Ottaa päähän, ainakin ihan pikkusen

Kolikolla on aina myös kääntöpuolensa. Nyt on aika paljastaa minun näkökulmastani Floridan kääntöpuoli. Lista on mielivaltaisessa järjestyksessä, mutta kaikki luettelemani asiat ärsyttävät tai kiukuttavat tai ainakin vähän ottavat päähän.

Majoneesi
Moni hyvä ruoka pilataan lisäämällä siihen majoneesia. Ns. tonnikalatahna on ainoa, mihin täällä syömistäni ruuista majoneesi sopii.

Vesihanat
Ensinnäkin, suurin osa yleisten vessojen hanoista toimii eri tavalla: Joissakin on koto-Suomesta tuttu automaattihana, joka toimii kohtuullisen helposti. Manuaalihanoissa puolestaan veden saa virtaamaan joko painamalla, vetämällä tai vääntämällä. Monesti nuppi tai kahva, josta pitäisi vääntää/vetää/painaa on niin tiukka, että oikean tavan löytäminen on varsin haasteellista (erityisesti, jos on erehtynyt ottamaan saippuaa käsiinsä ennen kuin laittaa hanan päälle). Toisekseen, kun lopulta saa veden virtaamaan, on seuraava haaste saada kädet virtaavan veden alle. Useissa paikoissa allas on mukavan suuri, ja ensivaikutelma käsienpesumahdollisuudesta on oikein hyvä. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen: eräässäkin huoltoaseman vessassa vesi melkein valui hanasta suoraan pöydälle, kun sen paine ei riittänyt tuomaan vettä altaaseen asti.

"Hello! Where are you from? Can I have your phone number?"
...ja tämä kadulla käyty "keskustelu" (usein maahanmuuttajan kanssa) ei ärsytys-listassa selityksiä kaipaa.

Lakanat
Suora lakana nukkujan ja peiton välissä ei ole kovinkaan kätevä ratkaisu. Mikä pussilakanassa on niin vaikeaa, että sen käytöstä kannattaa kieltäytyä?

Sääilmiöt
-Ukkonen ja hurrikaani-uhka. Ensimmäiset viisi viikkoa täällä ukkosti melkein joka päivä, ja erityisesti yölliset ukkoset haittasivat hyvinvointiani, kun en oikein saanut nukuttua. Ensimmäiset Atlantille muodostuneet hurrikaanit myöskin tuntuivat jännittäviltä. Toivottavasti emme kuitenkaan joudu kohtaamaan hurrikaania silmästä silmään...

-Lämpötilakin on tämän alkuajan mukavat 90F, ja siihen kun lisää kosteusvaikutuksen niin ulkoilma tuntuu n. 35C.  Ihana ihana aurinko ja lämpö onneksi poistaa muun säästä aiheutuvan murheen, eikä ole aiheuttanut ärsytystä minuun. Vuosia täällä olleet eivät kuitenkaan enää jaksa nauttia tästä lämmöstä, vaan ovat mieluummin ilmastoiduissa sisätiloissa.

Luontoelämykset
Minusta kaikki liskot ovat aivan ihania, ja olen innoissani jokaisesta näkemästäni iguanasta ja melkein jopa jokaisesta gekosta ja sisiliskosta, joita siis ulkona suorastaan vilisee! Alligaattorit tuntuvat kyllä hienon eksoottisilta, kunhan pysyvät kaukana minun kulkureiteiltä. Todellisuudessa olen tyytyväinen siihen, että kotosuomessa ei tarvitse luonnossa pelätä kovinkaan montaa eläintä - tai niitä joita on ehkä syytä vähän pelätä, ei kovin usea missään kohtaa. Täällä puolestaan oman jännityksensä aiheuttavat hämähäkit, käärmeet ja jotkut sammakot. Onneksi täällä meidän kotona taajaman keskellä ei moisia ikävyyksiä ole kovinkaan paljoa. Luultavasti Evergladesin suoalueeseen tutustuessa näkee jokusen alligaattorin ja luultavasti myös hämähäkkien ja käärmeiden kohtaaminen on todennäköisempää. Toistaiseksi olemme nähneet kaksi käärmettä (toinen oli kyllä jo kuollut) ja muutaman torakan. Niin ja sen alligaattorin silloin muutama viikko sitten. Tai ainakin sen silmät..


Mainoskatkot
90 minuutin elokuva kestää täällä yli kolme tuntia - kiitos joka 15 minuutti tulevien mainosten. Tästä syystä 8 jälkeen alkavat elokuvat jäävät lähes kokonaan katsomatta, kun olisi hyvä päästä ennen yhtätoista nukkumaan. Elokuvien sijasta katsomme paljon mm. visailukanavan ohjelmia, ja mm. Deal or no deal (ota tai jätä) on yksi suosikeistamme. Juuri ennen ohjelman loppuhuipennusta tulee mainoksia suurin piirtein yhden salkun välein..

Mainokset
Ei riitä, että mainoksia tulee paljon, mutta pitääkö niiden kaikkien olla kaiken lisäksi niin huonoja?? Mainoksissa yritetään olla humoristisia, mutta ikävä kyllä ne eivät ole tähän raatiin tehonneet. Lisäksi mainokset eivät yleensä mainosta tuotetta kovinkaan hyvin. Ainoa, missä jenkit ovat mielestäni hyvin tehokkaita mainostajia, ovat ostos-tv -tyyliset mainosohjelmat. Mutta viihdyttäviä nekään eivät ole. Lääkkeitä mainostettaessa pitää tietysti kertoa kaikki lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset, joten yhden tuotteen mainos saattaa kestää jopa kolme minuuttia.

Kommunikaatio
Amerikkalaiset ovat tunnetusti small talkin luvattu kansa. "Hyvää huomenta!" "Hyvää huomenta, mitä kuuluu?" "Kiitos hyvää, entä sinulle?" "Kiitos hyvää." keskustelu on melko puuduttava, kun sen käy joka aamu 5-10 eri ihmisen kanssa. Toisaalta tärkeistä asioista ei puolestaan osata jutella. Esimerkiksi työasioihin perehdyttäminen oli melko heikkoa, ja monet yksinkertaiset asiat selvisivät vain ajan kautta (kuten koska saan pitää kahvitaukoni ja että sen jälkeen pitää päästää toinen henkilö tauolle).

Mielipiteet
Olen melko monta kertaa saanut selittää (suomalaisille työkavereille) miksi en halua syödä punaista lihaa, tai miksi en halua mennä asemessuille. Lisäksi olen kuunnelut monta rasistista kommenttia ja keskustelua niin homoihin kuin saarilta ja etelästä tuleviin maahanmuuttajiin liittyen. En väitä, että oma mielipiteeni olisi oikea, mutta suurempaa suvaitsevaisuutta odottaisin kuitenkin. Kyse voi toki olla myös sukupolvien välisestä erosta, mutta siltikään en pysty ymmärtämään, että jonkun mielestä homous on vain muotijuttu.

Suureet
Jos amerikkalaiset käyttäisivät metristä järjestelmää, olisi elämäni täällä vielä pikkuisen helpompaa. Voisin vaikkapa kertoa kysyjille, miten kylmä Suomessa on talvella tai kuinka pitkä matka Valkeakoskelle on Helsingistä. Lisäksi vaatekoot ovat täällä minulle lähestulkoon hepreaa. Oliko kengän kokoni 6, 7 vai 8 ja pitäisikö sovittaa koon 4 vai 12 vaatteita. Niin ja rintaliivejä en vielä ole sovittanut, mutta B30 kuulostaa ihan vieraalta... Yritys-erehdys on siis ainoa vaihtoehto.

Kalenteri ja kello
Viikko alkaa sunnuntaista, vasemmalla ensimmäinen päivä kalenterissa on siis sunnuntai ja viimeisenä oikealla on lauantai. Aluksi oli vähän hämmennystä onko klo 12pm keskiyö vai keskipäivä. Ei vain meinannut mennä kalloon, että 11am jälkeen tulee 12pm ja sen jälkeen 1pm... mutta näin se vain on. Hyvää Huomenta täällä toivotetaan aina puoleen päivään asti ja töistä kotiin lähtiessä minulle toivotetaan hyvää yötä, mikä tuntuu vähän hassulta, kun enhän minä ihan heti kohta ole nukkumaan menossa.

Verot
Kaikki hinnat ilmoitetaan verottomana, ja sitten kassa lisää hintaan verot. Usein siihen osaa varautua, mutta välillä ärsyttää, kun joku maksaa hintalapun mukaan $1, ja otat taalan setelin valmiiksi käteen, ja sitten pitää vielä lähteä kaivamaan sitä seitsemää senttiä. Sama pätee tippeihin, paitsi että ne pitää osata sitte itse antaa. Hyvän tavan mukaisesti tippi on 18-20%, joten siihen pitää osata varautua jo menun hintoja vertaillessa.

Meteli
Alan vähitellen ymmärtää, miksi Suomeen tulevat turistit ihmettelevät sitä hiljaisuutta, mikä jopa keskellä kaupunkia vallitsee. Täällä kun pelkkä luonto on niin valtavan kovaääninen (sirkat, raakkuvat linnut..), saati sitten liikenteen aiheuttama meteli. Ja varsinkaan omassa asunnossani en pääse meteliä karkuun, kun alle 100m päässä ikkunoistamme kulkee junarata ja sen takana kulkee 5+5 kaistainen valtatie-95, talon seinästä alle 150m päässä. Noin kilometrin päässä kodistamme sijaitsee pienkoneiden lentokenttä, josta nousee koneita n. 10 minuutin välein. Lisäksi talomme ympäristössä pörrää lähes jatkuvasti helikopteri. Kuulemma ne tekevät jotakin harjoituslentoja. Moottoreiden ääntä siis piisaa. Ai niin, unohdin melkein mainita öisin sumuttavat sadettajat, joista yksi on mukavasti suunnattu ropisemaan suoraan minun ikkunaani! How fun is that! ..niin ja tosiaan puolen tunnin välein ilmastointi menee päälle ja humisee aikansa... Joten hiljaisuudesta ei tosiaankaan tarvitse kärsiä.

Uutiset
Periaatteessa Amerikassakin ollaan syyttömiä, kunnes toisin todistetaan, mutta virallisen syytteen jälkeen ihminen on medialle vapaata riistaa. Kaikki uutiset ovat hyvin sensaatiohakuisia, ja rikospaikan ja rikollisen näyttäminen televisiossa taitaa olla suorastaan reportterin velvollisuus.

Liikennekulttuuri
 -Lähes kaikilla meidän lähitienoolla asuvilla on oma auto. Paikasta toiseen kävelyä saati pyöräilyä ei pidetä järkevänä. Ymmärrän toki, että lämpöisestä säästä johtuen pitkiä matkoja ei mielellään kävellä, mutta onko järkevää, että perheen jokaisella aikuisella on oma auto, ja sitä käytetään parinkin kilometrin matkoihin. Tiedän, että suomessakin on sama trendi, mutta siellä ei sentään katsota kieroon, mikäli joku pyöräilee 5km matkan päästäkseen paikasta A paikkaan B (meiltä kotoa biitsille).

-Rattijuoppouden raja täällä muistaakseni on 0,8 promillea, eli hieman korkeampi kuin
Suomessa. Täällä on ymmärtääkseni hyvinkin normaalia muutaman drinkin jälkeen mennä rattiin, ja Floridassa kampanjoidaan tällä hetkellä jonkun verran asenteiden muuttamisen puolesta.

-Autoillessa puolestaan huomasimme, että kohteliaita autoilijoita ei oikeastaan ole, vaan ns. kyynerpäätaktiikka toimii myös autoillessa. Valtatiellä ajaessa onnettomuuspaikkaa lähestyessä liikenne siirtyi yksikaistaiseksi, ja eiköhän siitten muutama torvi käyttänyt hyödyksi tyhjää kaistaa, ja yritti päästä mahdollisimman monen auton ohitse ennen kuin siirtyi osaksi yksikaistaista jonoa...
-Miksi ihmeessä polkupyörässä ei ole vakiona soittokelloa??


Varoittelu
-Keltaiset "Varokaa liukasta lattiaa" -kyltit värittävät mukavasti työpaikkamme lattioita erityisesti aamulla, kun lattiat mopataan ja vahataan.
-Junan pysähtyessä konnari kuuluttaa aseman, ja muistuttaa varomaan askeleita ulos astuessa.
-Lääkemainoksissa varoitetaan lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista.

Terveellinen ruoka
-Käsitys terveellisestä ruuasta on hieman eri, mihin olen itse Suomessa tottunut. Mm. Kelloggsin mainos, jossa kerrotaan, että tuote sisältää jopa 3g kuitua, tuntuu hieman hassulta. (vrt. ruisleivässä on 8-12g kuitua). Mainoksen tarkoitus on vedota äitehin, jotka varustavat lapsiaan koulutielle.
-Kevyt-tuotteita löytyy hyllyt väärällään, ja silti suurin osa ihmisistä on ylipainoisia.

America's got Talent
Miten ihmeessä laulutaidoton (tai no tavallinen laulaja) voi voittaa muut mahtavat laulajat, akrobaatit ja äärimmäisen taitavat esiintyjät? Voiko miljoonat äänestäjät sittenkin olla väärässä?? Kevin Skinner, uusi tähti Ameriikan taivaalle on joka tapaukessa syntynyt.

Amerikan Uutiset

Työhöni lepokodilla kuuluu myös joka toinen viikko ilmestyvään Amerikan Uutisiin kirjoittaminen. Petra hoiti kaksi edellistä tervehdystä, ja nyt sitten on minun vuoroni. Tässä teksti, joka julkaistaan ensi viikolla ilmestyvässä lehdessä: 

Perjantai 18. Syyskuuta 2009

Hei, olen Lepokodin uusi harjoittelija Outi Kivelä. Valmistuin viime kesänä Toimintaterapeutiksi Jyväskylän Ammattikorkeakoulusta. En ole aikaisemmin työskennellyt vanhusten parissa, joten tämä Lepo- ja Hoitokodin harjoittelun kokemus on hyvin opettavainen ja tärkeä. Jatkossakin tulen työskentelemään ikääntyneiden kanssa, sillä aloitan tammikuun alussa Porin sotainvalidien sairaskodissa työn toimintaterapeuttina. 

Siirryin Hoitokodin puolelta Lepokodille maanantaina 14. syyskuuta. Petra Behm puolestaan siirtyi työskentelemään Hoitokodille. Viisi viikkoa hoitokodilla hujahti nopeasti ohitse, ja tuntui jopa liian aikaiselta lähteä sieltä pois. Olisin mielelläni jatkanut työskentelyä Hoitokodin asukkaiden kanssa. Toisaalta odotan innolla tulevia viikkoja Lepokodilla. Hoitokodissa työskentelystä minulle jäi mieleen sekä asukkaiden että työntekijöiden erilaiset elämäntarinat: Yhdysvaltoihin on tultu niin perheen kuin puolison kanssa ja työurat ovat vaihdelleet kotiäidistä talojen rakentamiseen. Moni on myös asunut eri osavaltioissa ennen Floridaan asettumistaan. Monta tarinaa jäi kuitenkin vielä kuulematta, joten mielelläni olisin jatkanut ainakin muutaman viikon vielä hoitokodilla.

Ensimmäinen viikko Lepokodilla on sujunut sekä uusia nimiä että aktiviteetteja opetellen. Olen saanut auttaa neuletöistä tippuneiden silmukoiden ruotuun palauttamisessa, käynyt asukkaiden mukana askartelukauppa Michaelsissa ja  lähi-Publixissa sekä keilannut ja pelannut bingoa. 

Toissa viikonloppuna olleeseen Lepokodin Ystävien syyskauden avajaisiin osallistuimme Petran kanssa sekä yhteislaulujen ”esilaulajina” sekä esitimme vanhan sketsin Hyvää päivää, kirvesvartta, joka sai hyvän vastaanoton yleisöltä. Nautimme suuresti juhlassa esitetyistä musiikkiesityksistä, jotka olivat toinen toistaan hienompia. Juhlan ohjelma esitettiin seuraavalla viikolla Lepokodilla viikon videona, ja edelleen ihastelin taitavia laulu- ja soittoesityksiä.  

Sanonta vähiin käy ennen kuin loppuu pitää jälleen kerran paikkansa. Ensimmäiset viisi viikkoa ovat menneet niin nopeasti, että alan jo surkutella tulevienkin viikkojen muuttumista muistoiksi. Onneksi harjoittelun päätteeksi on vielä muutama viikko aikaa seikkailulle ennen koti-Suomeen palaamista. Toistaiseksi olen vain nauttinut täällä olostani, ja pystyn helposti ymmärtämään monen suomalaisen ratkaisun jäädä pysyvästi asumaan lämpöiseen Floridaan.

Toimintaterapeutti

Outi Kivelä

Sea World

Taas on yksi viikonloppu takana ja uusi viikko alkanut. Harjoittelumme on puolivälissä, mikä tarkoittaa, että olemme vaihtaneet työpaikkoja: Petra siirtyi tänään maanantaina Hoitokodin puolelle ja minä puolestani tulin Lepokodin hommiin. Tarkoituksenani on kyllä kertoa teille vielä jossakin välissä tarkemmin noista työpäivistäni. Vielä en kuitenkaan ole ehtinyt/jaksanut/viitsinyt. Mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa. Malttakaa vain odottaa.Vaikka töistäkin tosiaan olisi kiva kertoa, mukavasta työstä kun on kyse, saa se odottaa, kun ohitse menneet reissut on ensin raportoitova tänne.

Viimeviikonloppuna lauantaina meillä oli ohjelmassa Lepokodin Ystävien Syyskauden avajais-juhla, jossa esitimme Petran kanssa sketsin ”hyvää päivää, kirvesvartta”. Petra esitti vanhaa 80 vuotiasta ukkoa, joka ei oikein kuule hyvin ja minun roolini puolestaan oli olla apua tarvitseva turisti. Petran rooliasu oli niin upea, ettei hän itsekään meinannut itseään roolivaatteita sovittaessa peilistä tunnistaa! Vinkkinä muille miestä esittäville: mustista höyhenistä saa erittäin upeat viikset! Kyllä toki minunkin asustettani (pinkki jakku, useita helminauhoja, lierihattu ja tietysti turistin tunnusmerkki kamera) kehuttiin, mutta kyllä Petran asu (viiksien lisäksi valkoinen kauluspaita, lippis - suoralla lipalla toki - ruutuhousut sekä saappaat) oli vertaansa vailla. Vitsi tuntui onnistuneen oikein hyvin, sillä kaikki nauroivat ja vielä oikeissa kohdissa.

Lauantai-iltana puolestaan menimme kylään työkaverimme Marjan luokse. Kyläilyn kohokohtana tietysti oli taas saunominen ja uima-altaassa lilluminen, mutta kieltämättä tarjoilut olivat taas kohdallaan niin viinin ja oluen osalta kuin ruokienkin puolesta. Ilta jatkui sitten vielä Lake Worthin keskustassa sijaitsevaan irkkubaariin. Mainittakoon tässä, että oli ensimmäinen kerta, kun käytiin hieman tanssilattioita täällä reissulla kuluttamassa. Eli siis mistään biletyksestä ei sinänsä voi tämän reissun puitteissa kovastikaan kehua ja puhua.

Sunnuntaina sitten oli vuorossa ensimmäinen kerta biitsillä. Biitsillä vietimme muutaman tunnin lempeistä aalloista nauttien. Itse biitsillä ehdittiin ikävä kyllä olla kuitenkin vain reilun tunnin, kun taivaanrannasta nousevat mustat pilvet pakottivat meidät pakkaamaan kamat kasaan ja suuntaamaan nokat kotia kohti. Pyörällä matka rannalle tai rannalta kotiin kestää hieman alle puoli tuntia, joten jännäksi meni, ehditäänkö ennen sadetta kotiin. Valtava vastatuuli oli suurimman osan ajasta kiusanamme, mutta lopulta pääsimme muutaman pisaran siivittäminä kotiin. Ja sen jälkeen sitä vettä sitten tulikin! Eli hyvä että lähdimme ”ajoissa”.

85 F = n. 30 C. Eli päätelkää itse, oliko vesi lämmintä.

Viime viikon sunnuntaina, eli 6. syyskuuta vietimme Petran kanssa kolmen päivän vapaatamme Orladon lähistöllä sijaitsevassa Kissimmeessa. Kaupunki sinänsä on pelkkää hostellia, hotellia, pikaruokalaa ja outlet-myymälää, mutta kaupungin ulkopuolella sijaitsevat teemapuistot tekevät kaupungista otollisen turistikohteen. Lauantain vietimme siis Disney Worldin Magic Kingdomissa ja sunnuntaina puolestaan oli vuorossa Sea World. Etukäteen tiesin, että sieltä löytyy ainakin miekkavalas Shamu sekä yksi Floridan suurimmista vuoristoradoista. Ikävä kyllä emme päässeet tuohon uudempaan vuoristorataan (ukkosen jälleen ”yllätettyä” lomailijat), mutta sen sijaan näin monta upeaa merenelävien tähdittämää esitystä. Tässä kuvakavalkaadi tuolta reissulta. Ne, jotka eivät vielä tästä blogista saa kylläkseen reissukuvista, niin kyselkää ihmeessä merimaailman videoiden perään! Upeita delfiinien ja valaiden hyppyjä ja voltteja, sekä ihastuttava lunnin uintiretki ovat vielä reissun jälkeenkin ilahduttaneet tietokoneruudulta.

 

Hotellin Continental Breakfast -aamupalassa ei kyllä ollut kehumista. Piilorasvaa ja -sokeria ei tästä aamupalasta puuttunut. Kaikki tärkeät ravintoaineet puolestaan olivat jossakin piilossa...

Akrobatiaesityksessä esiintyjinä oli ainoastaan ihmisiä. Esitys kyllä sijoittui vedenalaiseen valtakuntaan.

Alligaattorihan se siinä.

Yksi n. 10 tässä altaassa uiskennelleesta Delfiinistä.

Kaikkihan toki tietävät, mistä flamingojen vaaleanpunainen väri johtuu. (niin siis, niiden yksipuolinen ruokavalio, eli katkaravut, saavat linnut vaaleanpunaiseksi)

 

Hylje päivänokosilla. Tekisi kovasti mieli tuota taputtaa, näyttää niin pehmoiselta.

Seaworldissa oli valtavan iso pingviiniyhteiskunta. Ne oli kyllä vähän tylsiä, seisoskelivat lähinnä paikoillaan. Ehkä niillä oli vähän liian vähän tilaa, en tiedä.

Niin se vain joulu tuntuu alkavan joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin! (onneksi joulu on vain kerran vuodessa..)

Tämä kuva on otettu kesken vuoristorata-ajelun. Oli kyllä ehkä upein (ainakin pisin) vuoristorata, jossa olen koskaan ollut. Kivaa oli, paitsi tuo vierustoveri huusi kyllä aika lujaa. ..ja kieputuksen jälkeen oli kyllä vähän huono olo, kun ei tahdo tämä pää kestää kieppumista ja pyörimistä. Ehkä munkin pitäisi kokeilla sitä huutamista, kun sen vierustoverin ei kuulemma tullut huono olo.

Tätä siltaa pitkin päästiin Shamun, suuren miekkavalaaan tähdittämää esitystä katsomaan.

Sitten niihin esityksissä otettuihin kuviin. Esityksistä on siis myös videoita, mutta niiden latautuminen tänne nettiin kestää ehkä noin kaksi viikkoa, joten niitä esitetään vain harvoille ja valituille, kunhan pääsen täältä takaisin Suomeen. Esityksen pääosissa olivat tietysti ihastuttavat merten eläimet, mutta myös muita esiintyjiä oli, kuten papukaijoja, kotka, saukko ja tietysti omaa lajiamme ihmisiä.

 

Tässä merirosvohenkisessä tarinassa pääosaa näyttelivät kaksi merileijonaa.  

Delfiinien esitykset olivat toki jo Särkänniemen Delfinaariosta tuttuja, mutta onhan se komiata, kun upeita hyppyjä tekevät kymmenen eläintä kerralla, ja esitys on ulkotiloissa auringon paisteessa, ja puitteet muutenkin ovat suuremmat ja komeammat.

Komeita otuksia nuo miekkavalaat ja upeita hyppyjä osaavat tehdä. Petoja ovat, mutta kaunista katseltavaa!

Seaworld oli ehdottomasti hupia koko rahan edestä. Ostimme tällä kertaa lippumme ns. lippujenvälittäjiltä, jotka ostavat käytettyjä viikko-/kausilippuja, joissa on päiviä jäljellä. Normaalin $85 sijaan maksoimme lipustamme vain $30. Tähän kun lisää kyyteihin menneen $12, tuli päivälle hintaa vain  $42, mikä on siis puolet normaalihintaista päivälippua edullisempi. Voin siis ehdottomasti suositella kaikille Orlandon teemapuistoihin matkustaville Kissimmeessä sijaitsevien lippukojujen palvelujen hyödyntämistä! Kannattava bisnes niin asiakkaalle kuin myyjällekin! (Ei toki kohteelle jossa kävimme.. En kuitenkaan usko, että ko. toiminta on rikollista - siis lippujen välittäminen - sillä niitä kuitenkin isosti ja julkisesti mainostettiin. Mistään pöydän alta tapahtuvasta mustasta pörssistä ei siis kuitenkaan käsittääkseni ole kyse.)

Reissun viimeisen vapaapäivän, Labor Dayn, vietimme kotimatkan lisäksi ostostellen. Kävimme erinäisissä turistikrääsää myyvissä kaupoissa sekä mm. Niken outlet-myymälässä. Mukaani tuolta ostospäivältä tarttui mm. mikkihiiri-kuvioitu vetoketjuhuppari, Miami University -logolla varustettu Niken vetoketjuhuppari ja jonkun baseball-tiimin shortsit (Nike). Kotona olimme mukavasti ennen pimeän tuloa, ja ehdimme nukkua hyvät yöunet ennen seuraavana päivänä koittanutta työpäivää.

Ensi viikonlopulle meillä ei ole vielä suunniteltu mitään erityistä ohjelmaa, mutta ensi viikon perjantaina olisi Suomi-Talolla jälleen karaoke. Moni viimekerran karaokeen osallistunut on muistuttanut meitä seuraavasta karaoke-illasta ja toivonut meidän osallistumistamme sinne. Mukava olla toivottu vieras, vaikkakin sitten 60+ -porukassa. :) Ehkäpä poikkeamme ensi viikonloppuna Miamiin. Varmaa on kuitenkin se, että saatte lukea siitä täältä blogista. Mukavaa viikonjatkoa!

Disney World - Magic Kingdom

Vihdoin ehdin kirjoittaa teille viimeviikonlopun Disney World ja Sea World -vierailuistamme. Pelkkä valokuvien läpikäyminen, valitseminen ja muokkaaminen (lähinnä pienentäminen) vei yhden illan, joten turha kuvitella että olisin koko viikon vain laiskotellut kun en ole blogia pitänyt! Nytkin sitten kieltäydyin niinkin mielenkiintoisesta ja mahtavasta vaihtoehdosta kuin asemessuista, jotta voin kirjoittaa tämän blogin valmiiksi. Velvollisuudet on hoidettava – niin on isä opettanut. Petra siis lähti asemessuille muutaman työkaverin kanssa, ja toivottavasti saan sitten häneltä yhden tai pari valokuvaa messumeiningistä blogiin julkaistavaksi. Tässä blogissa siis Disney World. Myöhemmin tulossa vielä Sea World. (Hyvää kannattaa odottaa!) 

Edellisessä blogissa kerroinkin jo reissumme ensimmäisestä ”huvituksesta” eli tuosta ukkosmyrskystä johon jouduimme. Kysyin myöhemmin työkaverilta, jonka tiesin menneen Orlandoon suurin piirtein samoihin aikoihin, että oliko hänestä tuo ukkosmyrsky aivan tavallista kauraa, kun meille kyseessä oli kohtuullisen hurja kokemus. Debbie vakuutti, että Floridassa tuollainen on täysin tavallinen ukkosmyrsky, ja autoillessa niiden läpi joutuu ajamaan aina välillä, joten kyse ei ollut mitenkään epätavallisesta sattumuksesta. Niinpä niin. Ottakee tytöt siis rauhallisesti.

Saavuttuamme $14 hotelliimme (yhteensä kolme yötä $85), teimme päätöksen aloittaa seuraavan päivän huvittelu Disney Worldin Magic Kingomista. Magic Kingdom on tietääkseni Disneyn ensimmäinen teemapuisto, ja se on avattu lokakuussa vuonna 1971. Alueen koko on n. 0,4 km2. Vuonna 2008 puistossa kävi n. 17 miljoonaa vierailijaa. 

Saavuimme puiston portille juuri ennen sen aukeamista. Avajaisrituaalit olivat jonkun verran suuremmat kuin kotoisessa särkänniemessämme: mahtipontinen sinfoniaorkesterin soittama elokuvamusiikki soi taustalla, Mikki ja kumppanit tanssahtelivat lavalla, ja kaiken juhlahumun keskelle oli valittu yksi perhe, joka sai kunnian ”avata” puiston. Lopuksi tietysti laskettiin kaikki yhdessä numerot kymmenestä alaspäin ja kun kello löi yhdeksän, alkoi iloinen Disney-tyylinen elokuvamusiikki soida, ja konfettia lensi juhlakansan päälle. Itse ainakin tuosta kaikesta ihan liikutuin – oikeasti! Tunsin sillä hetkellä niin suurta iloa ja jännitystä. Tuskin pysyin housuissani, kun olin niin kovasti innoissani puistoon menosta! Puisto puolestaan on jaettu viiteen eri teema-alueeseen. Alueilla soi tietysti sitten alueen teemaan sopiva musiikki, joten teeman tunnelmaan oli hyvin helppo päästä. 

Kokonaisuutena päivä oli aivan mahtava, mutta kokonaisuuden sisällä on tietysti muutamia erityisiä kokemuksia joista haluan teille kertoa. Ensinnäkin meitä varotettiin jo ennen lähtöä, että kaikissa teemapuistoissa on aivan valtavat jonot, maanantain vapaapäivän takia. Vaan kuinkas kävikään: vain muutamaan kohteeseen oli yli 30 minuutin jonot, muuten pääsimme kävelemään joko suoraan sisälle eri kohteisiin tai jonottamaan alle 10 minuuttia! Eli itse asiassa reissupäivämme oli valittu oikein hyvin. Toinen huolenaiheemme oli sää – loppukesästä johtuen sää on päivittäin sateinen, ja arvelujen varaan jää ainoastaan sataako aamulla, päivällä vai illalla. Tällä kertaa onni oli myöden: menimme puistoon aamulla yhdeksältä, ja sateet tulivat vasta kuudelta illalla (ukkosen kera toki!). Kuten monet teistä tietävätkin, minä olen pienestä pitäen pelännyt pimeää, ja ollut muutenkin kovin arka mitä tulee kaikkeen yliluonnolliseen. En ole oikein koskaan halunnut tietää mitään tarinoita Ufoista, kummituksista tai muista vastaavista, sillä ne pelottavat minua. Minulle on aina sanottu, että kummituksia ei ole olemassa, ja kyllä minä ihan oikeasti niin olen melkein aina uskonutkin. Nyt kuitenkin uskoani tähän kummitusten olemattomuuteen kyllä koetellaan, sillä nyt olen omin silmin niitä nähnyt! Disney on palkannut kilttejä kummituksia tanssimaan ja hengailemaan kummituslinnaansa – mitään muuta selitystä en niin oikean näköisille haamuhahmoille keksi. Kummituslinna siis oli pääasiassa vaunussa kuljettava reitti, jonka varrella oli erilaisia jännittäviä asioita nähtävänä. Pimeääkin tietysti oli, kuten aidossa kummitustarinassa kuuluukin olla. Matkan varrella näkyi useita kummituksia ja muita jännittäviä asioita, mutta erityisesti mieleeni piirtyi reitin loppuvaiheessa oleva ruokailuhuone, jossa suuren ruokapöydän äärellä oli kolmiulotteisia savumaisia hahmoja nauttimassa pöydän antimista ja rupattelemassa ja nauramassa keskenään. Pöydän ympärillä tanssahteli tanssipareja vauhdikkaasti helmat lepattaen ja katon rajassa lenteli useita kummituksia pyörähdellen toistensa lomassa.. Hahmot olivat siis kolmiulotteisia, ja liikkuivat niin luonnollisesti tilassa, että tuntui mahdottomalta selittää niitä millään projektorin lähettämällä kuvalla.. ja ei, meillä ei myöskään ollut 3D-laseja päässä, mikä selittäisi tila-vaikutelman. Matkamme lopussa vaunu kulki suurien peilien ohitse, ja peileistä saattoi nähdä kaikki vaunussamme matkustavat tyypit: minä, Petra ja vihreä noita, joka kuulemma seurasi meitä lopun päivää mukanamme keppostellen. Noita istui mukavasti meidän välissämme, ja näytti selvästi nauttineen kyydistä kummituslinnan läpi. Olimme tämän laitteen jälkeen ehdottomasti sitä mieltä, että tätä kummituslinnaa ei oltu missään nimessä tarkoitettu alle kymmenenvuotiaille, kun meitäkin välillä hieman jännitti! 

 Haamulinna

Puistossa oli paljon kohteita, joihin mahtui varmasti 50 - 150 ihmistä kerralla sisälle. Tästä syystä niitä jonoja ei sitten myöskään paljoakaan kertynyt, paitsi juuri niihin kohteisiin, joissa matka taitettiin vaunujen kyydissä. Kävin viime kesänä katsomassa Bolt-elokuvan 3D:nä. Elokuvana Bolt oli ok, mutta se ei ehkä ollut vauhdikkuudessaan riittävä tuomaan 3D:n parhaat puolet esille. Se ei lopulta sisältänyt kovinkaan montaa syvyysvaikutelmasta hyötyvää kohtausta. Disney Worldissa näkemämme kolmiulotteinen elokuva sitä vastoin nousi aivan eri ulottuvuuksiin kuin kotomaassa näkemäni Bolt: Aku pääosassaan oleva elokuva sisälsi useita sellaisia kohtauksia, että en voinut välttyä ojentamasta kättäni, ja yrittämästä koskettaa edessäni leijuvaa hahmoa tai esinettä. Kun Aku aivasti, lensi edessä olevan penkin selkämyksestä pärskeitä minunkin päälleni, kun Kaunotar ja Hirviö elokuvan ruokailuvälineet kokkailivat, nousi teatteriin ihana makea haju ja kun Aku lensi vauhdikkaasti lentävän maton kyydissä, tunsin minäkin tuulenvireen kasvoillani. ..arvaatko tästä kuvasta mikä kohtaus elokuvassa oli menossa?? :P 

Kuten jokaisen pikkutytön, myös minunkin unelmani on joskus saada olla päivä prinsessana. Magic Kingdomin keskellä sijaitsevassa linnassa sijaitsee Bibbedi Bibbedi –puoti (= tuhkimon haltijakummin taikasanat), jossa tavallisesta pikkutytöstä taijotaan prinsessa. Eikä sitten maksa paljoa! ..kunhan isukki tai isoäiti lyö riittävästi pätäkkää pöytään, saadaan suvun pikkuprinsessan kutrit järjestykseen (haluaako neiti hiuksensa lisäkkeillä vai ilman??), hieman lilaa luomeen ja mekko ja asuun sopivat kengät päälle. Kokonaisuus tietysti viimeistellään kruunulla ja taikasauvalla ja tukkaan pistetään hilelakkaa. Hinta tosiaan oli asusta riippuen $150-200, ja tämän lisäksi tietysti tuosta 30 minuutin vaivasta tulee antaa 10-20% tippi. Keskustelin näistä prinsessoista myöhemmin maanantaina erään ravintolatyöntekijän kanssa, joka kertoi, että hänen ystävänsä on siellä ko. puodissa töissä, ja heidän saamansa tipit ovat tosiaankin jopa naurettavan suuria. Hauskaa hommaa varmasti, toteuttaa pikkutyttöjen unelmat ja tienata vielä hyvät tuntipalkat! Kyllä kelpaa olla Disney Worldissa töissä.

 

Tämä Prinsessa on tässä kyläilemässä Minni Hiiren kodissa. Huomioikaa myös prinsessan rinnassa oleva rintamerkki, joka ilmoittaa että hänellä on tänään syntymäpäivä. Näitä synttärisankari-merkkejä näkyi puistossa siellä täällä. Saakohan synttärinä alennusta päivän lipusta?

Vaikka parhaan puistokokemuksen valitseminen on oikeasti vaikeaa, on yksi huippuvaihtoehdoista Monsterit Oy:n NauruLattia. Esityksen ideana oli interaktiivinen animaatio, eli stand up komiikkaa animaatiohahmoilta. Ne, jotka ovat monsterit oy –elokuvan nähneet, tietävät, että Monsterila saa energiansa tätä nykyä ihmisten naurusta. Pallo Masin tehtävänä olikin nyt saada energiatankki täyteen naurua, ja tehtävähän ei toki ole mitenkään helppo. Ja kuten kukkokaan ei käskien naura, ei käskien naurettu nauru paljoa Monsterilaa lämmitä. Niinpä siis piti saada kunnolliset vitsit kehiin. Esityksen alussa yleisöstä valittiin henkilöitä, joilta sitten haastateltiin, ja tästä saatiin komiikkaa. Ja animaatiohahmo screenillä sitten reagoi näihin vastauksiin sujuvasti sopivalla tavalla. Minusta oli uskomatonta, miten upeasti eri kohteissa hyödynnettiin teknologiaa. Esitys oli aidosti interaktiivinen ja poistuimme salista posket nauramisesta kipeinä!

 

Kuten odottaa saattoikin, oli Disney Worldissa useat Disneyn hahmot tavattavissa. Monien hahmojen luokse oli kuitenkin valtava jono, joten emme lopulta jaksaneet jonottaa kuin kahta hahmoa tapaamaan. Erityisesti kuitenkin rakastuimme Stitchiin, joka oli niin suloinen niin valokuvausta varten poseeratessaan, omassa esityksessään kuin pehmoleluna kaupassa. Ostimmekin puistosta kotiin seuraksi ja sänkyvahdiksi pienet Stitch-lelut, jotka ovat ehdottomasti ihanat!

 

 

 

Kaikki laitteet, joissa mentiin vaunun kyytiin ja kuljettiin erilaisten teemojen mukaisia reittejä, olivat mielestämme pidempiä, kuin suomessa  löytyvissä huvipuistoissa. Vesi-vuoristoradan teemana oli Veli Kani ja kumppanit. Tukki, jonka kyydissä menimme, lipui reittiä, jonka varrella pystyi seuraamaan tarinaa Nallen ja Kettu Repolaisen konnankoukuista ja Veli Kanin ja Kalle Kilpisen (muistankohan sittenkään sitä kilpikonnaa nyt oikein?) ja muiden kilttien hahmojen yrityksestä peitota kahden pahiksen konnankoukkuja. Reissu tietysti huipentui Jyrkkään pudotukseen, jossa totta kai me vaunumm ensimmäisinä hieman myös kastuimme. Onneksi lämmin sää kuivaa nopeasti sen minkä Splash Mountain kasteli! Jyrkänteen jälkeen oli kuitenkin vielä "onnellisen lopun aika", jossa vielä muutaman minuutin ajan kelluskelimme läpi iloisen metsän, jossa konnankoukkuilijoille oli käynyt kalpaten, ja hyvikset olivat onnellisena vihellellen terasseilla heinänkorret suupielessä.

 

 

  

Eiköhän tämä tarinointi nyt riitä. Illalla pääsimme hotellille kymmenen aikaan väsyneinä mutta onnellisina. (..ja n. $100 köyhempinä) Tässä vielä jokunen valokuva päivän kokemuksista:

 

Tässä vaiheessa alkaa jo hieman pitkä päivä painaa, mutta vielä löytyy hieman energiaa hullutteluun. Vettäkin oli jo hieman satanut, mutta se ei onneksi pahasti menoa haitannut! 

  

Päivän ensimmäinen seikkailumme oli safariretki läpi synkän viidakon. Norsujen lisäksi näimme mm.. suuren suuren kobran, seepran, joka oli ikävä kyllä joutunut tiikeiden lounaaksi, erinäisiä heimoja, jotka kuulemma ovat hyvin vaarallisia vieraille, joten tyydyimme olemaan rantautumatta ja tietysti reissun päätteeksi tapasimme heimon kulkukauppiaan, joka tietysti kaupitteli, mitäpä muutakaan, kuin vaihtokalloja (jotka tosin olivat  hieman kutistuneita, mistä johtuen ajattelin olla ostamatta).

  

Buzz Lightyear's Space Ranger: Kohti ääretöntä, ja sen yli! 

  

Jack Sparrow Aarrekammiossa 

  

Mikin sarjakuvakaupungin portilla 

Synttärionnittelut puhelimitse 60-vuotis synttäreitään juhlivalle isälle Suomeen. Juhlat olivat siellä menneet hyvin, ja puhelun aikana ihan pienen pieni ikäväkin meinasi yllättää, mutta valehtelisin jos väittäisin, että koko päivä meni surkutellessa, että en viettänyt juuri tätä päivää Valkeakoskella suvun parissa. Taikavaltakunta oli sekin oikein hyvä vaihtoehto! (..niin ja tosiaan, sopivasta ilmankosteudesta ja lämpimästä ilmasta johtuen on mahdotonta ottaa valokuvia, jossa naama ei kiiltäisi.)

Toinen toistaan suurempia ukkosia.

Heippa! Pitkä viikonloppu on takana ja paluu arkeen koitti tänä aamuna. Kello on nyt 8:11, joten aikaa blogin kirjoittamiseen on vain noin vartti. Pitää siis olla nopea.

Viikonlopunviettomme alkoi perjantaina heti toiden jälkeen. Kun minä pääsin toista, oli Petra jo ehtinyt käydä hakemassa meille vuokra-auton. Tavaratkin olivat jo valmiksi pakattuna, joten ei muuta kun kamat autoon, ja reissunpäälle. Petra aloitti kuskina, sillä hänellä on parempi reittivaisto, ja siten osattiin kotipihasta valtatielle hyvin helposti. Meillä oli kyllä mukana myös TomTom navigaattori, jota ilman minä en olisi edes ko. valtatietä löytänyt. Mutta siis, pääsimme reissuun. Matka taittui mukavasti Samuli Edelmanin tahdissa ja ensimmäisellä pissatauolla päätimme jatkaa samalla kuskilla, kun kerta vaihtoon ei ollut kummallakaan erityisiä syitä tai haluja.

Pian ensimmäisen tauon jälkeen tajusimme, että meidänhän olisi pitänyt tankata. Turnpike-valtatiellä ei kuitenkaan noita huoltoasemia ole kovin tiheään tahtiin, joten päätimme käydä tankkaamassa seuraavalla mahdollisella huoltsikalla. Seuraava tulikin sitten sopivasti heti kun bensavalo syttyi (eli n. 100km päässä edellisestä). Huoltsikoiden välillä ehti kuitenkin tulla meille ihan muuta ajateltavaa kuin bensavalo...

..kuten olen jo aikaisemminkin kertonut, Petra pelkää ukkosta. Tästä syystä tarkkailemme säätilannetta ehkä tavallista tarkemmin, ja Petra havaitsee kaikki salamat ja pienet jyrähdykset, joista itse en vielä laisinkaan hätkähdä. Koska Florida on hyvin tasaista, ja tie oli kartalle viivottimella vedettyä, saattoi kaukaa jo nähdä ja arvioida millainen säätila muutaman kymmenen kilometrin päässä on. Näimme, että tulossa on pitkä tumma pilvi. Onneksi pilvi oli kuitenkin pitkä poikittaissuunnassa, ja tien suuntaisesti hyvin kapea. Tuumailimme, että onpa onni kun tuo sadepilvi on juuri noin päin. Sen alla satoi kyllä kovasti rankasti, mutta sade kesti vain n. 10 minuuttia. Sen jälkeen huokaisimme helpotuksesta, että pääsimmepä helpolla tämän illan ukkosista. Vaan niinhän sitä sanotaan, että koskaan ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa! Nimittäin muutaman kymmenen kilometrin jälkeen tästä ensimmäisestä pilvestä jouduimme sellaisen salamoinnin alle, että oksat pois! Lisäjännitystä tietysti tuotti se, että Petra oli ratissa, enkä oikein varmaksi tiennyt kuinka hän reagoi salamoiden aiheuttamaan säikähdykseen ja paniikkiin. Ja sen salamoinnin keskellä ei olisi ollut mitään järkeä lähteä vaihtamaan kuskia, eihän?? Oikeastaan autoon ei kunnolla edes nähnyt salamoita, kun ne olivat suoraan yläpuolella. Ilmastoinnin ja Samulin ansiosta emme kuulleet pauketta, mutta sen sijaan salamat valaisivat jo pimentyneet taivaan täysin. Violetti valo hohkasi läpi taivaan, ja tiesimme olevamme aivan ukkosen keskellä. Pilvet tuntuivat olevan matalalla, joten pilvissä lyövät salamatkin täyttivät koko taivaan. Minä hermostuksissani höpötin jatkuvasti, ja aina salaman lyödessä nieluni tuntui lukkiutuvan niin, että sana jäi kesken, kunnes se puolen sekunnin jälkeen taas jatkui. En tiedä johtuiko tämä ilmassa olevasta sähköstä, vai silkasta adrenaliinista ja endorfiinista. Lisäksi salamoinnin aikana hampaitani vihloi kovasti. Kaikin puolin epämiellyttävä kokemus. En ihan varmaksi muista, mutta jotenkin minulla on sellainen mielikuva että pahimman salamoinnin aikana ei ollut mitenkään erityisen rankka sade, hetkittäisiä rajuja kuuroja lukuunottamatta.

Lopulta "pelastava" huoltoasema tuli, mutta muutama kilometri aikasemmin pohdimme jo, että uskaltaako sitä edes nousta tankkaamaan autoa. Muiden autoilijoiden tasainen eteneminen tiellä ja käytös huoltoasemalla varmasti myös rohkaisi meitä, ja saimme auton tankattua, ja reissu pääsi etenemään.

Lopulta kun pääsimme Kissimmeehen hotellillemme, oli ilma jo kirkastunut ja ilta näytti suorastaan kauniilta. Totesimme, että tämä matkamme vetää varmasti vertoja useille huvipuistolaitteille! ..jokohan tämä oli se suurin ukkonen jonka tulen kokemaan,  vai vieläköhän löytyy "pahempia" ukkoskokemuksia?

Ukkospäivänä viikonloppusuunnitelmia

Tänään taas kolmen aikaan alkoi sellainen jytinä ja pauke! Mietin jo, että josko uskallan puoli viiden aikaan lähteä töistä kotiin ollenkaan, jos ukkonen on aivan päänpäällä. Työmatka on tosin vain muutama kymmenen metriä, mutta ehtii se salama siinäkin matkalla iskeä, jos on iskeäkseen. Onneksi pääsin kuitenkin rauhassa kotiin, pelkän sateen hieman ropistessa niskaani.

Ensi viikonloppuna suuntamme jokusen mailin pohjoiseen (oikeasti en tarkasti tiedä, enkä juuri nyt jaksa katsoa onko etäisyys 100 vai 300 mailia vaiko kilometriä). Suuntana on Orlando. Hotellimme tosin on naapurikaupungissa Kissimmeessa, josta matkaa Orlandon nähtävyyksiin tulee jotakin 20 kilometriä. Jokatapauksessa kohteenamme viikonlopuksi on Disney World. Vuokraamme auton, jolla huristelemme perjantaina Kissimmeehen, lauantain viettänemme Disney Worldin Magic Kingdomissa ja seuraavat päivät suunnittelemme sitten paikan päällä. Ajattelimme kantaa jokusen litran vettä mukanamme, että säästämme jonkun taalan muuten niin kalliissa reissussa. Lisäksi aiomme myös ottaa kevyttä evästä mukaan, ettei tarvitse kovinkaan raskaasti (ja kalliisti) syödä puistossa. Petra kävi päivällä asukkaiden kanssa kaupassa, ja hankki samalla meille eväät, mutta kertakäyttösadettakit olisivat vielä hankintalistalla. Toki voimme myös toivoa, että ei tule sadetta, mutta enpä tiedä uskaltaako sen varaan laskea. Iltapäivän ukkoskuurot ovat ainakin täällä Lake Worthissa pitäneet lähes päivittäin kutinsa ilmaantuen klo 14-16 välillä. ..toisaalta, ollaanpa ainakin saatu nyt nukuttua, kun öiset ukkoskuurot ovat toistaiseksi pysyneet poissa.

Maanantaina on Yhdysvalloissa Labor Day, eli työläisten juhlapäivä, joten meillä on silloin vapaapäivä. Olemme siis reissussa maanantai-iltaan asti, ja toivottavasti saatte ihailtavaksenne hienoja ja satumaisia valokuvia heti tiistaina tai keskiviikkona.

Oikein hyvää juhlaviikonloppua omalle perheelleni. Isäni täyttää kuukauden päästä 60 vuotta, mutta malttamattomana ihmisenä viettää juhlat kuukauden etukäteen. Hieman harmittaa, että en päässyt nyt itse juhliin mukaan, mutta ehkäpä tämä Disney World on vähintäänkin toiseksi paras vaihtoehto viikonlopun viettoon! :) Mukavaa juhlaa kaikille syntymäpäiville osallistuville ja suuren suuret halaukset ja suukot iskälle! <3