New York!

Matkamme New Yorkia kohti alkoi jo perjantaina illalla illan viimeisellä Tri-rail junalla. Matkustimme Fort Lauderdalen keskustaan, jonne pääsimme mukavasti juna-asemalta bussilla vain 50snt lisämaksulla. Keskustassa olimme joskus kymmnenen aikaan, joten kulutimme aikaa nauttimalla muutamat oluset ja suunnittelemalla tulevaa reissua. Pieni eväs- ja lepotauko keskustan läheisessä puistossa ja lopulta päätös "luovuttaa" yöelämstä ja ottaa taksi lentokentälle. Yllättäen meidät otettiin kyytiin taksiin, jossa oli jo matkustaja, joka oli kyllä menossa lentokentän suuntaan. Näin ollen saimme matkan n. puoleen hintaan siitä, mitä se normaalisti olisi ollut (maksettiin $10).

Lentokentällä olimme noin kahden aikaan yöllä, ja koska lentomme lähti vasta 5:15, oli meillä mukavasti aikaa ottaa lyhyet nokoset lentokentän mukavalla kokolattiamatolla. Korvatulpat korviin, kangasta silmien peitoksi ja takki peitteeksi ja unta kaaliin!

Lento Fort Lauderdalesta New Yorkiin kestää hieman alle kolme tuntia. Nukuin tuosta matkasta ehkäpä kaksi tuntia, ja kun heräsin, avautui ikkunasta mitä mahtavin auringonnousu. Kompuroin tavaroistani kameran esiin, ja ehdin onneksi vangita tämän upean näkymä muistoksi ja muille esitettäväksi:

Olimme ikävä kyllä ehtineet lentää jo vapaudenpatsaan ohitse, joten siitä en saanut ilmasta käsin valokuvaa, mutta täss kuvassa näkyy ainakin vasemmalla Empire state building ja keskellä Broklyn Bridge -silta.

Vaikka matkamme kesti vain viisi päivää, ostimme lentokentältä rajattoman kulun oikeuttavan julkisen liikenteen lipun. La Guardian kentältä pääsee kätevästi linja-autolla Manhattanin yläosaan, ja sieltä vaihdoimme toiseen bussiin, jolla pääsimme aivan hotellimme lähettyville. Veimme tavarat hostelliimme säilytykseen, ja lähdimme tutkimaan Manhattania.

Ensimmäiseksi suuntasimme aivan Manhattanin eteläkärkeen katsomaan miltä vapaudenpatsas näyttää. Koska säätila oli kuitenkin kauhean kylmä ja kostea (n. 8 C-astetta,) päätimme jättää patsas-risteilyn aurinkoisemmille päiville. Sen sijaan lähdimme kävellen risteilemään Downtownin katuja. Ensimmäiseksi piti kuitenkin ostaa lisää vaatteita. Kevyet villa-sormikkaat eivät riittäneet minulle, vaan jouduin ostamaan kunnolliset fleece-sormikkaat toisten sormikkaiden päälle laitettavaksi. Lisäksi ostin pipon, mikä oli jostain kumman syystä jäänyt Suomesta pakkaamatta mukaan. Etelä-Manhattanilla tallustellessamme näimme mm. Wall Streetin (kuten tiesin, siinä ei kyllä ollut mitään näkemistä), WTC:n "rauniot", China Townin ja Little Italyn. Illalla seitsemän aikaan aloimme olla jo aika väsyneitä, kun huonosti nukuttu viimeyö alkoi painaa. Päätimme kuitenkin vielä jaksaa pysähtyä Time Squaren metro-pysäkillä ja käydä nuuhkimassa suuren metropolitanin näkymiä. Tässä ensimmäisen päivän kuva-saldoa:

 

Ei siis käyty vielä vapaudenpatsaalla, mutta satamassa näkyi useampia "patsaita" joiden seurassa olisi voinut valokuvata itsensä. kuvaan olisi toki saanut päähänsä vaahtomuovisen kruunun ja kaulaansa USAn lipun. ..jätin väliin.

Wall Streetilla seisova panda näytti hieman apealta. Olisikohan taantuma vaikuttanut mielialaan?

 

 Tässä oli ennen  WTC-tornit. Nyt on vain tyhjä työmaa-alue.

 

Läheiseen kirkkoon on tehty 9/11 -museo, tai ainakin siellä kunnioitetaan kaikkia tapahtumassa menehtyneitä sekä tietysti New Yorkin Palokuntaa, joka teki paljon töitä tapauksen jälkeen. Tämä piirrustus on jonkun koululaisen tekemä pian tapahtuman jälkeen.

 

China Town.

China town oli siihen ehkäpä koko matkamme kaikkein ruuhkaisin kohde. Hetkittäin jopa ahdisti, kun jokaiseen kauppaan oli "sisäänheittäjät", jotka yrittivät parhaansa mukaan promota kaupassa myytäviä tuotteita. Arvaatteko mitä tuotteita näillä sanoilla mainostettiin (litteroitu suomeksi):

1) Lolex! Lolex!

2) Hämpä! Hämpä!

3a) Umpala-pala-pala! Umpala-pala-pala!

3b) tai vaihtoehtoisesti: Pala-pala-pala! Pala-pala-pala!

China Townin tarjontaa

Times Square

Saavuimme hostellille vasta joskus kymmenen aikoihin. Saimme avaimet kämppäämme ja pääsimme asettumaan taloksi. Huonetoverina meillä oli ensimmäisenä yönä Meksikolainen Barbara, joka oli käynyt New Yorkissa aikaisemminkin, ja osasi antaa meille hyviä neuvoja mitä Manhattanilla kannattaa tehdä ja kokea.

 Tässä siis hostelli-huoneemme, joka siis oli ns. dormi, eli huoneessa oli kaksi kerrossänkyä, ja meille oli varattu tietysti kaksi punkkaa. Minä nukuin alasängyssä ja Petra ylhäällä. Onnekseni minulla oli huoneen paras patja (joustinpatja), kun taas Petra joutui käsimään hieman huonommasta vaahtomuovisesta patjasta. Ehdotin kyllä puolivälissä reissua, että voimme hyvin vaihtaa sänkyjä, mutta sitkeänä sissinä Petra sanoi kestävänsä huonon sängyn loppuun asti. No, enpä minä ruvennut kovasti asiasta kinaamaankaan, koska tietysti itse mieluummin nukuin paremmin paremmassa sängyssä.

Sunnuntaina oli reissumme sateisin päivä, joten suunnittelimme menevämme museoihin. Todellisuudessa emme kuitenkaan ehtineet/jaksaneet yhtä museota enempää, sillä Luonnonhistoriallisessa museossa meillä meni kolme tuntia, ja sen jälkeen oli jo nälkä ja jano ja jalkoja särki. Museossa olisi helposti saanut kulumaa koko päivän, mutta ikävä kyllä meillä ei ollut siihen aikaa. Menimme ensin 75 minuuttia kestävän opastetun museokierroksen, jossa kävimme katsomassa ns. tärkeimmät nähtävyydet museosta, ja sen jälkeen kiersimme vielä itseksemme katsomassa muutamia osastoja. Museon pääsymaksu oli 12 taalaa opiskelijoilta ja 18 muuten. Ostimme automaatista opiskelijaliput, ja kävelimme niiden kanssa pokkana sisään, vaikka emme enää omistakaan mitään sopivaa opiskelijakorttia. Vaan eipä kukaan kysellytkään. Helposti olisi voinut pelkkää kuitti-lappua näyttämällä kävellä museoon sisälle, sillä siellä oli sisäänkäynnillä niin paljon ruuhkaa, että ei vahtimestari ehtinyt kuin vilkaista, että kaikilla on joku paperinpala kädessä.

 

 

Museon jälkeen seuraava missio oli löytää ruokapaikka, ja päätimme ottaa Metron Greenwichiin, sillä emme oleet vielä ehtineet käydä tuossa kaupunginosassa ollenkaan. Samalla päivän missiona oli löytää kauppa, josta saa joko legginsejä tai sukkahousuja. Minä olin nimittäin Floridasta jo aikaisemmin ostanut kahdet legginsit hameen kanssa pidettäväksi, ja ne saivat nyt sitten toimia välihousuina. Toiset siis petralla ja toiset minulla. Eipä sitä silti kuitenkaan kehtaa viittä päivää pitää samoja pöksyjä, joten uusia oli löydyttävä. Greenwich oli ainakin sillä säällä ja siihen aikaan päivästä pieni pettymys - tai sitten olimme ihan väärissä paikoissa. Löysimme K-martin, josta ostimme kalliita sukkia ja sukkahousuja (tai no, normaalihintaisia kai sitten) ja löysimme soppa-paikan, josta pettymykseksemme saimme huonoa palvelua ja huonoa ruokaa.

Tähän paikkaan on muuten pakko sanoa, yksi ärsytyslistalta unohtunut asia. Nimittäin kassahenkilökunta täällä Jenkkilässä on aivan ruokottoman hidasta. Tuossa soppapaikassa pyysin henkilökuntaa pyyhkimään meille pöydän, jotta voimme ruokailla puhtaassa pöydässä (kaikissa pöydissä oli muruja tai muuta moskaa). Jannulla, joka meni pyyhkimään pöytää, kesti kahden pienen pöydän pyyhkimiseen varmasti minuutti. Kävely ja muu liikkuminen oli kuin hidastetusta filmistä. Saattaa toki olla, että tässä tapauksessa oli kyse pienestä mielenosoituksesta, kun turistit häntä tällä tavalla vaivasivat, mutta toisaalta kun kyse ei ole yksittäistapauksesta, vaan suurin osa kassalla työskentelevistä on vain tajuttoman hitaita liikkeissään. Noniin, se yleisestä ärsytyksestä. Nyt takaisin New Yorkiin.

Ensimmäisenä New York-päivänämme meille tarjottiin Times Squarella lippuja stand up -näytökseen. Toisen päivän iltanamme suuntasimme uudellen Times Squarelle, jotta löytäisimme jotakin puuhaa tälle illalle.. Pian meile sitten tultiinkin tarjoamaan lippuja hostellimme lähettyvillä olevalle komediateatterille, jossa näytös oli alkamassa reilun puolen tunnin päästä. Ostimme liput ja saavuimme klubille hieman myöhässä. Ensimmäinen esiintyjä kuudesta oli juuri lopettamassa. Liput olivat halvat ($10), mutta meille kerrottiin, että niihin kuuluu $10 edestä ostopakko. Klubilla meille kylläkin selvisi, että ostopakko olikin $15, ja halvin juoma oli $9 olut. Kyllä! YHDEKSÄN TAALAN OLUT! melko hyvä kate! ..minä päätin oluen sijasta ottaa Cosmopolitanin, joka maksoi $12. Ostopakko-summa ei siis tällä täyttynyt, joten pakko oli ryypätä vielä omena martini ($12) samaan konkurssiin. Hyviä juomia kyllä oli, ei passaa valittaa. ..Stand Up sitävastoin oli hieman pettymys. Tiedän kyllä, että monet vitsit saattavat mennä ohitse, jos ei osaa vitsin kieltä kovin hyvin. Uskoin kuitenkin osaavani riittävästi voidakseni ymmärtää vitsejä. Sen sijaan kulttuurisidonnaiset (kuten johonkin paikalliseen tuotteesee) liittyvät vitsit menivät täysin ohitse. Ja kuten suomessakin stand up -illoissa olen todennut, minua ei alapäähuumori kauheasti naurata. Ja ikävä kyllä se oli juuri se naru, josta nämä esiintyjät yrittivät vetää. Ei siis toiminut. Mutta tulipahan kokeiltua.

Kolmas New York -päivämme oli koko reissumme varmasti kokemuksellisin. Aloitimme aamun tapamme mukaan aamupalapaikan etsimisellä. Tänään löysimme mukavan kahvilan, josta sai täyttävän muna-peruna-paahtoleipä -aamupalan kohtuullista korvausta vastaan. Aamupalan jälkeen otimme jälleen metron Manhattanin eteläkärkeen aikomuksenamme ostaa liput vapaudenpatsaalle. Lippujono oli kauhean pitkä, ja jonotimme lippuja yli puoli tuntia. Liput kourassa marssimme onnellisina lautan lähtöpaikalle, jossa pian kuitenkin lannistuimme, kun meidät ohjattiin jono perälle... Ja se jono jatkui, ja jatkui.. ja jatkui.. ja jatkui. Ja kun pääsimme jonon perälle, jatkui jonon kasvaminen. Jono kyllä liikkui jatkuvasti hitaasti, mutta varmasti eteenpäin, mutta taaksemme kertyi jatkuvasti kasvava häntä. Arvelimme, että hyvällä tuurillä ehdimme tunnin kuluttua lähtevään lauttaan. Muuten meillä ei ollut mitään hätää - ilma alkoi olla mukavan aurinkoinen ja lämmin, mutta meidän oli tarkoitus ehtiä Times Squarelle jonottamaan lippuja illan Broadway-musikaaliin, ja siellä jonossa nopeat syövät hitaat, eli myöhästyminen sieltä voi pilata hyvän suunnitelmamme.

Onneksemme lauttajono kulki kuitenkin nopeasti, ja lentokenttä tarkastusta vastaavan turvatarkastuksen läpi kuljettuamme pääsimme hyville paikoille lautan reunalle. Ja pian meidän jälkeemme lautan ovet suljettiin ja pillit huusivat lähdön merkiksi. (en kyllä oikeastaan muista, huusivatko pillit, mutta se kuulosti hyvältä kirjoittaa tuohon.)

Edessämme kiemurteleva jono. Tässä jo ollaan melkein "perillä" (Teltta edessä on terminaali)

Sama jono lautasta päin katsoen. Jono kiemurtelee tuossa rannassa, ja kaartaas iitä tuonne puiston keskelle. Arvelen, että se oli noin 300 metriä pitkä.

VP Edestä

 VP takaa

Samalla lautalla pääsi myös Ellis Islandille, joka on ymmärtääkseni ollut ennen aikaan siirtolaisten ensimmäinen kosketus Amerikkaan. Saarella toimiva maahanmuuttovirasto päätti, pääseekö siirtolainen maahan, vai joutuuko hän palaamaan takaisin kotimaahansa. Nykyään saaren rakennus toimii siirtolaisuus-museona, ja sieltä löytyi useita Suomalaisia dokumentteja ja mainoksia. Ikävä kyllä meillä oli tosiaan kiire takaisin keskustaan niitä lippuja ostamaan, joten emme ehtineet kiertää museossa kuin alle puoli tuntia. Ehdimme kuitenkin hieman näkemään mistä siellä oli kyse. Luultavasti museossa olisi helposti saanut vaikka kaksi tuntia kulumaan, kun olisi rauhassa katsellut kaikki näyttelyt lävitse. Illan esityksen takia jätimme myös patsaan juurelle rantautumisen väliin, sillä arvelimme, että saarella tallustaminen ei tuo tälle reissulle mitään lisäarvoa. Aurinkoisesta päivästä johtuen saimme kuitenkin mukavasti hienoja valokuvia.

Times Squarella jonotimme Broadway-lippujamme noin tunnin verran, mikä jälkeen olimme kukin 75 taalaa köyhempiä, mutta kädessämme (tai tarkemmin Petran lompakossa) olivat liput samalle illalle Oopperan Kummitusta katsomaan. Ticketing-lippuluukulta ostettuna saman päivän näytöksiin saa 40-50% alennuksen, ja meidän lippumme oli 40% normaalia edullisempi. Saimme hyvät paikat orkesteri-tasolta. Näytös itsessään oli valtavan upea kokemus, ja lavasteet olivat varmasti hienoimmat mitä olla saattaa! Musiikki ja juoni saivat molemmilla ihon kananlihalle, ja kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin monessa kohtauksessa.

Neljäntenä päivänä, eli tiistaina ilma lämpeni jo mukavasti, ja lämpötila taisi olla jo yli viisitoista astetta. Sukkahousut, tai ne legginsit, alkoivat tuntua jo vähän ylimääräisiltä ja hatun sekä takin sai ottaa pois päältään. Neljäntenä päivänä kävelimme ympäri Harlemia sekä kävimme Fift Avenuella ja matkustimme korkealle Rockefeller Centerin katolle katsomaan New Yorkin maisemia. Top of the Rock -niminen näköalapaikka on korkeimmalta tasanteeltaan 260m korkea, ja sieltä näkee upeasti koko Manhattanin ja vähän muutakin New Yorkia. Empire State Buildingin näköalatasanne olisi  puolestaan 320m korkea, mutta sinne oli tunnin jonotus, ja hintakin oli muutaman dollarin enemmän. Tiistaina ostimme illalla kaupasta pienen pussillisen sipsejä ja sikspäkin Bud-lime olutta, ja suuntasimme hostellimme alakerran yhteistilaan, jonne myös yksi hostellissa asuva Suomalainen oli sanonut tulevansa. Juttelimme muiden hostelli-asukkaiden kanssa ja kuulimme monenmoista tarinaa siitä, miten ihmiset ovat päätyneet juuri nyt juuri tuohon hostelliin. Suomalainen seuralaisemme Vesa oli lähtenyt reissuun etsimään itselleen bändiä, jossa voisi rummuttaa itsensä maailmankartalle. Saksalainen tyttö puolestaan oli neljättä kuuta raskaana, ja halusi ennen lapsen syntymää toteuttaa pitkän haaveensa nähdän New York.. vielä kun se oli itsekseen matkustaen mahdollista. Nigerialainen nainen puolestaan oli business-reissulla ostamassa omistamaansa lastenvaateliikkeeseen myytävää ja Seattlesta kotoisin oleva opiskelija asui hostellissa, koska se oli kampus-asumista halvempaa (kampuksella $1400/kk, hostellissa $900/kk).

Ai niin, ensimmäisenä yönä meillä oli siis huonetoverina meksikolainen Barbara. Seuraavana iltana saimme pitää huoneen täysin itsellämme. Kolmantena yönä Broadwaylta kotiutuessamme huoneessamme oli jo sikeässä unessa tanskalaispariskunta, joka oli aamulla herätessämme jo takit päällä pois lähtemässä ja neljäntenä yönä huoneseuranamme oli kaksi serbialaista kundia, jotka olivat olleet kesäkuusta asti reissussa - ensin työharjoittelussa ja sen jälkeen road tripillä ympäri Jenkkilää. Vaikka siis hostellissa saattaa olla mukavuudet kortilla (tai siis ei edes kortilla, vaan niitä ei liiemmin ole), on se mahtava paikka tavata muita reissaajia ja kuulla hienoja reissutarinoita ja vinkkejä omille seikkailuille.

Harlemissa kulkiessamme näimme korkean mäen päällä upean linnan. Mietimme kuumeisesti, miltä ajalta linna voisi olla, ja miksi se on juuri siellä. Päätin rohkaista mieleni ja kysyin asiaa puistossa istuvilta tytöiltä, jotka kertoivat minulle, että kyseinen rakennus on heidän collegensa, eli korkeakoulu! Melkoisen hulppea ympäristö opiskelulle. Myöhemmin näimme pari muuta rakennusta, joita ensinäkemältä luulimme keskiaikaisiksi kirkoiksi, mutta seinästä lukien selvisi, että kyseessä olikin koulu!

Kävelystä väsyneinä päätimme poiketa matkan varrelle osuneeseen kauppaan ostamaan jäätelöä. Vaan jäipä jäätelöt ostamatta, kun suuren kaupan valikoima osoittautui hieman suppeaksi...

Empire State Building

Rockefeller center. Tämän rakennuksen sisältä löytyy mm. mbc-studiot. Ulkopuolelta puolestaan löytyy monissa elokuvissakin näkyvä luistelurata, joka oli tälläkin hetkellä käytössä. Pääsymaksu tuohon luistinradalle taisi olla jotakin hieman alle $20, joten arvannette, että jätimme väliin.

 Top of the Rock. Näkymä etelään.

 

Top of the Rock. Näkymä pohjoiseen.

Viidentenä päivänä meidän piti luovuttaa huone. Kamat kasaan ja säilytykseen hostellille. Ensimmäisenä ohjelmassa aamupalan jälkeen oli nbc-studiot, jonne olimme ostaneet ja varanneet liput edellisenä päivänä. Ikävä kyllä lähdimme metrosta ensin väärään suuntaan, jonka seurauksena menetimme muutaman kallisarvoisen minuutin. Myöhästyimme kierrokselta hieman yli minuutin, jonka seurauksena meille kerrottiin, että voimme halutessamme osallistua seuraavalle vapaalle kierrokselle (tunnin päästä), täyttä maksua vastaan, tietysti! No thanks. Yritimme vedota työntekijään, että hän veisi meidät vielä juuri lähteneen ryhmän mukaan tai päästäisi meidät ilmaiseksi seuraavalle kierrokselle. Tällä kertaa olisi ehkä ollut paikallaan hieman kimpaantua ja saada pieni kohtaus aikaiseksi, mutta eipä nämä kiltit tytöt osanneet muuta, kuin lannistuneina kääntyä ympäri ja poistua paikalta. Harmitti suuresti, mutta eipä voinut lopulta ketään muuta syyttää kuin itseään. Nbc-"vierailun" jälkeen suuntasimme kohti Park Avenueta, jossa teimme yllätysvierailun viisumisponsorimme ASF:n toimistolle. Emme olleet sopineet tapaamista, mutta onneksemme kontaktihenkilömme Tatiana Pashman oli paikalla, ja otti meidät mieluusti vastaan. Saimme häneltä lahjaksi liput manhattanin ympäri kulkevalle lautalle, mutta ikävä kyllä meillä ei ollut enää aikaa käyttää niitä. Sen sijaan lahjoitimme liput samassa hostellihuoneessa asuneille Serbi-pojille.

ASF-vierailun jälkeen kävimme pyörähtämässä Queensissa, jossa hukkasin/unohdin päiväbissellä käydessä baariin pilkullisen villapaitani, joten jos joku tahtoo ostaa minulle violetin ohuen neuletakin joululahjaksi, niin sellaiselle olisi sopiva kolo vaatekaapissani. ;) Muuten tuossa osassa queensia ei ollut paljoakaan nähtävää, mutta sieltä oli hyvä näköala Manhattanille.

Queensin jälkeen menimme vielä kävelemään Central Parkiin ja olisimme mieluusti käyneet myös Guggenheim-museossa (nykytaiteen museo), mutta sinne oli museon 50-vuotisjuhlan takia niin suuri jono, että jätimme suosiolla tuon museon väliin. Central Parkissakin ehdimme kävellä vain hieman yli tunnin, joten näimme koko puistosta vain pienen pienen osan.

Me ja kontaktihenkilömme Tatiana Pashman

Central Park

Tässä ollaan menossa kotiinpäin ja lentokoneeseen New Yorkissa. Kuvan tarkoitus oli osoittaa, miten pienellä tavaramäärällä pärjäsin reissussa, kun tähän settiin sopii jo tuliaisetkin ja muut ostokset... Takanani kulkenut Viktor päätti yllättää meidät hyppäämällä valokuvaan mukaan.

Tässä vielä muutamia yleiskuvia New Yorkin matkaltamme:

 

 

 

 

 Tämä viimeinen kuva ei liity  erityisesti New Yorkiin, vaan lähinnä on tässä siksi, että joka kerta kun näemme tämän auton, huokaisemme syvään ja ihmettelemme miksi kukaan haluaisi ostaa näin rumaa laatikkoautoa itselleen. Sattumalta vain tällä kertaa laatikkoauton nähdessäni minulla oli kamera hollilla, ja menköön nyt New York blogiin, ettei unohdu sitten joskus myöhemmin julkaisematta.

Tässähän tämä välipäivä onkin mukavasti mennyt. Tulin koneen kanssa Lepokodin "kirjastoon" aamupäivällä puoli yhdeltätoista ja tässä välissä olen käynyt puolen tunnin lounaalla ja puolen tunnin kahvitunnilla. Aina välillä minut on keskeytetty, kun sekä asukkaat että työntekijät kyselevät että kuinka meidän reissu meni ja mitäs meillä on vielä edessämme. Kahvitunnilla meitä varten oli ostettu kakku ja saimme vielä läksiäislahjaksi Floridan luontoon liittyvän kirjan. Kirjassa löytyy niin lintuja, nisäkkäitä, matelioijoita kuin kukkia ja puita. Mahtava lahja, ja osuvasti valittu. Olin aikaisemmin kysellyt moisen kirjan perään, ja siksi Pirjo-Leena oli osannut hankkia juuri tuon kirjan meille lahjaksi. Keittiöltä saimme kiitos-lahjaksi shampanjapullon.

Mukavaa, että meitä niin kovasti kiitellään, mutta toisaalta olen itse niin tyytyväinen tähän harjoitteluun, että moiset kiitokset tuntuvat turhilta. Monet sanovat meille, että olemme parhaita tai ainakin parhaimmistoa, mitä täällä on harjoittelijoina ollut. Epäilen, että lähdön hetkellä ihmiset sanovat herkästi ylisanoja, mutta on minulle myös vakuutettu, että kyse ei ole vain siitä, vaan oikeasti ovat todella tyytyväisiä meihin molempiin ja toivovat, että voisimme jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Tunne on molemmin puoleinen, mutta toisaalta on hienoa jatkaa elämässä myös eteenpäin. On hyvä poistua taka-vasemmalle, kun on huipulla. ;-) Myöskin tuliaisiksi tuomaamme mölkkypeliä on kovasti kiitelty ja toivottavasti sille tulee käyttöä, eikä se jää jonnekin kaapin pohjalle pölyyntymään.

Seikkailu jatkuu huomenna aamulla ensin autovuokraamoon ja siitä sitten kohti Kennedy Space Centeriä. Sieltä sitten yöpymään Kissimmeehen (Orlandon eteläpuolelle) ja seuraavien päivien kohteina Disney Epcot sekä Universal Studiot. Viimeisenä Orlandon päivänä on tarkoitus lähinnä shoppailla ja sen jälkeen tulemme kahdeksi päiväksi Lake Worthiin siivoamaan, pesemään pyykkiä ja jättämään hyvästejä. Siinä välissä olisi myös tarkoitus kirjoittaa seuraava jakso blogiin Orlandon reissua koskien. Työstähän tämä kyllä käy, niinkuin olen aikaisemminkin sanonut. Kello on nyt neljä, on aika lähteä lepäämään ja pakkaamaan huomiselle tavaroita.

Bye bye!

ps. Ai niin, ne vastaukset

1) Rolex

2) Handback, eli käsilaukku

3) Umbrella, eli Sateenvarjo