Disney World - Magic Kingdom

Vihdoin ehdin kirjoittaa teille viimeviikonlopun Disney World ja Sea World -vierailuistamme. Pelkkä valokuvien läpikäyminen, valitseminen ja muokkaaminen (lähinnä pienentäminen) vei yhden illan, joten turha kuvitella että olisin koko viikon vain laiskotellut kun en ole blogia pitänyt! Nytkin sitten kieltäydyin niinkin mielenkiintoisesta ja mahtavasta vaihtoehdosta kuin asemessuista, jotta voin kirjoittaa tämän blogin valmiiksi. Velvollisuudet on hoidettava – niin on isä opettanut. Petra siis lähti asemessuille muutaman työkaverin kanssa, ja toivottavasti saan sitten häneltä yhden tai pari valokuvaa messumeiningistä blogiin julkaistavaksi. Tässä blogissa siis Disney World. Myöhemmin tulossa vielä Sea World. (Hyvää kannattaa odottaa!) 

Edellisessä blogissa kerroinkin jo reissumme ensimmäisestä ”huvituksesta” eli tuosta ukkosmyrskystä johon jouduimme. Kysyin myöhemmin työkaverilta, jonka tiesin menneen Orlandoon suurin piirtein samoihin aikoihin, että oliko hänestä tuo ukkosmyrsky aivan tavallista kauraa, kun meille kyseessä oli kohtuullisen hurja kokemus. Debbie vakuutti, että Floridassa tuollainen on täysin tavallinen ukkosmyrsky, ja autoillessa niiden läpi joutuu ajamaan aina välillä, joten kyse ei ollut mitenkään epätavallisesta sattumuksesta. Niinpä niin. Ottakee tytöt siis rauhallisesti.

Saavuttuamme $14 hotelliimme (yhteensä kolme yötä $85), teimme päätöksen aloittaa seuraavan päivän huvittelu Disney Worldin Magic Kingomista. Magic Kingdom on tietääkseni Disneyn ensimmäinen teemapuisto, ja se on avattu lokakuussa vuonna 1971. Alueen koko on n. 0,4 km2. Vuonna 2008 puistossa kävi n. 17 miljoonaa vierailijaa. 

Saavuimme puiston portille juuri ennen sen aukeamista. Avajaisrituaalit olivat jonkun verran suuremmat kuin kotoisessa särkänniemessämme: mahtipontinen sinfoniaorkesterin soittama elokuvamusiikki soi taustalla, Mikki ja kumppanit tanssahtelivat lavalla, ja kaiken juhlahumun keskelle oli valittu yksi perhe, joka sai kunnian ”avata” puiston. Lopuksi tietysti laskettiin kaikki yhdessä numerot kymmenestä alaspäin ja kun kello löi yhdeksän, alkoi iloinen Disney-tyylinen elokuvamusiikki soida, ja konfettia lensi juhlakansan päälle. Itse ainakin tuosta kaikesta ihan liikutuin – oikeasti! Tunsin sillä hetkellä niin suurta iloa ja jännitystä. Tuskin pysyin housuissani, kun olin niin kovasti innoissani puistoon menosta! Puisto puolestaan on jaettu viiteen eri teema-alueeseen. Alueilla soi tietysti sitten alueen teemaan sopiva musiikki, joten teeman tunnelmaan oli hyvin helppo päästä. 

Kokonaisuutena päivä oli aivan mahtava, mutta kokonaisuuden sisällä on tietysti muutamia erityisiä kokemuksia joista haluan teille kertoa. Ensinnäkin meitä varotettiin jo ennen lähtöä, että kaikissa teemapuistoissa on aivan valtavat jonot, maanantain vapaapäivän takia. Vaan kuinkas kävikään: vain muutamaan kohteeseen oli yli 30 minuutin jonot, muuten pääsimme kävelemään joko suoraan sisälle eri kohteisiin tai jonottamaan alle 10 minuuttia! Eli itse asiassa reissupäivämme oli valittu oikein hyvin. Toinen huolenaiheemme oli sää – loppukesästä johtuen sää on päivittäin sateinen, ja arvelujen varaan jää ainoastaan sataako aamulla, päivällä vai illalla. Tällä kertaa onni oli myöden: menimme puistoon aamulla yhdeksältä, ja sateet tulivat vasta kuudelta illalla (ukkosen kera toki!). Kuten monet teistä tietävätkin, minä olen pienestä pitäen pelännyt pimeää, ja ollut muutenkin kovin arka mitä tulee kaikkeen yliluonnolliseen. En ole oikein koskaan halunnut tietää mitään tarinoita Ufoista, kummituksista tai muista vastaavista, sillä ne pelottavat minua. Minulle on aina sanottu, että kummituksia ei ole olemassa, ja kyllä minä ihan oikeasti niin olen melkein aina uskonutkin. Nyt kuitenkin uskoani tähän kummitusten olemattomuuteen kyllä koetellaan, sillä nyt olen omin silmin niitä nähnyt! Disney on palkannut kilttejä kummituksia tanssimaan ja hengailemaan kummituslinnaansa – mitään muuta selitystä en niin oikean näköisille haamuhahmoille keksi. Kummituslinna siis oli pääasiassa vaunussa kuljettava reitti, jonka varrella oli erilaisia jännittäviä asioita nähtävänä. Pimeääkin tietysti oli, kuten aidossa kummitustarinassa kuuluukin olla. Matkan varrella näkyi useita kummituksia ja muita jännittäviä asioita, mutta erityisesti mieleeni piirtyi reitin loppuvaiheessa oleva ruokailuhuone, jossa suuren ruokapöydän äärellä oli kolmiulotteisia savumaisia hahmoja nauttimassa pöydän antimista ja rupattelemassa ja nauramassa keskenään. Pöydän ympärillä tanssahteli tanssipareja vauhdikkaasti helmat lepattaen ja katon rajassa lenteli useita kummituksia pyörähdellen toistensa lomassa.. Hahmot olivat siis kolmiulotteisia, ja liikkuivat niin luonnollisesti tilassa, että tuntui mahdottomalta selittää niitä millään projektorin lähettämällä kuvalla.. ja ei, meillä ei myöskään ollut 3D-laseja päässä, mikä selittäisi tila-vaikutelman. Matkamme lopussa vaunu kulki suurien peilien ohitse, ja peileistä saattoi nähdä kaikki vaunussamme matkustavat tyypit: minä, Petra ja vihreä noita, joka kuulemma seurasi meitä lopun päivää mukanamme keppostellen. Noita istui mukavasti meidän välissämme, ja näytti selvästi nauttineen kyydistä kummituslinnan läpi. Olimme tämän laitteen jälkeen ehdottomasti sitä mieltä, että tätä kummituslinnaa ei oltu missään nimessä tarkoitettu alle kymmenenvuotiaille, kun meitäkin välillä hieman jännitti! 

 Haamulinna

Puistossa oli paljon kohteita, joihin mahtui varmasti 50 - 150 ihmistä kerralla sisälle. Tästä syystä niitä jonoja ei sitten myöskään paljoakaan kertynyt, paitsi juuri niihin kohteisiin, joissa matka taitettiin vaunujen kyydissä. Kävin viime kesänä katsomassa Bolt-elokuvan 3D:nä. Elokuvana Bolt oli ok, mutta se ei ehkä ollut vauhdikkuudessaan riittävä tuomaan 3D:n parhaat puolet esille. Se ei lopulta sisältänyt kovinkaan montaa syvyysvaikutelmasta hyötyvää kohtausta. Disney Worldissa näkemämme kolmiulotteinen elokuva sitä vastoin nousi aivan eri ulottuvuuksiin kuin kotomaassa näkemäni Bolt: Aku pääosassaan oleva elokuva sisälsi useita sellaisia kohtauksia, että en voinut välttyä ojentamasta kättäni, ja yrittämästä koskettaa edessäni leijuvaa hahmoa tai esinettä. Kun Aku aivasti, lensi edessä olevan penkin selkämyksestä pärskeitä minunkin päälleni, kun Kaunotar ja Hirviö elokuvan ruokailuvälineet kokkailivat, nousi teatteriin ihana makea haju ja kun Aku lensi vauhdikkaasti lentävän maton kyydissä, tunsin minäkin tuulenvireen kasvoillani. ..arvaatko tästä kuvasta mikä kohtaus elokuvassa oli menossa?? :P 

Kuten jokaisen pikkutytön, myös minunkin unelmani on joskus saada olla päivä prinsessana. Magic Kingdomin keskellä sijaitsevassa linnassa sijaitsee Bibbedi Bibbedi –puoti (= tuhkimon haltijakummin taikasanat), jossa tavallisesta pikkutytöstä taijotaan prinsessa. Eikä sitten maksa paljoa! ..kunhan isukki tai isoäiti lyö riittävästi pätäkkää pöytään, saadaan suvun pikkuprinsessan kutrit järjestykseen (haluaako neiti hiuksensa lisäkkeillä vai ilman??), hieman lilaa luomeen ja mekko ja asuun sopivat kengät päälle. Kokonaisuus tietysti viimeistellään kruunulla ja taikasauvalla ja tukkaan pistetään hilelakkaa. Hinta tosiaan oli asusta riippuen $150-200, ja tämän lisäksi tietysti tuosta 30 minuutin vaivasta tulee antaa 10-20% tippi. Keskustelin näistä prinsessoista myöhemmin maanantaina erään ravintolatyöntekijän kanssa, joka kertoi, että hänen ystävänsä on siellä ko. puodissa töissä, ja heidän saamansa tipit ovat tosiaankin jopa naurettavan suuria. Hauskaa hommaa varmasti, toteuttaa pikkutyttöjen unelmat ja tienata vielä hyvät tuntipalkat! Kyllä kelpaa olla Disney Worldissa töissä.

 

Tämä Prinsessa on tässä kyläilemässä Minni Hiiren kodissa. Huomioikaa myös prinsessan rinnassa oleva rintamerkki, joka ilmoittaa että hänellä on tänään syntymäpäivä. Näitä synttärisankari-merkkejä näkyi puistossa siellä täällä. Saakohan synttärinä alennusta päivän lipusta?

Vaikka parhaan puistokokemuksen valitseminen on oikeasti vaikeaa, on yksi huippuvaihtoehdoista Monsterit Oy:n NauruLattia. Esityksen ideana oli interaktiivinen animaatio, eli stand up komiikkaa animaatiohahmoilta. Ne, jotka ovat monsterit oy –elokuvan nähneet, tietävät, että Monsterila saa energiansa tätä nykyä ihmisten naurusta. Pallo Masin tehtävänä olikin nyt saada energiatankki täyteen naurua, ja tehtävähän ei toki ole mitenkään helppo. Ja kuten kukkokaan ei käskien naura, ei käskien naurettu nauru paljoa Monsterilaa lämmitä. Niinpä siis piti saada kunnolliset vitsit kehiin. Esityksen alussa yleisöstä valittiin henkilöitä, joilta sitten haastateltiin, ja tästä saatiin komiikkaa. Ja animaatiohahmo screenillä sitten reagoi näihin vastauksiin sujuvasti sopivalla tavalla. Minusta oli uskomatonta, miten upeasti eri kohteissa hyödynnettiin teknologiaa. Esitys oli aidosti interaktiivinen ja poistuimme salista posket nauramisesta kipeinä!

 

Kuten odottaa saattoikin, oli Disney Worldissa useat Disneyn hahmot tavattavissa. Monien hahmojen luokse oli kuitenkin valtava jono, joten emme lopulta jaksaneet jonottaa kuin kahta hahmoa tapaamaan. Erityisesti kuitenkin rakastuimme Stitchiin, joka oli niin suloinen niin valokuvausta varten poseeratessaan, omassa esityksessään kuin pehmoleluna kaupassa. Ostimmekin puistosta kotiin seuraksi ja sänkyvahdiksi pienet Stitch-lelut, jotka ovat ehdottomasti ihanat!

 

 

 

Kaikki laitteet, joissa mentiin vaunun kyytiin ja kuljettiin erilaisten teemojen mukaisia reittejä, olivat mielestämme pidempiä, kuin suomessa  löytyvissä huvipuistoissa. Vesi-vuoristoradan teemana oli Veli Kani ja kumppanit. Tukki, jonka kyydissä menimme, lipui reittiä, jonka varrella pystyi seuraamaan tarinaa Nallen ja Kettu Repolaisen konnankoukuista ja Veli Kanin ja Kalle Kilpisen (muistankohan sittenkään sitä kilpikonnaa nyt oikein?) ja muiden kilttien hahmojen yrityksestä peitota kahden pahiksen konnankoukkuja. Reissu tietysti huipentui Jyrkkään pudotukseen, jossa totta kai me vaunumm ensimmäisinä hieman myös kastuimme. Onneksi lämmin sää kuivaa nopeasti sen minkä Splash Mountain kasteli! Jyrkänteen jälkeen oli kuitenkin vielä "onnellisen lopun aika", jossa vielä muutaman minuutin ajan kelluskelimme läpi iloisen metsän, jossa konnankoukkuilijoille oli käynyt kalpaten, ja hyvikset olivat onnellisena vihellellen terasseilla heinänkorret suupielessä.

 

 

  

Eiköhän tämä tarinointi nyt riitä. Illalla pääsimme hotellille kymmenen aikaan väsyneinä mutta onnellisina. (..ja n. $100 köyhempinä) Tässä vielä jokunen valokuva päivän kokemuksista:

 

Tässä vaiheessa alkaa jo hieman pitkä päivä painaa, mutta vielä löytyy hieman energiaa hullutteluun. Vettäkin oli jo hieman satanut, mutta se ei onneksi pahasti menoa haitannut! 

  

Päivän ensimmäinen seikkailumme oli safariretki läpi synkän viidakon. Norsujen lisäksi näimme mm.. suuren suuren kobran, seepran, joka oli ikävä kyllä joutunut tiikeiden lounaaksi, erinäisiä heimoja, jotka kuulemma ovat hyvin vaarallisia vieraille, joten tyydyimme olemaan rantautumatta ja tietysti reissun päätteeksi tapasimme heimon kulkukauppiaan, joka tietysti kaupitteli, mitäpä muutakaan, kuin vaihtokalloja (jotka tosin olivat  hieman kutistuneita, mistä johtuen ajattelin olla ostamatta).

  

Buzz Lightyear's Space Ranger: Kohti ääretöntä, ja sen yli! 

  

Jack Sparrow Aarrekammiossa 

  

Mikin sarjakuvakaupungin portilla 

Synttärionnittelut puhelimitse 60-vuotis synttäreitään juhlivalle isälle Suomeen. Juhlat olivat siellä menneet hyvin, ja puhelun aikana ihan pienen pieni ikäväkin meinasi yllättää, mutta valehtelisin jos väittäisin, että koko päivä meni surkutellessa, että en viettänyt juuri tätä päivää Valkeakoskella suvun parissa. Taikavaltakunta oli sekin oikein hyvä vaihtoehto! (..niin ja tosiaan, sopivasta ilmankosteudesta ja lämpimästä ilmasta johtuen on mahdotonta ottaa valokuvia, jossa naama ei kiiltäisi.)