maanantai 1. lokakuuta 2007

20 yötä Nicaraguaan!

Kaikkihan alkoi siitä, kun sain puoltoista viikkoa sit keskiviikkona (19.9.) kuulla, että suunnittelemani vaihto-opiskelu Englannin Lancasterissa ei tule onnistumaan. Olin suunnitellut olevani enkkulassa helmikuusta kesäkuuhun. Kerroin pian Lancasterin vaihdon epäonnistumisesta ilmoittaman sähköpostin saapumisen jälkeen suunnitelman muutoksesta luokkakaverilleni Satulle, joka heitti tähän vastaukseksi, että "no mut sithän sä lähdet mun kanssa Nicaraguaan!".. eh hehe.. "Ööh.. En oo lähdössä. Mut kiitti." ..ajatus jäi kuitenkin kytemään.. Lähtö olisi kyllä jo kuukauden kuluttua, mutta toisaalta, olin suunnitellut ulkomailla asumista tälle lukukaudelle, ja seuraava vaihtoehto olisikin sitten ruotsi vuoden päästä syksyllä. Ja niin pitkään minä en haluaisi odottaa! Pidin Nicaan lähtöä kuitenkin aika absurdina ajatuksena, sillä enhän minä ole koskaan ollut Amerikasta kiinnostunut, enkä espanjan kielestäkään kovin paljoa. Viime kesänä kyllä opiskelin kaksi kurssia espanjaa, mutta senkin vain siksi, että ne kurssit sattuivat olemaan sopivasti tarjolla, ja tarvitsin pisteitä opintotukea varten...

...pistin kuitenkin sähköpostia kv-koordinaattorillemme Pia Piispaselle, koska halusin säästää isteni miettimisen vaivalta, kun hän vastaisikin, että ei tosiaan ole näin lyhyellä varoitusajalla mahdollista järjestää tätä vaihtoa. Luulen ainakin, että siinä vaiheessa toivoin häneltä kieltävää vastausta. Niin vain kuitenkin kävi, että perjantaina 21.9. sain Pialta mailin, että vaihto kyllä on mahdollista järjestää, mikäli se vain omaan aikatauluuni sopii. Iiiik! Vastasin Pialle mailiin, että teen päätöksen asiasta viikonlopun aikana.. Satu oli tietysti innoissaan mahdollisuudesta saada reissukaveri.

Päätöksen tekeminen jännitti. Eniten ehkä jännitin kuitenkin, mitä perheeni sanoisi päätöksestäni (sillä kyllä minä jo tiesin, että reissuhan tässä on edessä!). Lopulta tein rohkean ratkaisun: soitin ensin siskolleni, sitten äidille (tosin äiti oli jättänyt puhelimen kotiin ja oli itse reissussa, joten jututinkin ensin isää) ja kerroin heille, että olen päättänyt lähteä Nicaraguaan. Että lähtö on kuukauden päästä ja paluu puolen vuoden päästä. Eli olen 5kk reissussa ja joulunkin pois kotoa. Todellisuudessa ratkaisuni ei ollut vielä 100% valmis, vaan perheeni reaktio lopullisesti vasta sinetöi lähtöni. :) Näiden puheluiden jälkeen soitin Satulle ja siitä alkoikin sitten reissun suunnittelu! (Tämä tapahtui siis lauantaina 22.9.)
Maanantaina mentiinkin Satun kanssa kaupungille ostamaan lentolippuja (kylläkin maksoin omani vasta torstaina, hinta 1155e), hankkimaan vakuutuksia (lisävakuutukset n. 100e) sekä minä jouduin hakemaan uuden passin (n.50e). Torstaina kävin ottamassa rokotuksia: lavantauti, Hepatiitti B (A-hepatiitti minulla jo onkin rokotettuna) ja keltakuume (maksoi muistaakseni yhteensä n. 40e). Koulu onneksi maksaa Hepatiitti-rokotuksen ja ymmrätääkseni lavantauti-rokote oli ilmainen.

Mitä me sitten tehdään Nicaraguassa? Menemme siellä Matagalpa-nimiseen kaupunkiin. Kaupuki sijaitsee Keski-Nicaraguassa 700 metrin korkeudella meren pinnasta. Pääkaupungista Managuaista sinne on n. 160 km matka. Suurin osa tuosta matkasta mennään Pan Amerika -valtatietä, mutta viimeinen kolmannes taisi olla vähän huonompaa tietä. Matagalpassa suoritamme Lasten Toimintaterapian harjoittelun (12 op = yht. 324h) sekä puolet Työikäisten Harjoittelusta (6 op = 162h) sekä lisäksi teemme kuuden opintopisteen verran "projektiopintoja" joiden sisällöstä emme ole vielä tarkemmin opettajamme kanssa sopineet. Töiden lisäksi tietysti käymme kielikurssilla. Puolen vuoden kuluttua puhun toivottavasti sujuvasti espanjaa. ;)

Enää 20 yötä lähtöön! ..sitä ennen on vielä useampi koulutehtävä tehtävänä sekä kahteen tenttiin lukemista. Lisäksi pitää hankkia jonkun verran asioita reissua varten (apteekki-kamaa, tuliaisia, hygieniatarvikkeita), mutta mahdollisimman vähän vien tavaroita Suomesta Nicaan, koska sieltä kuitenkin saa asioita edullisesti ja ehkäpä enemmän siihen ilmastoon ja paikkaan sopivampia juttuja. :) Toivottavasti olen tässä ajatuksessa oikeassa!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei kivaa! Hyvä juttu tämä blogi, piristää sitten talven räntäsinä, kylminä ja viimaisina päivinä kun saa lukea sinun/teidän nica-elämästä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa ko olet alkanu kirjottahmaan tätä :) Maltan tuskin oottaa juttuja Nicaraguasta!