Ihanaa kun kommentoitte!!

Ensialkuun kiitos kaikille, kun olette kayneet kommentoimassa tuota blogia! On niin ihana tulla kirjoittamaan uutta, kun tietaa, etta moni siella odottaa etta koska tulee lisaa tekstia. Olen pahoillani, etta ehdin kirjoittaa niin harvoin. Totuus on kuitenkin se, etta taalla oleminen on kaikessa ihanuudessaankin tosi vasyttavaa, joten iltaisin ei todellakaan ole nukahtamisvaikeuksia! Ensimmainen viikko meni sillalailla, etta olin jo illalla kuuden aikaan aivan valmis nukkumaan. Toki siihen vaikuttaa myos hieman aikaero, joka kuulemma tasoittuu n. 2h/vrk, mutta myos vaikuttaa se, etta ihmisten kanssa keskusteleminen ja kaikki muukin vaatii niin suurta keskittymista, etta se vasyttaa kovasti. No, aikaisen nukkumaan menon seurauksena herailinkin sitten viime viikolla joka paiva ennen kuutta! Onneksi nyt on sitten tuo aikaero ja sen myota myos vasymys hieman helpottanut, ja jaksan iltaisin valvoa yhdeksaan-kymmeneen - ja sitten pitaakin jo herata kellon soittoon tyopaivana.

Eilen meilla oli ensimmaiset tyopaivat. Paivikki haki meidat 8:45 meilta kotoa ja ensin mentiin mun tyopaikkaan. Minun ohjaajani siella on Doña Marlene, ja han otti minut heti syleilyynsa, joten tunsin oloni todella tervetulleeksi! Eka paiva Familias Especialesissa oli lahinna observointia - minulle esiteltiin siella olevat osastot ja enimmakseen vain katselin ja odottelin.. Otan myohemmin kuvia tuosta tyopaikastani, mutta koska niita ei nyt viela ole saatavilla, joudutte tyytymaan kuvailuun! Eli paarakennus on kaksikerroksinen. Alakerrassa on jonkinlainen koulu ja sitten on tietysti koulun piha, missa on keinuja, kiipeilyteline ja karuselleja. Lisaksi on ns. nojapuut tai kavelyteline (kuinka vain..) ja kioski. (Niita kioskeja on muuten jokaisessa kadunkulmassa. Niissa myydaan lahinna makeisia ja sipseja, mehua ja/tai limpparia.. Ja joissakin "hyvissa" kioskeissa on myos claron puheaikaa myytavana.) Ylakerrassa puolestaan on toimistotilaa ja fysioterapeutin tila. Tuo fyssari-huone on viihtyisan oloinen. Siella oli muistaakseni joitakin valineita, seisomateline ja kavelytuki. Lisaksi ylakerrassa on yksi huone taynna kaytettyja vaatteita. Sielta ne kierratetaan eteenpain koyhille. Autoin Marlenea vahan naiden vaatteiden pussittamisessa silloin ekana tyopaivana.
FE:lla on myos jugurtti-tehdas. Toisin sanoen heilla on keittio, jossa pienimuotoisesti valmistetaan tuorejuustoa ja jugurttia myyntiin. Paasin keittiolle katsomaan kuinka tuota jugurttia tehdaan, ja kokok touhu naytti hyvin organisoidulta ja hygieniselta. Paasin maistamaankin kookosjugurttia seka muutamaa tuorejuustoa. Olivat tosi hyvia - aion ostaa kotiinkin - ainakin sita valkosipulijuustoa, joka oli mmmm! mahtavaa! :)

..syomisesta tulikin mieleeni, etta emme ole viela kumpainenkaan - satu eika mina - sairastettu mitaan ripuleita tai muitakaan tauteja. Suurimmaksi osaksi tama varmastikin johtuu siita, etta meidan asuntomme on niin hygieninen. Paivikki on varoittanut, etta mitaan tuorepuristettuja mehuja ei saa juoda, koska ne on lahes poikkeuksetta laimennettu hanavedella. (ja hanavedesta saa parasiitteja). Toinen mita ei saa syoda, niin on kadulta ostettuja, valmiiksi kuorittuja hedelmia! Niita siis on tosiaan myynnissa joka kadun kulmassa.. ja olisihan se katevaa, jos hedelmat olisi valmiikis kuorittuja - mutta todennakoisesti hygienia on taas jotakin taysin kasittamatonta - joten parempi jattaa nekin kaikki valiin! .. yritan tassa miettia, etta mikas muu on viela kiellettya. :D --no anyway, hygienian kanssa pitaa olla tarkkana, eli pesta kadet ja kayttaa kasidesia, seka hieman tarkkailla etta mita ja missa suuhunsa pistaa, niin silla paasee jo pitkalle. (tai siis ei tarvii tulla kipeeks!)

Niin tosiaan, FE:lla on koulun ja jugurtin lisaksi kauppa, jossa myydaan naiden vammaisten lasten ja nuorten tekemaa keramiikkaa ja taidetta. tuolla kaupassa naytti olevan kaikkea kivaa, mutta en kovin pitkaan ehtinyt siella katsella ymparilleni, kun taas piti jatkaa matkaa. Seuraavaksi kaytiin tutustumassa apuvalinepajaan, jossa naytti tyoskentelevan muutama mies, jotka huoltivat ja valmistivat apuvalineita. Heidan varastossaan oli kasoittain pyoratyoleja, kainalosauvoja (kyynarsauvat taitavat olla tuntematon kasite?) ja kavelytukia (vahan kun rollaattoreja, mutta ilman renkaita). Lisaksi siella juuri silla hetkella hitsailtiin jotakin juttua kasaan - en saanut selville, etta mika siita valmiina tulee..
Toisaalta oli mahtava huomata miten paljon heilla oli kapasiteettia liikkumisen apuvalineisiin - toisaalta varaston suuruus pisti miettimaan, etta onko siella kentalla sitten laisinkaan niita tuoleja ja kavelytukia, vai onko nyt kaynyt niin, etta niita on FE:lle hankittu/lahjoitettu, mutta ne nyt vaan makaavat siella varastossa ilman etta apua tarvitsevat niista hyotyy... ei voi tietaa!

Tanaan sitten puolestaan olin kierratys-puolella. Eli toisin sanoen nain kuinka nuoret pimeassa (siis valaisemattomassa) huoneessa repivat/lajittelivat paperia. Yhteen pussiin pistetaan varillinen paperi, toiseen huokoinen "sanomalehtipaperi" kolmanteen kartonki ja neljanteen pahvi. Paivasta toiseen kuulemma sita samaa. Nuorin taisi olla 10 vuotias sokea tytto, vanhin luultavasti 40 vuotias mies. Paperia oli repimassa 10 ihmista ja lisaksi samassa tilassa koko paivan istui pyoratuolissa (han osallistui kylla hetkittain lajitteluun, mutta lahes koko ajan vain istui) yksi CP-vammainen poika. tai siis, enhan mina tieda mika hanen diagnoosinsa on, mutta olettaisin, etta kyse on CP-vammasta + kehitysvammasta. Toisaalta han pystyi hieman juttelemaan (mina en hanen puhettaan kylla ymmartanyt, kun oli niin puuroista fyysisesta vammasta johtuen), mutta muuten han oli melko passiivinen. Erityisen onnettomalta han ei vaikuttanut, mutta minua hieman kuitenki harmitti, kun han varmasti voisi tehda jotakin mielekkaampaakin kuin vain passiivisesti istua.. Toisaalta taas, on parempi, etta han joka paiva tulee FE:lle kuin olisi kotona paivasta toiseen ja pahimmassa tapauksessa olisi ilman ruokaa ja kenties pahoinpideltyna..
Minun taman paivan tyopaivani tarkoitus oli katsoa sielta kierratuksen puolelta yksi lapsi, jonka kanssa aion tehda toimintaterapiaa. Taitaa kuitenkin kayda niin, etta sielta en ketaan omaksi henk. koht. asiakkaakseni ota, silla tama ensimmainen harjoitteluni koskee lapsia, ja heista ei ollut kuin yksi tuohon ikaryhmaan sopiva, ja hankin oli ainoastaan sokea, mita ei erityisesti kai toimintaterapiassa kasitella (paitsi jos tietty tarvii opetella tekemaan asioita sokeana, jos yllattaen sokeutuisi..)

Ai niin, eilen paasi hetkeksi nakemaan myoskin hipoterapiaa - eli ratsastusterapiaa.

Juu, sellaista siis toissa tahan mennessa. Entapa sitten espanjan opinnoissa? -Viime torstaina meilla oli ensimmaisen kerran espanjan tunnit. ensimmaisen tunnin tarkoitus oli kartoittaa miten hyvin me osaamme espanjaa. Minulla oli ensin tunti ja Satulla sen jalkeen. En osannut lahes mitaan. Sanoin vain about kaikkeen Si, Si... Mutta en osannut sanoa yhtaan mitaan muuta. Vahan ymmarsin mita Genoveva puhui, mutta tosi paljon meni ohi! ..Eilen sitten oli toinen oppitunti, ja sain opettajalta jo paljon kehuja siita, kuinka paljon enemman mina jo puhun. :-D niinhan tassa kay, etta joka paiva muistuu lisaa mieleeni ja joka paiva opin lisaa espanjaa! Mutta ekalla kerralla taisin olla vain niin yllattynyt kun en ollut siihen mennessa viela itse kunnolla kayttanyt espanjaa, vaan aina olin satun seurassa ja satu oli se joka puhui.. No mutta, nyt minulla onkin huomiselle tunnille laksyna kirjoittaa lyhyesti mita tein tanaan toissa! Siinahan onkin kertomista: Katselin kun paperia lajiteltiin - ja lisaksi puhuin englantia yhden pojan kanssa ja autoin hanta enkunlaksyissa (han opiskelee enkun opettajaksi) ja hmm.. niin ka nain mina kun yhta sellaista katumainosta maalattiin kankaalle.. hehe

Ai niin, Sanni ja Jonna! Nancy (siis marlenen tytar) lahetti teille kovasti paljon terveisia tanaan! Ja kaikki muutkin FElla aina kysyvat, etta "tunnenko mina Jonnan ja mika se toinen nyt olikaan?" (sannin!).. ne suomalaiset tytot jotka oli niin ihania! Jep jep. Ootte kuuluisia! :D

Ai niin, viela yksi juttu. Mun puhelinnumero tanne on (+505)4017682, mutta tekstiviestit eivat oikein taida kulkea. Postiosoite on Apartado Postal 106, Matagalpa, Nicaragua. Postissa voi lahettaa kirjeita ja kortteja, mutta mitaan lahjoja (edes pienia) ei ehka kannata lahettaa, silla todennakoisyys etta kirje/paketti katoaa on hyvin suuri!

Luultavasti tekstia riittaisi aina vaan, mutta parempi ehka kuitenkin lopettaa, etta jaksatte lukea taman kaiken loppuun asti. Tahan loppuun on kylla viela kerrottava, etta eilen kun lahdin Genovevalta, olin saanut mukaani 4 avokadoa, pienen pussillisen chilia ja greipin - suoraan Genovevan puutarhasta! Lisaksi takana oli mukava paiva ja olin matkalla kokoukseen Satun ja Paivikin kanssa (siis kahville Piqoteoon)..Ja siina makea alas kavellessani en voinut muuta kuin hymyilla (korvasta korvaan). Oli jotenkin mahdottoman hyva olo. Elama taalla on ihanaa! :) Ainoa harmi on, etta ei voi tuollaisena hetkena soittaa vaikka kotiin aidille tai jollekin hyvalle ystavalle ja jakaa tuota tunnetta (kuten suomessa ollessa tekisin).

Loppuviikosta lisaa tekstia. Toivottavasti.