rohkeuttamme koetellaan?

Eilen saimme viestin Päivikiltä, että Matagalpaa kohtasi katastrofi keskiviikkona klo 17, kun kaupungissa kulkeva joki tulvi yli äyräidensä ja vei mukanaan ihmisiä ja autoja ja muureja ja taloja.. Eilen ilmestyneen lehden mukaan kuolleita oli varmuudella viisi, mutta todellisuus varmasti oli tuota lukua suurempi. Lisäksi tulvivan joen tieltä evakuoituja oli lähes tuhat. (http://www.elnuevodiario.com.ni/2007/10/19/nacionales/61833).

Päivikki oli soitellut suurlähetystön turvallisuupäällikön Petri Jaakkolan kanssa ja he yhdessä olivat sitä mieltä, että meidän tulisi lykätä harjoittelumme ajankohtaa, sillä kaupunki on sekasorron keskellä eikä kukaan pysty keskittymään harjoittelun järjestämiseen. Tuhot ovat kuulemma nyt suuremmat kuin hirmumyrsky Michin jälkeen..

Luin mailin siis perjantaina kahden aikaan. Soitin samoin tein Satulle, joka oli juuri intoa puhkuen automatkalla kohti Espoota. Hänkin oli juuri luovuttanut asuntonsa eteenpäin reissumme ajaksi, joten paluuta Jyväskylään ei aivan heti olisi tiedossa.. Pohdimme asiaa, soitimme matkatoimistoon, vakuutusyhtiöön, Pia Piispaselle (kv-koordinaattorimme) sekä lopulta Petrille Nican Managuaan ja lopulta päädyimme siihen ratkaisuun, että matkamme jatkukoon suunnitelmien mukaan. Päivikki on luvannut olla meitä vastassa lentokentällä. Harjoittelut aloitamme heti kun mahdollista, siihen asti käytämme aikamme maahan orientoitumiseen, kielen opiskeluun sekä voimme mahdollisuuksien mukaan aloittaa opintoihimme liittyvän raporttityöskentelyn.

Olen osittain pakannut. Tarkoittaa siis sitä, että minulla on nyt yksi laukku täynnä (=24kg, pitää poistaa reilu 1kg). Tämä suurempi laukku sisltää kaikki omat tavarani. Toinen laukku, joka siis vielä on pakkaamatta, tulee sisältämään lähinnä lahjoitettavaksi menevää tavaraa, eli leluja ja kenkiä. Lisäksi pitää vielä pakata käsimatkatavarat, jotka siis käytännössä tulevat olemaan tietokonelaukku sekä mahdollisesti reppu.. En ole vielä aivan lopullisesti päättänyt, että otanko sellaisen isomman trollin käsimatkatavaraksi. Tietokoneeni kyllä mahtuisi sinne sisälle hienosti laukkuineen.. Mutta toisaalta, ei sitä ehkä jaksa sellaista isompaa kassia mukanaan raahata.. Muutenkin jo IHAN LIIKAA matkatavaraa.. Toisaalta on kyllä kiva viedä niitä avustusasioita sinne, mutta toisaalta kun aina ennen matkustaessani olen pyrkinyt pärjäämään mahdollisimman pienellä matkatavara-määrällä (ennen uusia neste-kieltoja pärjäsin pelkillä käsimatkatavaroilla alle viikon reissuilla ja kuukauden scanreililläkin pärjäsin 40 litran rinkallani!), niin tuntuu raskaalta raahata tuollaista määrää tavaraa mukanaan! Lentoyhtiön asettamat rajoitukset ovat siis ruumaan 2x23kg sekä käsimatkatavaroina 12kg (en tiedä onko kyseessä yhteensä 12kg vai että YKSI max 12kg laukku).. takas päin tullessa tilanne sitten luultavasti onkin hyvin eri - itseni tuntien keräilen aika paljon tavaraa mukaani!

Päivikin tytär Elina lähetti meille valokuvia Matagalpaa kohdanneesta tuhosta. (nämä blogissa olevat kuvat ovat Elinan ottamia) Koska en ole vielä kertaakaan kaupungissa käynyt, en osaa sanoa miten paljon kuvissa näkyvä tilanne eroaa normaalista tilanteesta. Kuitenkin, kuvista näkee selvästi, millaiseen paikkaan olemme lähdössä - elintaso on tosiaan toinen! ..toivottavasti (kulttuuri)shokki ei kuitenkaan ole niin suuri, että en sitä kestäisi. Eli toivottavasti paluulentoa ei tarvitse aikaistaa. :)

Vielä pitää poiketa apteekissa hakemaan hyttysässää (tai jotain muuta hyttys-karkoitetta) sekä korvatulppia. :) Illalla on veljeni avokin syntymäpäiväillallinen klo 19, ja sieltä todennäköisesti ei pääse aikaisin nukkumaan. Lento lähtee sunnuntaina kello 6:15, joten täältä Valkeakoskelta, jossa nyt olen vanhempieni luona, pitää lähteä kohti Helsinki-Vantaata joskus kahden aikaan. Näinpä siis en kovin montaa tuntia ehdi tuolla vierashuoneen sohvalla torkahtaa. Lentomatka sitten meneekin niin, että vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen meillä on koneen (ja lentoyhtiön) vaihto Amsterdamissa. Vaihtoaika on n. 2 tuntia, jonka jälkeen jatketaan matkaa Houstoniin. Lento sinne kestää n. 11 tuntia ja Houstonissa meillä oli muistaakseni n. 3 tuntia vaihtoa. Siitä vielä yksi reilu kolmen tunnin lento Managuaihin, ja perillä olimme muistaakseni joskus yhdeksän aikoihin illalla. Eli eiköhän siinä matkallakin ehdi hieman torkkua ja nukkuupahan ensimmäisen yön perilläkin paremmin, kun on sopivasti väsynyt. (ainakin toivottavasti näin)