Blogin päivitystä pitkästä aikaa

Hei taas! Anteeksi, että olen ollut niin laiska kirjoittamaan tätä blogia. Paljon on ehtinyt taas tapahtua, ja kaikkea ei ehkä jaksa tavalliseen tapaan tarkasti kertoa. Taidan sen sijaan laittaa viimeisen kahden viikon tapahtumat valokuvina, sillä yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

20. syyskuuta, Miami
 

Hard Rock Cafe Miami:

 

Kun istuimme Miamissa metrossa, matkalla kohti juna-asemaa, totesin Petralle, että reissu oli vähän tylsä, että ei koettu mitään kovin kummoista tällä kertaa. Kohta kuitenkin saimme huomata, että tästäkin reissusta kehkeytyy ihan "hauska" tarina, sillä metron aikataulu on niin mukavasti asetettu, että siitä juuri ja juuri myöhästyy TriRail-junasta. Eli asemalle saavuttuamme näimme vain junan takavalot, ja olimme sitten melko tarkasti keskellä ei mitään Miamin liepeillä lauantai-iltana. Lähellä oli vain yksi auki oleva kuppila, jossa sitten vietimme 90 minuuttia seuraavaa junaa odottaen. Baari oli jonkun Keski-Amerikan valtiosta tulleen perheen omistuksessa, ja siellä tarjottava ruoka oli minulle Nicasta tuttua. Harmikseni lähes kaikki ruoka sisälsi possua tai nautaa, joten oman iltapalani muodosti mustat pavut ja vaalea leipä. Petra puolestaan valitsi kanakeiton.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla Lake Worthissa kello kahdeksan kieppeillä. Nyt kuitenkin saavuimme vasta kymmenen aikaan, ja koimme toisen tarinaa maustavan yllätyksen: toinen polkupyöristämme oli varastettu. Varkaalle ei kuitenkaan ollut kelvannut uutuuden karhea pyöräilykypärä, vaan se oli onneksi jätetty meille. (siinä oli kuitenkin meidän omat rahat kiinni, kun ekalla viikolla ostettiin meille pyöräilykypärät). Tuossa pienemmässä kuvassa näkyy, miten paljon väkivaltaa pyörän lukko oli kokenut varkaan käsittelyssä!

 

27. & 28.9. Veneretket West Palm Beachilla. Ensimmäisenä päivänä olimme  Marjan ja Jussin kanssa Intercontinentalissa (eli ei avomerellä) sijaitsevalla Peanuti island -saarella uimassa ja seuraavana päivänä kipparina toimivat Satu ja Bill veivät meidät avomeren puolella olevan aallonmurtajan kupeeseen snorklaamaan. Mukavia reissuja molemmat. Rusketusta tuli, mutta iho ei onneksi palanut.

 2.10. Keilaamassa.
Petra voitti kaikki viisi peliä, jotka pelattiin. Vasta myöhemmin hän paljasti olleensa aikoinaan koulunsa keilailu-mestari, ja harrastaneensa lajia melko paljon. Kiva oli kuitenkin pelasta. Sattumalta yksi työkaveri oli viereisellä radalla ystäviensä kanssa keilaamassa. Huomattiin hänet vasta tosin, kun oltiin keilattu ehkä tunti vieretysten! Tuossa jälkimmäisessä kuvassa ollaan Andrea ja Andyn vanhimman pojan Luigin kanssa.

 3.10. Think Pink Rock, Boca Ratonissa
Lähdettiin junalla muutaman pysäkin, eli n. 25 mailin, päähän katsomaan Akonin keikkaa. En tiennyt aikaisemmin kuka on Akon, enkä edelleenkään taida kovinkaan monta hepun biisiä tunnistaa. Kaupunki oli kaunis, ja Ruby Tuesdayn endless salad bar oli maittava. Lisä-dollarilla salaattipöydän lisäksi sai kaksi mini-hampurilaista (nauta, kalkkuna tai kana) ja ranskalaiset. Maan tavan mukaan söimme salaatilla (ts. seisovasta pöydästä) vatsamme täyteen ja otimme hampurilaiset yöpalaksi mukaan.


Think Pink Rock on rintasyöpätutkimusta ja hoitoa tukeva vuosittainen tapahtuma. Tällä kertaa tapahtuman esiintyjät olivat lähinnä r&b -genreä, eli ei ehkä ihan sitä omaa ykkös-suosikki-lajiani. No, jokatapauksessa tuli lähdettyä ja keikan lipputulot ($30) menevät hyvään tarkoitukseen. Ulkoilma-areenalla oli mukavasti porukkaa, mutta ahdasta ei todellakaan ollut. ..ja baariin ei ollut juurikaan jonoa, kuten kuvasta voi todeta. Lämppärit/ensimmäiset esiintyjät olivat lähinnä itseään täynnä olevia mustia räppääjiä, mutta yksi lämppäreistä lauloi mukavaa rokkia ja Akon osasi ottaa yleisönsä. Lopputuloksena ääni oli käheänä ja mieli oikein korkealla.


Kotiin saimme kyydin parilta kaverilta, jotka olivat puolestaan olleet Miamiassa katsomassa Killersin (minä ihmettelin että sen Siiri Nordinin bändin, mutta ei kuulemma.. se on kuulemma Killer) keikkaa, ja kun Boca on matkan varrella, he nappasivat meidät kyytiin. Kyytiä odotellessa ehdimme kuitenkin tuhota oluet ja viinipullon sisuksiimme läheisessä irkkubaarissa.


Lake Worthiin päästyämme jatkoimme matkaamme vielä eilisen keilakaverimme Andyn ex-miehen syntymäpäivä-bileisiin, josta kotiuduimme mukavasti joskus neljän aikaan. Voisin väittää, että ilta oli kaikin puolin hilpeä ja hyvin onnistunut! :)

 4.10. Everglades
Sunnuntaina lähdimme työkaverimme kanssa Evergladesissa sijaitsevaan Holiday Park -puistoon, jossa pääsimme 22 dollarin korvausta vastaan sekä airboat -retkelle että alligaattori-showhun. Shown lopuksi oli mahdollista $5 maksusta pitää pientä alligaattoria sylissään. 3,5€ tuosta huvista oli mitätön summa, joten tottakai halusin kokea miltä alligaattori tuntuu. Koska jonoa ei ollut laisinkaan, oli alligaattori sylissäni useita minuutteja. Yhdessä vaiheessa pikku veitikka sai sätkyt, ja melkoista vääntöä olikin. Tarvitsi oikeasti voimaa, että sain pideltyä sen käsissän, eikä vesseli päässyt karkaamaan!


Veneretkemme alkoi mukavasti, kun heti alussa veneemme vieressä uiskenteli isohko alligaattori. Ihmettelin aluksi, että onko otus ollenkaan aito, vai onko se muovinen turisteja viihdyttämään tuotu hahmo. Kun tuo kaveri lähti liikkeelle, huomasin nopeasti, että kannattaa pitää kädet ja kamera veneen reunan sisäpuolella, ettei menetä sormia tai muita tärkeitä ulokkeita kehostaan henkiparasta puhumattakaan!


Veneretki oli parempi kuin monet huvipuistoissa kokemani vuoristoradat, kun kuskimme hetkittäin cruisaili jokisuistoja pitkin hurjia käännöksiä tehden. Lisäjännitystä retkeen tosiaan toi vedessä asustavat pedot sekä hurjia hyökkäyksiä veneen sisälle tekevät sudenkorennot (!). Matkan aikana näimme onneksemme toisenkin alligaattorin, joka oli veneemme vieressä reissun alussa uiskennellutta petoa paljon paljon pienempi. 


Kun palasimme laituriin, oli tuo suuri peto edelleen veneiden lähettyvillä. Mieleeni juolahti, että olikohan täysin sattumaa, että se siinä uiskenteli, vai olisiko holiday parkin väki niin juonikasta, että he ruokkisivat jotakin yksilöä siinä lähellä, jotta se olisi usein tässä näkyvillä. Luulenpa kuitenkin, että kyse oli sattumasta, sillä en usko, että yleisen turvallisuuden vuoksi olisi hyvä, että petoja ruokitaan lähellä turistien suosimaa paikkaa. Tiedä häntä, ehkäpä asia selviäisi, jos siitä ottaisi enemmän selvää..

Ensi viikonloppu on tosiaan meidän viimeinen "virallinen viikonloppumme" täällä, sillä ensi viikon jälkeen meillä loppuvat työt, ja loputtomalta tuntuva loma alkaa.. Petra palaa suomeen marraskuun alussa, joten sitä ennen seikkailemme vielä Floridaa ja vähän muitakin osavaltioita ristiin rastiin. Toivotaan, että pysymme edelleen terveinä ja suunnitelmat pitävät paikkansa.

Niin tosiaan, terveydestä puheen ollen.. sairastin tässä kuluneiden kolmen viikon aikana yhden kesäflunssan, joka sisälsi kaikkea muuta nuhaan sopivaa, paitsi kuumetta. En siis joutunut paljoakaan lepäämään, mutta mm. jumppaan menosta olen joutunut tinkimään. Nyt on taas kuitenkin keuhkot kutakuinkin kunnossa eikä nenä ole enää tukossa tai vuotava, joten tilanne on sillä tavalla normalisoituntu. Toivottavasti Nicassa ei odota mitkään isommat vatsataudit, vaan pääsisin sairastelussa näin helpolla.

Mukavaa syksyn jatkoa sinne! Toivon, että joku ystävällinen sielu lähettäisi minulle sähköpostilla valokuvaa miltä siellä Suomessa tällä hetkellä näyttää.. Lähinnä kaunista ruskaa olisi mukava ihastella vaikka sitten valokuvista käsin. Niin ja onko siellä tullut hyviä Sienisatoja? Siinä olisi hyvä joululahjavinkki jollekin, kun minä en tosiaan tänä syksynä päässyt  sienestämään!