Ihanaa kun kommentoitte!!

Ensialkuun kiitos kaikille, kun olette kayneet kommentoimassa tuota blogia! On niin ihana tulla kirjoittamaan uutta, kun tietaa, etta moni siella odottaa etta koska tulee lisaa tekstia. Olen pahoillani, etta ehdin kirjoittaa niin harvoin. Totuus on kuitenkin se, etta taalla oleminen on kaikessa ihanuudessaankin tosi vasyttavaa, joten iltaisin ei todellakaan ole nukahtamisvaikeuksia! Ensimmainen viikko meni sillalailla, etta olin jo illalla kuuden aikaan aivan valmis nukkumaan. Toki siihen vaikuttaa myos hieman aikaero, joka kuulemma tasoittuu n. 2h/vrk, mutta myos vaikuttaa se, etta ihmisten kanssa keskusteleminen ja kaikki muukin vaatii niin suurta keskittymista, etta se vasyttaa kovasti. No, aikaisen nukkumaan menon seurauksena herailinkin sitten viime viikolla joka paiva ennen kuutta! Onneksi nyt on sitten tuo aikaero ja sen myota myos vasymys hieman helpottanut, ja jaksan iltaisin valvoa yhdeksaan-kymmeneen - ja sitten pitaakin jo herata kellon soittoon tyopaivana.

Eilen meilla oli ensimmaiset tyopaivat. Paivikki haki meidat 8:45 meilta kotoa ja ensin mentiin mun tyopaikkaan. Minun ohjaajani siella on Doña Marlene, ja han otti minut heti syleilyynsa, joten tunsin oloni todella tervetulleeksi! Eka paiva Familias Especialesissa oli lahinna observointia - minulle esiteltiin siella olevat osastot ja enimmakseen vain katselin ja odottelin.. Otan myohemmin kuvia tuosta tyopaikastani, mutta koska niita ei nyt viela ole saatavilla, joudutte tyytymaan kuvailuun! Eli paarakennus on kaksikerroksinen. Alakerrassa on jonkinlainen koulu ja sitten on tietysti koulun piha, missa on keinuja, kiipeilyteline ja karuselleja. Lisaksi on ns. nojapuut tai kavelyteline (kuinka vain..) ja kioski. (Niita kioskeja on muuten jokaisessa kadunkulmassa. Niissa myydaan lahinna makeisia ja sipseja, mehua ja/tai limpparia.. Ja joissakin "hyvissa" kioskeissa on myos claron puheaikaa myytavana.) Ylakerrassa puolestaan on toimistotilaa ja fysioterapeutin tila. Tuo fyssari-huone on viihtyisan oloinen. Siella oli muistaakseni joitakin valineita, seisomateline ja kavelytuki. Lisaksi ylakerrassa on yksi huone taynna kaytettyja vaatteita. Sielta ne kierratetaan eteenpain koyhille. Autoin Marlenea vahan naiden vaatteiden pussittamisessa silloin ekana tyopaivana.
FE:lla on myos jugurtti-tehdas. Toisin sanoen heilla on keittio, jossa pienimuotoisesti valmistetaan tuorejuustoa ja jugurttia myyntiin. Paasin keittiolle katsomaan kuinka tuota jugurttia tehdaan, ja kokok touhu naytti hyvin organisoidulta ja hygieniselta. Paasin maistamaankin kookosjugurttia seka muutamaa tuorejuustoa. Olivat tosi hyvia - aion ostaa kotiinkin - ainakin sita valkosipulijuustoa, joka oli mmmm! mahtavaa! :)

..syomisesta tulikin mieleeni, etta emme ole viela kumpainenkaan - satu eika mina - sairastettu mitaan ripuleita tai muitakaan tauteja. Suurimmaksi osaksi tama varmastikin johtuu siita, etta meidan asuntomme on niin hygieninen. Paivikki on varoittanut, etta mitaan tuorepuristettuja mehuja ei saa juoda, koska ne on lahes poikkeuksetta laimennettu hanavedella. (ja hanavedesta saa parasiitteja). Toinen mita ei saa syoda, niin on kadulta ostettuja, valmiiksi kuorittuja hedelmia! Niita siis on tosiaan myynnissa joka kadun kulmassa.. ja olisihan se katevaa, jos hedelmat olisi valmiikis kuorittuja - mutta todennakoisesti hygienia on taas jotakin taysin kasittamatonta - joten parempi jattaa nekin kaikki valiin! .. yritan tassa miettia, etta mikas muu on viela kiellettya. :D --no anyway, hygienian kanssa pitaa olla tarkkana, eli pesta kadet ja kayttaa kasidesia, seka hieman tarkkailla etta mita ja missa suuhunsa pistaa, niin silla paasee jo pitkalle. (tai siis ei tarvii tulla kipeeks!)

Niin tosiaan, FE:lla on koulun ja jugurtin lisaksi kauppa, jossa myydaan naiden vammaisten lasten ja nuorten tekemaa keramiikkaa ja taidetta. tuolla kaupassa naytti olevan kaikkea kivaa, mutta en kovin pitkaan ehtinyt siella katsella ymparilleni, kun taas piti jatkaa matkaa. Seuraavaksi kaytiin tutustumassa apuvalinepajaan, jossa naytti tyoskentelevan muutama mies, jotka huoltivat ja valmistivat apuvalineita. Heidan varastossaan oli kasoittain pyoratyoleja, kainalosauvoja (kyynarsauvat taitavat olla tuntematon kasite?) ja kavelytukia (vahan kun rollaattoreja, mutta ilman renkaita). Lisaksi siella juuri silla hetkella hitsailtiin jotakin juttua kasaan - en saanut selville, etta mika siita valmiina tulee..
Toisaalta oli mahtava huomata miten paljon heilla oli kapasiteettia liikkumisen apuvalineisiin - toisaalta varaston suuruus pisti miettimaan, etta onko siella kentalla sitten laisinkaan niita tuoleja ja kavelytukia, vai onko nyt kaynyt niin, etta niita on FE:lle hankittu/lahjoitettu, mutta ne nyt vaan makaavat siella varastossa ilman etta apua tarvitsevat niista hyotyy... ei voi tietaa!

Tanaan sitten puolestaan olin kierratys-puolella. Eli toisin sanoen nain kuinka nuoret pimeassa (siis valaisemattomassa) huoneessa repivat/lajittelivat paperia. Yhteen pussiin pistetaan varillinen paperi, toiseen huokoinen "sanomalehtipaperi" kolmanteen kartonki ja neljanteen pahvi. Paivasta toiseen kuulemma sita samaa. Nuorin taisi olla 10 vuotias sokea tytto, vanhin luultavasti 40 vuotias mies. Paperia oli repimassa 10 ihmista ja lisaksi samassa tilassa koko paivan istui pyoratuolissa (han osallistui kylla hetkittain lajitteluun, mutta lahes koko ajan vain istui) yksi CP-vammainen poika. tai siis, enhan mina tieda mika hanen diagnoosinsa on, mutta olettaisin, etta kyse on CP-vammasta + kehitysvammasta. Toisaalta han pystyi hieman juttelemaan (mina en hanen puhettaan kylla ymmartanyt, kun oli niin puuroista fyysisesta vammasta johtuen), mutta muuten han oli melko passiivinen. Erityisen onnettomalta han ei vaikuttanut, mutta minua hieman kuitenki harmitti, kun han varmasti voisi tehda jotakin mielekkaampaakin kuin vain passiivisesti istua.. Toisaalta taas, on parempi, etta han joka paiva tulee FE:lle kuin olisi kotona paivasta toiseen ja pahimmassa tapauksessa olisi ilman ruokaa ja kenties pahoinpideltyna..
Minun taman paivan tyopaivani tarkoitus oli katsoa sielta kierratuksen puolelta yksi lapsi, jonka kanssa aion tehda toimintaterapiaa. Taitaa kuitenkin kayda niin, etta sielta en ketaan omaksi henk. koht. asiakkaakseni ota, silla tama ensimmainen harjoitteluni koskee lapsia, ja heista ei ollut kuin yksi tuohon ikaryhmaan sopiva, ja hankin oli ainoastaan sokea, mita ei erityisesti kai toimintaterapiassa kasitella (paitsi jos tietty tarvii opetella tekemaan asioita sokeana, jos yllattaen sokeutuisi..)

Ai niin, eilen paasi hetkeksi nakemaan myoskin hipoterapiaa - eli ratsastusterapiaa.

Juu, sellaista siis toissa tahan mennessa. Entapa sitten espanjan opinnoissa? -Viime torstaina meilla oli ensimmaisen kerran espanjan tunnit. ensimmaisen tunnin tarkoitus oli kartoittaa miten hyvin me osaamme espanjaa. Minulla oli ensin tunti ja Satulla sen jalkeen. En osannut lahes mitaan. Sanoin vain about kaikkeen Si, Si... Mutta en osannut sanoa yhtaan mitaan muuta. Vahan ymmarsin mita Genoveva puhui, mutta tosi paljon meni ohi! ..Eilen sitten oli toinen oppitunti, ja sain opettajalta jo paljon kehuja siita, kuinka paljon enemman mina jo puhun. :-D niinhan tassa kay, etta joka paiva muistuu lisaa mieleeni ja joka paiva opin lisaa espanjaa! Mutta ekalla kerralla taisin olla vain niin yllattynyt kun en ollut siihen mennessa viela itse kunnolla kayttanyt espanjaa, vaan aina olin satun seurassa ja satu oli se joka puhui.. No mutta, nyt minulla onkin huomiselle tunnille laksyna kirjoittaa lyhyesti mita tein tanaan toissa! Siinahan onkin kertomista: Katselin kun paperia lajiteltiin - ja lisaksi puhuin englantia yhden pojan kanssa ja autoin hanta enkunlaksyissa (han opiskelee enkun opettajaksi) ja hmm.. niin ka nain mina kun yhta sellaista katumainosta maalattiin kankaalle.. hehe

Ai niin, Sanni ja Jonna! Nancy (siis marlenen tytar) lahetti teille kovasti paljon terveisia tanaan! Ja kaikki muutkin FElla aina kysyvat, etta "tunnenko mina Jonnan ja mika se toinen nyt olikaan?" (sannin!).. ne suomalaiset tytot jotka oli niin ihania! Jep jep. Ootte kuuluisia! :D

Ai niin, viela yksi juttu. Mun puhelinnumero tanne on (+505)4017682, mutta tekstiviestit eivat oikein taida kulkea. Postiosoite on Apartado Postal 106, Matagalpa, Nicaragua. Postissa voi lahettaa kirjeita ja kortteja, mutta mitaan lahjoja (edes pienia) ei ehka kannata lahettaa, silla todennakoisyys etta kirje/paketti katoaa on hyvin suuri!

Luultavasti tekstia riittaisi aina vaan, mutta parempi ehka kuitenkin lopettaa, etta jaksatte lukea taman kaiken loppuun asti. Tahan loppuun on kylla viela kerrottava, etta eilen kun lahdin Genovevalta, olin saanut mukaani 4 avokadoa, pienen pussillisen chilia ja greipin - suoraan Genovevan puutarhasta! Lisaksi takana oli mukava paiva ja olin matkalla kokoukseen Satun ja Paivikin kanssa (siis kahville Piqoteoon)..Ja siina makea alas kavellessani en voinut muuta kuin hymyilla (korvasta korvaan). Oli jotenkin mahdottoman hyva olo. Elama taalla on ihanaa! :) Ainoa harmi on, etta ei voi tuollaisena hetkena soittaa vaikka kotiin aidille tai jollekin hyvalle ystavalle ja jakaa tuota tunnetta (kuten suomessa ollessa tekisin).

Loppuviikosta lisaa tekstia. Toivottavasti.

5. paiva Nicassa

Onpas arsyttavaa kirjoittaa ilman niita aakkosten viimeisia kirjaimia..

Viisi paivaa on mennyt tosi nopeasti. Ollaan kayty kahdessa eri mexicolaisessa ravintolassa syomassa, ollaan hieman ostosteltu (tai lahinna satu on ostanut laukun ja paidan) ja tietty ollaan ruokakaupassa kayty myoskin. Yhtena paivana oltiin katsomassa sita Elinan uutta hevosta ja eilen sitten oltiin Paivikin (ja elinan) kotona San Ramonissa.

Ihmiset joita olemme tavanneet taalla ovat aivan mahtavan mukavia! Emantamme Yolanda, joka siis asuu kanssamme, on aivan ihastuttava rouva. Han on "adoptoinut meidat omiksi tyttarikseen" ja pitaa meista hyvaa huolta. Yolanda on ammatiltaan kampaaja, ja hanen kampaamonsa on siina samassa talossa, jossa asumme. Han puhuu erittain selkeaa espanjaa, joten minakin vahaisella kielitaidolla pystyn tietamaan mita on kyse ja jopa ymmartamaan joitakin yksityiskohtia keskustelusta. Satu puolestaan puhuu jo tosi hyvaa espanjaa, mista tietty on minullekin paljon apua, koska muuten taalla menisi tosi nopeasti sormi suuhun! Kotimme on myoskin aivan ihastuttava! emme ole nahneet siella yhtakaan torakkaa tai muuta inhottavaa elainta. Meilla on siella vesivessa, joka toimii muuten kuin suomessa, mutta paperi pitaa pistaa roskakoriin ponton viereen. Meilla on suihku, josta tulee ainakin valilla lamminta vetta. Veden lampotilaa ei kyllakaan saa saadettya vaan se on sitten sellaista kuin on! Meidan talon ymparilla on aita ja portissa on iso munalukko. Lisaksi kotonamme on koira Bobi, joka enemman tai vahemman pelottaa varkaita. (oikeasti bobi on tosi kiltti ja leikkisa koira, mutta onneksi sentaan haukkuu autoja, etta hieman pelottaisi tuntemattomia!)

Paivikki on myoskin tosi kiva. Hanella tuntuu olevan kiireista niin heidan taksi-firmansa, elina-tyttaren harrastuksissa kuin kahvi-tilan asioita hoitaessa, mutta silti hanella on aina aikaa vastata meidan tekstiviestiin tai lahtea kahville (eli toisin sanoen, paikallisella kielella, kokoukseen kanssamme!). Paivikki on hoitanut kaikki asiat tosi hyvin meita varten, ja ehka siina on yksi suuri syy, miksi kaikki taalla on niin ihanaa!

Maanantaina aloitamme harjoittelumme. Naimme eilen Sannin (eli aikaisemman nican matkaajan) kuvia meidan tulevista tyopaikoistamme ja naytti kylla kivalta. Minulla on melko lyhyt kavelymatka omalle tyopaikalleni (tosin nicat kuulemma eivat sellaista matkaa kavelisi!) ja ajattelin tosiaan reippailla sita, mikali vain ei ole rankkasadetta juuri silla hetkella. Satu puolestaan kulkee toihin taksilla tai bussilla, riippuen siita, kumpi nyt osoittautuu katevammaksi!

Ai niin, tuli mieleeni, etta Yolanda on kotoisin Hondurasista, ja han on menossa tammikuussa lomailemaan sinne. Han kutsui meidat mukaansa vieraikseen! Vahanko hienoa! :)

Ollaan tanaan eri nettikahvilassa kuin viimeksi ja tama on kylla aivan surkea. Nappaimisto on sellainen tosi jaykka ja poyta on heiluva ja tuolikin huono. Ensi kerralla menemme johonkin toiseen. Kaupungssa on onneksi useampi nettikahvila, joita kylla kannattaa ensin verrata, ennen kuin valitsee suosikkinsa. Hinnat naissa kahdessa ovat ainakin samat, eli 14cordovaa/h, eli noin 0.5 euroa.

Mutta siis, lisaa tekstia luultavasti viikonlopun aikana. yritan tehda niin, etta kirjoittaisin kotona koneella kaiken valmiiksi ja sitten taalla voisi vain pasteta tekstin nettiin.. sitapaitsi silloin olisi kaikki aakkoset kohdallaan! :)

Tassa meidan vahtikoiramme Bobi (eli lausutaan espanjaksi tietysti Vovi). Bobi on niin vauhdikas tapaus, etta hanesta oli jokseenkin vaikea ottaa kuvaa, joten siksi taman pistan tanne, vaikka kuva onkin hieman huono. :(

Ja tassa Paivikki ja Satu. Meilla on tassa kokous juuri kesken. :D

vihdoinkin Nicassa!!

No niin. ollaan nicassa, täällä on kaikki hyvin. pistän tähän vähän kuvia ja niistä kerron jotakin. huomenna tulemme, mikali suunnitelmat toteutuvat, koneelle puolen päivän aikaan. tarkoittaa siis sitä, etta huomenna about yhdeksän-kymmenen aikaan suomen aikaa olen myöskin mesessä! Kuvat on muuten sitten Satun ottamia - minä en vielä osaa näin hienoja kuvia ottaa.. Mutta Satu kyllä lupasi tässä kaiken muun ohessa opettaa minulle hieman valokuvaamistakin! =)

Tässä on papaijapuu meidän omasta pihasta! hedelmät tosin eivät vielä ole kypsiä..

Tässä paikallisia lapsia. Kävimme eilen katsomassa Elinan (eli Päivikin tytön) hevosta, ja tämä kuva on siis sieltä hevospaikasta.


Elina ja Consilier (eli Kansleri)

Tässä minä keitän aamukahvia meidän keittiössä...

Ja tässä sitten meidän keittiö, josta siis löytyy kaasuliesi ja -uuni, astiat ruuan valmistusta ja säilytystä varten sekä tietysti moderni jääkaappi-pakastin -yhdistelmä!


..mutta, lisää kuulumisia huomenna.

rohkeuttamme koetellaan?

Eilen saimme viestin Päivikiltä, että Matagalpaa kohtasi katastrofi keskiviikkona klo 17, kun kaupungissa kulkeva joki tulvi yli äyräidensä ja vei mukanaan ihmisiä ja autoja ja muureja ja taloja.. Eilen ilmestyneen lehden mukaan kuolleita oli varmuudella viisi, mutta todellisuus varmasti oli tuota lukua suurempi. Lisäksi tulvivan joen tieltä evakuoituja oli lähes tuhat. (http://www.elnuevodiario.com.ni/2007/10/19/nacionales/61833).

Päivikki oli soitellut suurlähetystön turvallisuupäällikön Petri Jaakkolan kanssa ja he yhdessä olivat sitä mieltä, että meidän tulisi lykätä harjoittelumme ajankohtaa, sillä kaupunki on sekasorron keskellä eikä kukaan pysty keskittymään harjoittelun järjestämiseen. Tuhot ovat kuulemma nyt suuremmat kuin hirmumyrsky Michin jälkeen..

Luin mailin siis perjantaina kahden aikaan. Soitin samoin tein Satulle, joka oli juuri intoa puhkuen automatkalla kohti Espoota. Hänkin oli juuri luovuttanut asuntonsa eteenpäin reissumme ajaksi, joten paluuta Jyväskylään ei aivan heti olisi tiedossa.. Pohdimme asiaa, soitimme matkatoimistoon, vakuutusyhtiöön, Pia Piispaselle (kv-koordinaattorimme) sekä lopulta Petrille Nican Managuaan ja lopulta päädyimme siihen ratkaisuun, että matkamme jatkukoon suunnitelmien mukaan. Päivikki on luvannut olla meitä vastassa lentokentällä. Harjoittelut aloitamme heti kun mahdollista, siihen asti käytämme aikamme maahan orientoitumiseen, kielen opiskeluun sekä voimme mahdollisuuksien mukaan aloittaa opintoihimme liittyvän raporttityöskentelyn.

Olen osittain pakannut. Tarkoittaa siis sitä, että minulla on nyt yksi laukku täynnä (=24kg, pitää poistaa reilu 1kg). Tämä suurempi laukku sisltää kaikki omat tavarani. Toinen laukku, joka siis vielä on pakkaamatta, tulee sisältämään lähinnä lahjoitettavaksi menevää tavaraa, eli leluja ja kenkiä. Lisäksi pitää vielä pakata käsimatkatavarat, jotka siis käytännössä tulevat olemaan tietokonelaukku sekä mahdollisesti reppu.. En ole vielä aivan lopullisesti päättänyt, että otanko sellaisen isomman trollin käsimatkatavaraksi. Tietokoneeni kyllä mahtuisi sinne sisälle hienosti laukkuineen.. Mutta toisaalta, ei sitä ehkä jaksa sellaista isompaa kassia mukanaan raahata.. Muutenkin jo IHAN LIIKAA matkatavaraa.. Toisaalta on kyllä kiva viedä niitä avustusasioita sinne, mutta toisaalta kun aina ennen matkustaessani olen pyrkinyt pärjäämään mahdollisimman pienellä matkatavara-määrällä (ennen uusia neste-kieltoja pärjäsin pelkillä käsimatkatavaroilla alle viikon reissuilla ja kuukauden scanreililläkin pärjäsin 40 litran rinkallani!), niin tuntuu raskaalta raahata tuollaista määrää tavaraa mukanaan! Lentoyhtiön asettamat rajoitukset ovat siis ruumaan 2x23kg sekä käsimatkatavaroina 12kg (en tiedä onko kyseessä yhteensä 12kg vai että YKSI max 12kg laukku).. takas päin tullessa tilanne sitten luultavasti onkin hyvin eri - itseni tuntien keräilen aika paljon tavaraa mukaani!

Päivikin tytär Elina lähetti meille valokuvia Matagalpaa kohdanneesta tuhosta. (nämä blogissa olevat kuvat ovat Elinan ottamia) Koska en ole vielä kertaakaan kaupungissa käynyt, en osaa sanoa miten paljon kuvissa näkyvä tilanne eroaa normaalista tilanteesta. Kuitenkin, kuvista näkee selvästi, millaiseen paikkaan olemme lähdössä - elintaso on tosiaan toinen! ..toivottavasti (kulttuuri)shokki ei kuitenkaan ole niin suuri, että en sitä kestäisi. Eli toivottavasti paluulentoa ei tarvitse aikaistaa. :)

Vielä pitää poiketa apteekissa hakemaan hyttysässää (tai jotain muuta hyttys-karkoitetta) sekä korvatulppia. :) Illalla on veljeni avokin syntymäpäiväillallinen klo 19, ja sieltä todennäköisesti ei pääse aikaisin nukkumaan. Lento lähtee sunnuntaina kello 6:15, joten täältä Valkeakoskelta, jossa nyt olen vanhempieni luona, pitää lähteä kohti Helsinki-Vantaata joskus kahden aikaan. Näinpä siis en kovin montaa tuntia ehdi tuolla vierashuoneen sohvalla torkahtaa. Lentomatka sitten meneekin niin, että vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen meillä on koneen (ja lentoyhtiön) vaihto Amsterdamissa. Vaihtoaika on n. 2 tuntia, jonka jälkeen jatketaan matkaa Houstoniin. Lento sinne kestää n. 11 tuntia ja Houstonissa meillä oli muistaakseni n. 3 tuntia vaihtoa. Siitä vielä yksi reilu kolmen tunnin lento Managuaihin, ja perillä olimme muistaakseni joskus yhdeksän aikoihin illalla. Eli eiköhän siinä matkallakin ehdi hieman torkkua ja nukkuupahan ensimmäisen yön perilläkin paremmin, kun on sopivasti väsynyt. (ainakin toivottavasti näin)

Ressi helpottaa!

Joillekin ehdin jo kertoa, että oli hieman murheita, kun vuokranantaja yllättäen ei pitänytkään ajatuksesta, että minä jälleenvuokraan asuntoni reissun ajaksi. ..Oli miten oli, se murhe on nyt ratkennut, ja mennään kuten aikaisemmin olen suunnitellut: eli vuokraan asuntoni syksyn ajaksi saksalaiselle Steffille ja keväälle (tammi-maaliskuu) siskoni ja kämppikseni joutuvat avustamaan uuden alivuokralaisen etsimisessä. Itse pyrin osallistumaan siihen prosessiin Nicasta käsin niin paljon kuin mahdollista.

Elämä siis jälleen hymyilee! Nyt ryhdyn pakkaamaan. (en ole vieläkään aloittanut!)

Illalla on läksiäisjuhlat. Jonkun verran kavereita luvannut tulla. En kyllä yhtään ole siivonnut enkä mitään muutenkaan valmistellut (paitsi itselleni ostin viinipullon *heh*), mutta ehkäpä vieraat ymmärtävät tilanteen!

Familias Especiales Santa Julia Billiart

Familias Especiales Santa Julia Billiart on siis ensimmäinen harjoittelupaikkani. Kyseessä on kuulemma vammaisten keskus. Suoritan siellä siis lasten toimintaterapiaharjoitteluni. Satun ensimmäinen harjoittelu puolestaan on järjestetty SOS-(lapsikylän?)sosiaalikeskukseen, joka siis on vähävaraisten äitien päiväkoti. Näin siis meitä infottu Päivikin toimesta. :) Perillä sitten järjestelemme seuraavaa, eli työikäisten jaksoa tarkemmin. :)

Tulipa muuten mahdottoman hyvä mieli tuosta Päivikin mailista, joka luin nyt aamulla. Viestin päättyy: "kaikki asiat on järjestyksessä, joten TERVETULOA!" ja vielä lämpimin terveisin... :D ei ehkä vaadi kovin kummoista verbaalista akrobatiaa moisen kirjoittaminen, mutta tuosta (ja aikaisemmistakin viesteistä) välittyy, että olemme tosiaan toivottuja vieraita, ja uskoisin, että vaikka Päivikki näkee paljon vaivaa meidän asioiden järjestelemiseen, hän ei suinkaan tee sitä pitkin hampain. Toivottavasti pysymme hänen vieraanvaraisuutensa jotenkin korvaamaan!

asuntoasiaa vol2

Saatiin tänään taas viestiä Nicasta Päivikiltä. Kuulemma meidän asunto maksaa meille 100$/kk/hlö. Tämä taitaa olla ööh.. n.70e/kk/hlö. Maan hintatasoon nähden asunto on ymmärtääkseni melko kallis, mutta toisaalta, meillä on siellä täysin varusteltu keittiö, oma olohuone ja piha-puutarha, ja onhan tuo melko turvallinenkin, kun se Päivikin kaveri on vuokranantajana ja lisäksi kai asuntokin sijaitsee jossain turvallisella alueella. Tarkemmin sen sijainnista en vielä tiedä, siis että onko keskustassa vai jossakin kauempana.. Mutta siis, asunto hoidossa ja hintakin vaikuttaisi olevan kohdallaan!

Toinen asia, mistä Päivikiltä on tullut viestiä, on meidän harjoittelupaikat. Alunperin oli tarkoitus, että menemme molemmat kolmen ensimmäisen viikon aikana tutustumaan jokaisen harjottelupaikkaan viikoksi, jonka jälkeen itse päätämme tulevan harjoittelupaikkamme (tai asiakkaamme) lopullisesti. Kuitenkin nyt näyttää käyneen niin, että emme saa noita "tutustumisviikkoja" vaan menemme suoraan omiin harjoittelupaikkoihimme. Tarkempaa tietoa uusista järjestelyistä emme ole saaneet, mutta se selvinnee myös aikanaan. Ehkä on ihan hyvä, että tähän viimeisen viikon koulurutistukseen tulee mahdollisimman vähän "päänvaivaa" Nicaan liittyen. :D

..Niin siis tuon harjoittelupaikkaviestin yhteydessä tuli pyyntö, että sinne Nicaan voisi kerätä mukaansa niin paljon (pieniä) pehmoleluja, kun matkatavarat vain vetävät. Nämä pehmolelut voivat siis olla hyväkuntoisia käytettyjä leluja ja ne menevät tuolla Nicassa sitten lapsille, joilla ei itsellä ole "mitään".. Viime keväänä meidän koululta Matagalpassa olleet hoitoalan opiskelijat olivat vieneet pehmoleluja sairaalaan lastenosastoille. Me puolestamme veisimme näitä omiin harjoittelupaikkoihimme, eli koululle, sos-lapsikylään ja naisten keskukselle. :) Idea kuulostaa minusta aivan mahtavalta, ja muutama kaverini on luvannut katsoa kotoaan vanhoja leluja. Minä tiedän meiltä kotoa löytyvän säkillisen pehmoleluja, ja niistä ne "pienimmät" voisi hyvin luovuttaa kierrätykseen. Lisäksi äiti on kysellyt jo Valkeakoskelta SPR:n kirpputorilta avustustyöhön vietäviä pehmoleluja lahjoituksena ja kuulemma sieltä kirpputorilta voi sitten ennen lähtöä käydä hakemassa jos siellä löytyy tarkoitukseen sopivia. :) kuulostaa siis hyvältä! .. Toivottavasti vaan matkatavaroissa todellakin on tilaa! ..itse asiassa olin kyllä ajatellut pärjätä menomatkalla pelkällä rinkalla ja ostaa sieltä sitten matkalaukun paluuta varten, mutta näyttää siltä, että PEHMOLELUJA varten on pakattava toinen kassi matkaan. :D Hieno homma! Mitäpä en vähävaraisten lasten puolesta tekisi.

asuntoasiaa ja koulukiireitä

18 yötä Nicaraguaan!

Vielä ensi viikko koulua. Sitten on syksyn opinto-rutistus suoritettu ja alkaa ansaittu syysloma. Syysloman vietän vanhempieni luona Valkeakoskella.

Jyväskylässä pitää ennen lähtöä hieman siivoilla kämppää, sillä 15.10. huoneeseeni muuttaa asumaan Steffi, joka asuu tässä vuoden loppuun. Sitten tammi-maaliskuuksi pitäisi löytää uusi alivuokralainen (pistäkää puskaradio laulamaan.. Eli jos joku tyttö haluaa vuokrata kalustetun huoneen kaksiosta, niin kyselyä mulle!). Eli siis, kalusteet jätän, mutta kirjahyllyt ja vaatekaapit ja lipastot ja kaikki pitää tyhjätä.. Onneksi meillä on tilava (melkein tyhjä) kanakoppi tuolla vintillä, ja mikäli jostain syystä sen tila ei riitä (mikä kyllä on epätodennäköistä) niin naapurini on luvannut antaa oman koppinsa minun käyttöön reissuni ajaksi.
Niin, joku saattaa ihmetellä, että miksi ihmeessä en muuta tästä pois, kun niin kauheasti vaivaa tulee alivuokralaisen hankkimisesta, ja onhan siinä oma luotettavuusprobleeminsakin, kun tuntemattoman päästää omiin tavaroihinsa käsiksi.. Mutta kysykääpä vaikka vanhemmiltani, niin ehkä on parempi asia, että en muuta (vähän on turhan tiuhaan tahtiin noita muuttoja viime aikoina ollut allekirjoittaneella). ..sitäpaitsi, tykkään tästä asunnosta niin tosi tosi paljon, että en kyllä halua käydä asuntorumbaa jälleen keväällä läpi. Olen siis valmis ottamaan riskin, että löytyykö keväälle alivuokralainen ja että onko sohvalle kaatunut (lisää) punaviiniä vaiko eikö.

Toinen asumiseen liittyvä asia on tietysti se, että missä me asumme siellä Nicaraguassa. Saimme maanantaina tiedon, että Päivikki on hoitanut meille Matagalpasta asunnon. Menemme hänen ystävänsä kodin yhteydessä olevaan asuntoon alivuokralaisiksi. Tuntuu turvalliselta, että kotia lähellä löytyy luotettava paikallinen, joka voi auttaa kenties pulmienkin ratkomisessa. Ja mikä parasta! Asuntoomme tulee lämmintä vettä! (Tuota ylellisyyttä ei kuulemma ole edes Päivikin omassa kodissa)

Pakkaamis-asioita en ole vielä kovinkaan paljoa miettinyt. Jonkun verran olen käynyt läpi apteekista hankittavia asioita (kyypakkauksia skorpioonien varalta, hydrokortisonia, hyttys-ässää, jne jne) sekä ostanut aurinko-suojan sisältävän shampoon ja hoitoaineen.. Nicaan vietäviä tuliaisiakin olen hieman hankkinut.. Monenmoista asiaa pitää vielä miettiä, mutta enpä aio murehtia niitä nyt, koska ajankohtaisempana asiana on miettiä polven nivelrikkoa ja si-ongelmia (siis koulujuttuja, tarkemmin sanottuna). Sitäpaitsi, uskon siihen, että rahalla saa (..ja hevosella pääsee). Ei sillä, että minulla olis ylimääräistä rahaa kaivoon heitettäväksi - - mutta pakkaamiseen liittyvien asioiden kanssa ei kandee mielestäni ressata, koska luultavasti Nicasta löytyy kaikkea tarpeellista. Asuuhan siellä ihmisiä, jotka löytävät kaiken tarpeellisen sieltä. :D (ihana logiikka!)

20 yötä Nicaraguaan!

Kaikkihan alkoi siitä, kun sain puoltoista viikkoa sit keskiviikkona (19.9.) kuulla, että suunnittelemani vaihto-opiskelu Englannin Lancasterissa ei tule onnistumaan. Olin suunnitellut olevani enkkulassa helmikuusta kesäkuuhun. Kerroin pian Lancasterin vaihdon epäonnistumisesta ilmoittaman sähköpostin saapumisen jälkeen suunnitelman muutoksesta luokkakaverilleni Satulle, joka heitti tähän vastaukseksi, että "no mut sithän sä lähdet mun kanssa Nicaraguaan!".. eh hehe.. "Ööh.. En oo lähdössä. Mut kiitti." ..ajatus jäi kuitenkin kytemään.. Lähtö olisi kyllä jo kuukauden kuluttua, mutta toisaalta, olin suunnitellut ulkomailla asumista tälle lukukaudelle, ja seuraava vaihtoehto olisikin sitten ruotsi vuoden päästä syksyllä. Ja niin pitkään minä en haluaisi odottaa! Pidin Nicaan lähtöä kuitenkin aika absurdina ajatuksena, sillä enhän minä ole koskaan ollut Amerikasta kiinnostunut, enkä espanjan kielestäkään kovin paljoa. Viime kesänä kyllä opiskelin kaksi kurssia espanjaa, mutta senkin vain siksi, että ne kurssit sattuivat olemaan sopivasti tarjolla, ja tarvitsin pisteitä opintotukea varten...

...pistin kuitenkin sähköpostia kv-koordinaattorillemme Pia Piispaselle, koska halusin säästää isteni miettimisen vaivalta, kun hän vastaisikin, että ei tosiaan ole näin lyhyellä varoitusajalla mahdollista järjestää tätä vaihtoa. Luulen ainakin, että siinä vaiheessa toivoin häneltä kieltävää vastausta. Niin vain kuitenkin kävi, että perjantaina 21.9. sain Pialta mailin, että vaihto kyllä on mahdollista järjestää, mikäli se vain omaan aikatauluuni sopii. Iiiik! Vastasin Pialle mailiin, että teen päätöksen asiasta viikonlopun aikana.. Satu oli tietysti innoissaan mahdollisuudesta saada reissukaveri.

Päätöksen tekeminen jännitti. Eniten ehkä jännitin kuitenkin, mitä perheeni sanoisi päätöksestäni (sillä kyllä minä jo tiesin, että reissuhan tässä on edessä!). Lopulta tein rohkean ratkaisun: soitin ensin siskolleni, sitten äidille (tosin äiti oli jättänyt puhelimen kotiin ja oli itse reissussa, joten jututinkin ensin isää) ja kerroin heille, että olen päättänyt lähteä Nicaraguaan. Että lähtö on kuukauden päästä ja paluu puolen vuoden päästä. Eli olen 5kk reissussa ja joulunkin pois kotoa. Todellisuudessa ratkaisuni ei ollut vielä 100% valmis, vaan perheeni reaktio lopullisesti vasta sinetöi lähtöni. :) Näiden puheluiden jälkeen soitin Satulle ja siitä alkoikin sitten reissun suunnittelu! (Tämä tapahtui siis lauantaina 22.9.)
Maanantaina mentiinkin Satun kanssa kaupungille ostamaan lentolippuja (kylläkin maksoin omani vasta torstaina, hinta 1155e), hankkimaan vakuutuksia (lisävakuutukset n. 100e) sekä minä jouduin hakemaan uuden passin (n.50e). Torstaina kävin ottamassa rokotuksia: lavantauti, Hepatiitti B (A-hepatiitti minulla jo onkin rokotettuna) ja keltakuume (maksoi muistaakseni yhteensä n. 40e). Koulu onneksi maksaa Hepatiitti-rokotuksen ja ymmrätääkseni lavantauti-rokote oli ilmainen.

Mitä me sitten tehdään Nicaraguassa? Menemme siellä Matagalpa-nimiseen kaupunkiin. Kaupuki sijaitsee Keski-Nicaraguassa 700 metrin korkeudella meren pinnasta. Pääkaupungista Managuaista sinne on n. 160 km matka. Suurin osa tuosta matkasta mennään Pan Amerika -valtatietä, mutta viimeinen kolmannes taisi olla vähän huonompaa tietä. Matagalpassa suoritamme Lasten Toimintaterapian harjoittelun (12 op = yht. 324h) sekä puolet Työikäisten Harjoittelusta (6 op = 162h) sekä lisäksi teemme kuuden opintopisteen verran "projektiopintoja" joiden sisällöstä emme ole vielä tarkemmin opettajamme kanssa sopineet. Töiden lisäksi tietysti käymme kielikurssilla. Puolen vuoden kuluttua puhun toivottavasti sujuvasti espanjaa. ;)

Enää 20 yötä lähtöön! ..sitä ennen on vielä useampi koulutehtävä tehtävänä sekä kahteen tenttiin lukemista. Lisäksi pitää hankkia jonkun verran asioita reissua varten (apteekki-kamaa, tuliaisia, hygieniatarvikkeita), mutta mahdollisimman vähän vien tavaroita Suomesta Nicaan, koska sieltä kuitenkin saa asioita edullisesti ja ehkäpä enemmän siihen ilmastoon ja paikkaan sopivampia juttuja. :) Toivottavasti olen tässä ajatuksessa oikeassa!