin kirjoittamatta blogit Floridan viimeisestä viikosta, jonka aikana kävimme vielä uudelleen Disney Worldissa (Epcot ja Hollywood Studiot), Universal Studioilla (ja samassa yhteydessä olevassa Islands of Adventuresissa) sekä Kennedy Space Centerissä. Ikävä kyllä, samalla kun aikaa kuluu noista reissuista, aivoissa tapahtuu ikävää unohtumista, ja luultavasti tarinakin hieman kärsii. Valokuvien avulla saan kuitenkin mukavasti koottua tapahtumia, ja loput sitten jääköön hämärän peittoon. "What happens in Florida, stays in Florida." ...Olkoon sitten niin, jos ei kerta meinaa ihan kaikkea muistaakaan.

No mutta, Matagalpa. Kun saavuin Nicaraguaan, näkyi lentokoneesta mitä upeimmat vuoristomaisemat. Niin hasulta kuin se kuulostaakin, en ollut oikein etukäteen miettinyt, että miltä Nicassa oikeasti näyttää. Ennemminkin odotin ihmisten kohtaaista ja muistelin miltä täällä tuntuu olla. Ehkäpä myöskin näitä upeita tulivuoria ja vuoristomaisemia on lähes mahdoton mielessään aidosti visualisoida.. Ainakaan oma muistini ei ikävä kyllä pysty toteuttamaan sitä mielikuvaa, mikä täällä verkkokalvolle piirtyy. ..toisaalta, ehkä kokemusta tosiaan vielä vahvistaa tuo Floridan pannukakkumaisema, johon kolmen kuukauden aikana ehti enemmän tai vähemmän tottua.

Ekan viikon sisään on ehtinyt mahtua ystävien tapaamista, yksi ripulipäivä ja paljon lepäilyjä ja kirjojen lukemista. Oikeastaan Päivikin ja Alin lisäksi muut tutut eivät tienneet, että tulen juuri nyt, joten olen mukavasti saanut yllätettyä niin Yolandan kuin Yeseniankin, sekä muutaman muun tutun. Noista yllätyksistä olisi kiva kertoa tarkemmin, mutta nyt pitää kuitenkin mennä. Lähdetään Samin ja Tiinan kanssa kaupungille ja mennään illallistamaan (tai päivällistämään.. yleensäkin syömään) La Vita e Bellaan. Tiina opiskelee toimintaterapiaa vanhassa koulussani, ja tunnettiinkin sieltä jo entuudestaan. Sami puolestaan on Tiinan avopuoliso, joka lähti reissuun mukaan viimeistelemään graduaan ja lomailemaan.

Kirjoittelen lisää lähipäivinä. Sen lupaan, mutta en vanno. :)