Työtä ja vapaa-aikaa

Minulla on huono omatunto, sillä olen ollut täällä Floridassa ollessani laiska blogin pitäjä. Tavoitteeni on ollut kirjoittaa blogia vähintään kerran viikossa, mutta koska päivät ovat olleet niin kiireisiä, ja toisaalta olen halunnut nauttia myös sellaisista päivistä, jolloin ei ole pakko tehdä mitään, on mennyt aina pitkä aika ennen kuin ehdin kirjoittaa ja raportoida täällä tapahtuneista asioista. Monet asiat, jotka saattaisivat olla hauskoja sattumuksia lukea tai muuten mukavia tarinoita (ainakin omasta mielestäni), ovat jääneet kertomatta. Toisaalta, juuri samasta syystä - siis kiireestä johtuen, minulla on myös ollut aika paljon kerrottavaa, kun viikonloppun jälkeen on lähes aina enemmän kuin yksi tarina ja tapahtuma kerrottavana. Välillä on siis tuntunut, että tämä blogin päivittäminen kävisi kyllä ihan työstä. :) ..no, toivottavasti te olette kuitenkin nauttineet tämän lukemisesta! Itse ainakin kokemuksesta tiedän, että tulevaisuudessa tähän matkakertomukseen on mukava ja helppo palata missä päin maailmaa tahansa, kun itselle tulee tarve palata näihin muistoihin joko yksin tai yhdessä jonkun kanssa.

Tarkoituksenani on ollut tehdä blogi mm. tavallistesta arjestani täällä Lake Worthissa, mutta toistaiseksi se on vieläkin jäänyt tekemättä. En oikein ole osannut päättää, että olisiko tähän hetkeen parempi kertoa vain tuosta arjesta tai sitten taas viimeviikonlopun tapahtumista, vai sen sijaan keskittyä tulevaisuuden suunnitelmien paljastamiseen, mutta ehkäpä tapani mukaan teen tästä yhdenlaisen sillisalaatin...



Menkäämme siis ensin tähän tavalliseen arkeen!

Olen siis viettänyt nyt yhteensä kymmenen viikkoa Floridassa. Aikaeroon tottuminen oli lopulta yllättävän helppoa: illalla väsytti ihan oikeaan aikaan ja aamulla jaksoi nukkua hyvin kellonsoittoon asti. Ensimmäisestä viikosta lähtien meidät on otettu täällä mahtavasti vastaan, ja ensimmäisistä tuttavuuksista on poikinut useita eri tutustumisia siten, että tällä hetkellä meillä on ihan kohtalaisen mukava ystäväpiiri täällä Lake Worthissa. Harmittavaa tietysti on, että alusta asti on tiennyt tämän tuttavuuden määräaikaisuuden - ainakin tämän kerran osalta.. Jotkut tuttavuudet saattavat poikia pidempää yhteydenpitoa (erityisesti Facebookin avulla), mutta osa tuttavuuksista toki jää osaksi Floridan muistoja, kuten toki aina kaikissa paikkakunnan/työpaikan/koulun vaihdoksissa käy.

Arkena päivämme on alkanut klo 7:00 herätyskellon tiluliluun. Sen jälkeen maskarat huis hais paikoilleen ja työvaatteet päälle ja aamupalalle Lepo- ja hoitokodin yhteiseen ruokalaan. Aamupalalle olemme menneet puoli kahdeksan aikaan. Lepokotilaisten aamupala on alkanut jo seitsemältä, joten suurin osa on ruokansa jo syönyt, ja hoitokodin aamupala alkaa puolestaan vasta kahdeksalta, joten ruokalassa on aina aamuisella hieman kuhinaa, kun asukkaat lopettelevat ruokaansa ja poistuvat ruokalasta ja keittiöhenkilökunta kiirehtii siivoamaan ensimmäisen kattauksen ja valmistelemaa ruokalan lepokotilaisia varten!  Ensimmäiset viisi viikkoa olin töissä Hoitokodilla ja viimeiset viisi viikkoa on kulunut Lepokodin puolella. Hoitokodilla työpäivät ovat 8:30-16:30 ja Lepokodilla puolestaan päivä alkaa 8:00 ja päättyy 16:00. Koska hoitokodin työpäivämme alkaa vasta 8:30, on aamupalan jälkeen n. 30 minuuttia "odottelua", jonka olemme molemmat hoitokodissa työsketely-vuorollamme käyttäneet lähinnä Internetissä.

Työpäivistä kerron vielä myöhemmin, mutta vapaa-ajan kannalta on oleellista, että työpäivän jälkeen meillä on aikataulutettua ohjelmaa illallisessa, mikäli haluamme saada työsuhde-etuna tulevan ilmaisen iltapalan. Iltapala, illallinen tai päivällinen, kuinka koskakin tuota ruokaa nimitämmekään, tarjoillaan meille normaalisti klo 17:45, eli jälleen Lepokodin ja Hoitokodin kattausten välillä. Pyydettäessä (erityisesti viikonloppuisin) ruuan voi kuitenkin noutaa jo klo 16:45-17:00 tai 18:30-18:45. ..ja tietysti joskus on ollut tilanteita, että ilmaista ruokaa ei ole voinut hyödyntää, kun meillä on ollut muuta tekemistä juuri tuohon aikaan. Arkena olemme kuitenkin lähes poikkeuksetta noutaneet ruuan juuri "oikeaan aikaan", eli 17:45.

Ensimmäisten viikkojen jälkeen meille on löytynyt mukava vapaa-ajan viikkorytmi, joka toki on kehittynyt koko kymmenen viikon ajan.  Kaikki viikot eivät ole kuluneet rutiinin omaisesti, mutta tässsä kuitenkin mahdollisuuksia, joita täällä Lake Worthissa on ollut työajan jälkeisen vapaa-ajan kuluttamiseen:

Maanantaisin olemme käyneet Suomalaisella porukalla pelaamassa lentopalloa. Pelit alkavat seitsemän aikaan illalla, eli ehdimme mukavasti sulatella päivällistä ennen pelejä. Vaihtoehtona olisi myös ollut Suomalaisella Klubitalolla järjestetyt dollari-jumpat, mutta niissä emme ole maanantaisin käyneet.

Tiistaisin kokoontuu Lepokodilla korttirinki, jossa 4-5 asukasta pelaavat Gin Rummya. Vasta muutama viikko sitten kuulin tästä harrastuksesta, ja peli-intoilijana (ei uhkapeli-intoilijana kuitenkaan!) tahdoin osallistua tähän ajanviettoon. Pelaaminen "maksaa" 25snt/peli + muutaman lisäsentin avulla pelissä voi "varastaa" alempia kortteja omaan käteensä. Yhdessä illassa voi siis pahimmillaan hävitä n. 65snt ja parhaillaan voittaa noin 3 dollaria, eli ei mitenkään kovin suurilla riskeillä ole pelattu. Tiistai-iltaisin on myös tullut tavaksi katsoa Biggest Loser (Suurin Pudottaja), joka on vasta alussa, ja ikävä kyllä kausi jää meillä kesken.

Keskiviikkosin meillä on ollut usein koti-ilta, jolloin ollaan myös pesty pyykkiä ja katseltu visailukanavalta Sukujen Taistoa (Family Foyd), Vastanaineita (Newly Weds) sekä Haluatko Miljonääriksi ja Ota tai jätä -ohjelmia.

Torstaisin on taas klubitalolla dollari-jumppa (19-20), jossa Petra on käynyt minua enemmän, sillä minä sairastin parin viikon ajan nuhan+yskän (enää en väitä että se oli flunssa, sillä sehän täällä tarkoittaa aitoa influenssaa, mikä on melkein pahempi kuin kuolema, joten ei, siitä en kärsinyt), enkä voinut siksi osallistua jumppailuun.

Perjantaisin kuudelta kokoontuu jälleen Lepokodin korttirinki, johon olen osallistunut vain yhtenä perjantaina. Muuten olemme usein perjantaina joko keränneet voimia tulevan viikonlopun tapahtumille (aikaiseen Miamin junaan valmistautumiseen) tai sitten lähteneet ystävien luokse saunomaan ja uimaan.
Viikonloppujen raportit ovatkin sitten kerrottu jo aikaisemmin.



Toimintaterapeuttina Lepokodilla


Kuten kaikki taitavat tietää, valmistuin viime heinäkuussa toimintaterapeutiksi. Täällä en kuitenkaan ole tehnyt toimintaterapeutin töitä, vaan työnimikkeeni on ollut aktiviteettiohjaaja. Suomestakin löytyy vastaava ammatti, ja erona tietysti on se, että toimintaterapiassa toiminta valitaan ensisijaisesti niin, että se on kuntouttavaa. Aktiviteettiohjaajan toimenkuva puolestaan on järjestää asiakkaille/asukkaille viriketoimintaa, joka pitää porukan aktiivisena ja toimeliaana. Ero ei välttämättä ulkopuoliselle "katsojalle" aina silminnähtävä, mutta käytännön suunnittelussa ja tavoitteellisuudessa niillä on suurempi ero. Lisäksi aktiviteettiohjaajana minun ei tarvitse tehdä työn tylsää osaa, eli kirjaamista ja lausuntoja.. Toki täälläkin opintojen aikana tullut tietotaito kuntouttavasta toiminnasta vaikuttaa omaan toimintaani sekä toimintoihin joita valitsen ja ohjaukseen jonka asukkaille annan. Oma tavoitteeni tälle harjoittelulle oli saada vanhustyöstä kokemusta, mikä minulla jäi opintojen aikana saamatta. Nythän minulla on tiedossa työpaikka vanhusten parissa Porin Sotainvalidien sairaskodillla, ja vaikka lopulta olisinkin saanut tuon työpaikan ilman tätä Floridan harjoittelua, en tänne hakiessani tiennyt tuosta työpaikasta, ja arvaatte varmasti vaihtaisinko syksyn Floridassa syksyyn Porissa?


Työ hoitokodissa

Aloitin työni Amerikkalais-suomalaisessa Hoitokodissa (American-Finnish Nursing Home inc) ensimmäisen Floridan viikon keskiviikkona. Työhön perehdytys oli käytännössä se, että minulle annettiin käteen kansio, jossa oli lista hoitokodin asukkaista, joiden luona minun tulee tehdä huonevierailuja. Ohjaajani näytti minulle listasta, ketkä puhuvat suomea ja ketkä puolestaan vain englantia, mutta arvannette varmaan, että ensimmäisen päivän jännityksen sekä nimien tuntemattomuuden vuoksi en pystynyt enään myöhemmin muistamaan miten se menikään. Listassa olevat asukkaille on määrätty joko kaksi tai kolme room visitiä viikossa ja ne ovat aina samalle asukkaalle samana viikonpäivänä. Esimerkiksi erään Suomalaisen rouvan luona kävin aina tiistaisin ja torstaisin. Kysyin, että mitä näillä huonevierailuilla pitää tehdä, ja sain ohjeekseni jutella, kuunnella ja lukea asukkaan kanssa postia tai lehtiä. Niin ja tietysti pitää aina koputtaa oveen ja pyytää lupa, että saa tulla "kyläilemään". Selvä homma, eipä siis muuta kuin hommiin! Ensimmäinen asukas jonka luona kävin, sattumalta oli alzheimerin tautia sairastava rouva, joka sairaudestaan johtuen on todella paha suustaan ja kärttysä kaikille. Oli pienoinen järkytys, kun asukas huusi minulle, että "Mitä sinä tulet minua häiritsemään! Mene pois! Sinä vain höpötät! Ole hiljaa, mene pois!..." Hyyyyvä. Rasti ruutuun - vierailu tehty, ja merkintä, että asukas oli hieman kärttyisä. Menin pois. Kokosin rohkeuteni ja menin seuraavan asukkaan luokse, jossa vastaanotto oli parempi. En tiennyt asukkaista mitään, en heidän taustaansa, sairauksiaan saati asukkaan tarinoiden luotettavuutta. Toisaalta hyvin mielenkiintoinen tilanne, toisaalta hieman hankala, koska fiksultakin kuulostava asukas saattaa kertoa mitä kummallisinta legendaa elämästään ja puolestaan henkilö, jonka on hankala puhua tai saada itseään ymmärretyksi, saattaa olla mitä fiksuin, kunhan joku vain jaksaa häntä kuunnella.

Myöhemmin toki opin sitten millainen kukakin asiakas on ja mistä narusta kenenkin kanssa vetää. Erään dementiaa sairastavan rouvan kanssa luin joka kerta samoja runoja, jotka hän lausui kanssani yhteen ääneen, sillä muisti niiden sanat lähes kokonaan ulkoa. Samaisen rouvan kanssa pelasin kerran erän shakkia, ja kaikkien yllätykseksi voitin hänet tässä pelissä. Monet kertoivat minulle, että muutama vuosi sitten kukaan ei pystynyt voittamaan tätä shakkimestaria. Ja tämä meidän käymämme peli oli tiukka, ja yksikin virhe olisi vienyt minun joukkoni tuhoon. Useiden asukkaiden kanssa juttelin heidän elämästään ja kerroin vastavuoroisesti omasta elämästäni Suomessa ja Suomesta yleensäkin. Kaikkien asukkaiden elämäntarinat olivat mielenkiintoisia, sillä usea Suomalainen varsinkin oli lähtenyt Suomesta matkalle suureen maailmaan työn tai muunlaisen onnen perässä.

Monella asukkaalla on huono kuulo, ja välill huonevierailuja suorittaessa tuntui kiusalliselta keskustella asukkaan kanssa huutamalla, sillä tiesin, että koko hoitokoti varmasti kuulee keskutelumme. Toisaalta pyrin olla välittämättä siitä, ja sen sijaan muistamaan, että minun tulee parhaani mukaan olla läsnä ihmiselle, jonka kanssa olen juuri keskustelemassa. Erään asukkaan kanssa tuntui erityisen ikävältä, että en voinut hänen huonon kuulonsa takia keskustella hänen kanssaan, vaan jouduin kirjoittamaan asiat paperille, jotta hän ymmärtäisi minua riittävän hyvin. Toisen viikon alussa tämä asiakas valitteli minulle, että hänen käsiään särkee. Kysyin haluaisiko hän tehdä jotakin sormi- ja käsijumppaa ja teimmekin sitten seuraavien viikkojen aikana hänen kanssaan käsiharjoituksia. Huomasin, että hänellä on jonkun verran appraksiaa, eli hän ei pysty tekemään vaadittuja liikkeitä täysin sujuvasti, ja osa liikkeistä tuntui suorastaan ylivoimaiselta. Tätä osaa hoitokodin harjoittelusta voisin melkein väittää toimintaterapeuttiseksi. Tein tälle asukkaalle harjoitusohjelman, jonka annoin eteenpäin Petralle, että hän voi tehdä ko. asukkaan kanssa harjoituksia kun oma viisi viikkoani hoitokodilla loppuu. Petra onkin jatkanut harjoituksia, ja asukas on kuulemma muuttunut kuluneen viiden viikon aikana sujuvammaksi tehtävissään. Asukas on pyytänyt, että harjoitusohjelmaa vaihdettaisiin, ja Petra onkin oman kykynsä mukaan varioinut annettuja liikkeitä, jotta niistä tulisi mielekkäämpiä. Itse en ole päässyt näkemään, miten hyvin ko. henkilö näistä harjoituksista suoriutuu, mutta toivon, että niistä on ollut hänelle apua. Toisaalta, mikäli toiminta ei ole ollut lopputuloksena fyysisesti kuntouttavaa, on se joka tapauksessa ollut hänelle hyvää viriketoimintaa, sillä huonon kuulonsa vuoksi hän ei kovin usein osallistu mihinkään yhteistoimintaan.

Huonevierailut siis kuuluivat hoitokodissa päivittäiseen rutiiniin, ja ne tuli suorittaa aina aamupäivän aikana ennen asukkaiden lounasta. 10:00-10:15 oli kahvitauko, ja 10:15 - 10:40 oli asukkailla tuolijumppa-video pyörimässä, ja menin videon "avuksi" ohjaamaan jumppaa. Huonevisiittien kanssa olin yleensä valmis siinä yhdentoista jälkeen, ja sen jälkeisen ajan vietin aktiviteetteihin osallistuvien asukkaiden kanssa yhteistilassa televisiota katsellen. Seuraavaksi ohjelmassa oli asukkaiden ruokatauko, jonka aikana itselläni oli hyvin vähän tekemistä. Asukkaiden ruokailun jälkeen oli vuorossa oma ruokataukoni, jonka jälkeen puoli tuntia asukkaiden kanssa yhteistilassa ajanviettoa (yleensä keskutelua tai rantapallon pelaamista), jonka jälkeen tulikin oma kahvitaukoni. Kahvitaukoni jälkeen oli asukkaiden kahvitauko, jonka aikana autoin jonkun verran kahvin jaossa ja jutustelin asukkaiden kanssa. Vihdoin kolmelta alkoi seuraava aktiviteetti, eli bingo, paitsi tiistaisin vuorossa piti olla askartelua, mikä käytännössä hoitokodissa ainakin minun nähteni tarkoitti väritystehtäviä.

Lisäksi Hoitokodilla käy entertainer, eli laulaja, soittaja tai pelle 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi viikottain on yksi tai kaksi jumalanpalvelusta. Esiintyjien ja kirkon vierailut ovat vaihtelevasti joko aamuisin ennen lounasta tai kahvin jälkeen. Usein kuitenkin aamupäivisin, jolloin asukkaat ovat virkeimmillään. Esiintyjän tulo ei kuitenkaan yleensä vaikuttanut omaan aikatauluuni, sillä huonevirailu-listalla olevat ihmiset eivät yleensä osallistuneet mihinkään yhteistoimintaan.

Ohjauksen puutteesta johtuen kohtasin alussa jonkun verran hankaluuksia, kun en ollut tiennyt joitakin asioita, ja vasta kolmannella tai neljännellä viikolla opin, että joku asukas, jonka kanssa olin koko ajan puhunut englantia, puhuukin suomea. Kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta viihdyin Hoitokodin puolella todella hyvin, enkä olisi laisinkaan tahtonut vaihtaa Lepokodin puolelle. Viiden viikon periodin päättyessä olin surullinen, mutta toisaalta oli mukava tietää, että kaikki hoitokodin työntekijät ja asukkaat ovat ihan samassa rakennuksessa, ja näen heitä vielä jonkun verran ennen kotiinlähtöä.


Työ Lepokodissa


Koska olin viihtynyt Hoitokodilla niin hyvin, olin ensimmäisen viikon Lepokodilla hieman suruissani, enkä ollenkaan vaihdosta innoissani. Luultavasti samasta syystä en ensimmäisellä viiikolla oppinut melkein kenenkään nimeä tai muutenkaan lepokodin rutiineja. Vähitellen kuitenkin opin ihmisten nimet ja rutiinit ja nyt melkein muistan viikkokalenterin saman tien ulkoa.

Lepokodilla päivärytmi vaihtelee viikon sisällä, mutta joka viikko on kutakuinkin samanlainen. Joka päivä on toki kahvin jako klo 10:20 ja asukkaiden lounas on 11:15 ja kahvi 14:45. Maanantaisin ohjelmassa on lukuhetki, jossa luetaan amerikanuutisia ja muita Lepokodilta löytyviä lehtiä, tuolijumppa, bingo ja kahvikonsertti, eli joku musiikkiesiintyjä. Tiistaisin aamu alkaa kosmetiikkahetkellä, jossa asukkaiden kynsiä viilataan ja kynsilakat vaihdetaan uusiin. Tämän jälkeen katsotaan maanantai-illan YLE-uutiset tai mikäli netti pätkii, kuunnellaan tuoreimmat radio-uutiset. Kahvin jälkeen on vuorossa viikon video, jossa katsotaan joko joku Lepokodin tuoreista tapahtumista, tai sitten katsotaan jotakin muuta suomalaisten tapahtumaan tai ajankohtaiseen asiaan liittyvää videota. Parina kertana näytin valokuvia Suomesta. Tiistai-iltapäivisin on vuorossa askartelua ja iltapäiväkahvin aikaan jälleen kahvikonsertti. Keskiviikkona aamuisin olen osallistunut Lepo- ja Hoitokodin henkilökunnan "johtoryhmän" yhteiseen kokoukseen, jossa käydään läpi taloa yhteisesti koskevia asioita. Kahvin jälkeen on taas tuolijumppa ja iltapäivällä ruuan jälkeen lähdetään retkelle. Retkikohteina on minun aikanani ollut Michaels-askartelukauppa, Walmart (x2), K-Mart ja Beachin yhteydessä sijaitseva maauimala. Iltapäiväkahvin aikaan on vuorossa hartaus, jonka pitää jonkun paikallisen kirkon pastori. Torstaisin aamu alkaa Publix-retkellä, eli läheinen ruokamarket, joka muistuttaa kutakuinkin suomalaista KKK-markettia. Iltapäivällä ennen kahvia pelataan keilausta ja iltapäiväkahvin aikaan on taas joku esiintyjä. Perjantaisin on aamulla aikaa kirjoittaa Amerikan Uutisiin tulevaa Lepokodin Terveiset -palstan artikkelia, joka ilmestyy joka toinen viikko, ja joka toinen viikko puolestaan aamu voidaan kuluttaa mm. askarteluja tehden/suunnitellen. Perjantaina iltapäivällä pelataan taas bingoa ja iltapäiväkahvin yhteydessä on jälleen joku esiintyjä.

Esiintyjinä Lepokodilla käy pääasiassa Suomalaisia Lake Worthin tai lähikaupunkien asukkaita, jotka soittavat ja laulavat. Esiintyjät saavat yleensä pienen rahallisen korvauksen vierailustaan. Ei ole kuitenkaan täysin tavatonta, että esiintyjille tulee peruutuksia, ja siksi aina välillä ohjelmassa on harjoittelijan ja Annen vetämänä pelejä (esim. hirsipuuta tai visailua) tai suomalaisilta dvd-levyiltä karaokea.

Oman harjoitteluni aikana tavallisesta ohjelmasta on poikettu mm. kahtena perjantaina jumpan osalta, kun toisella kerralla pidin jumpan sijasta Aivojumppaa (Terkkuja Sadulle!) ja toisella kerralla Senioritanssia l. Tuolitanssia. Molemmat saivat asukkailta hyvän vastaanoton, ja niitä on toivottu uudelleenkin. Ikävä kyllä en ole niitä kuitenkaan ehtinyt/ saanut aikaiseksi uusia. Aikaisemmin mainitsemani Suomi-kuvien näyttämiset oli tietysti myös "ohjelmanmuutos". Lisäksi meillä oli Syyspaja-askartelua, joka sisälsi kolme ylimääräistä askartelukertaa yhdelle viikolle. Viikon aikana teimme mm. kranssin pohjia paperimassasta. Paperimassa oli täällä ennen kokeilematon materiaali, ja koska paperisilppuri syö täällä kuukaudessa säkkikaupalla paperia, on kyseessä helppo ja ehtymätön materiaali toteutettavaksi. Lisäksi auringon paahtaessa näin kuumasti, kuivavat työt ulkona parissa päivässä - kunhan vain muistaa nostaa ne yöksi sadettajilta suojaan!

Niin ja tosiaan, hoitokodille pidimme Petran kanssa yhteisesti ylimääräisen askartelukerran, jossa teimme yhteistilan seinälle upeat julisteet, joihin asukkaat leikkasivat lehdistä kuvia, jotka saavat heidät hyväle tuulelle tai tuovat heidän mieleensä hyviä muistoja. Lisäksi kirjoitimme asukkaiden sanomia muistoja tai hyvän olon tuovia asioita näiden kuvien väliin jäävään tilaan ja liitimme toiseen julisteista askartelemassa olleiden asukkaiden yhteiskuvan. Lepokodille puolestaan teimme ylimääräisenä ohjelmana yhtenä iltana Mölkky-turnauksen, jossa oli osallistujia huimat 15 kappaletta. Olimme ajoittaneet turnauksen harjoittelumme toisiksi viimeiselle viikolle, jotta syksy ehtisi hieman tulla, ja illat viiletä. Huonoksi onneksemme päivä sattui olemaan neljäänkymmeneen vuoteen kuumin lokakuun seitsemäs, joten turnauksen alkaessa ulkolämpötila oli vielä yli 90 astetta, eli jotakin 35 asteen tietämillä! Tarpeeseen tuli niin juontajille kuin pelaajillekin eväiksi varatut viinipullot ja oluttölkit!

Siinäpä nuo työt ja arki tuli purettua. Ei järin tiiviisti, mutta eipä se edes ollut tarkoitukseni. :)


Viime viikonlopun tapahtumat

Minun oli tarkoitus tässä blogissa kertoa myös viime viikonlopun tapahtumista, ja vaikka blogi on jo valtavan pitkä, aion silti kirjoittaa tuon tarinan tähän samaan, sillä olen varannut tätä blogin kirjoittamista varten koko illan. Aloitin kirjoittamisen heti töiden jälkeen, välillä kävimme viereisellä tontilla sijaitsevassa Costcossa ostoksilla (kävimme siellä jo pari pv sitten, mutta silloin mukana ollut Visa ei siellä käynytkään, joten jouduimme jättämään ostokset kassalle, ja palaamaan myöhemmin käteisen kanssa takaisin). Ostin itselleni kahdet farkut (joita en toissapäivänä edes ollut huomannut, tai sitten niitä ei silloin ollut). Molemmat olivat n. 25 taalaa. Mielestäni valtavan hyvä löytö, varsinkin kun kyseessä on Calvin Kleinin merkillä varustetut pöksyt. :) Niin, Torstai kun on, Petra lähti dollari-jumppaan, mutta minä tosiaan jätin urheilun väliin sen hyödyllisyydestä huolimatta, sillä halusin hoitaa tämän blogin nyt vihdoin alta pois - ennen kuin uudet seikkailut alkavat!

Nopeasti siis viimeviikonloppu vielä kuvina ja kuvateksteinä:

Pääsimme viime viikonloppuna Jussin kyydissä Fort Lauderdaleen, kun hän meni katsomaan yhtä viulukonserttia ylläolevassa kuvassa olevaan konserttitaloon. Illan mittaan kävelimme paikallista ostoskatua, jossa alennusmyynneissä olevat vaatteet ja tavarat maksoivat silti kolminumeroisen luvun verran. Konsertin loputtua menimme jussin kanssa paikalliseen irkku-baariin (jostain syystä olemme käyneet lähinnä irkkubaareissa, vaikka muutkin täällä kyllä kelpaisivat), jossa istuimme muutaman tunnin. 

Olen luvannut tuoda Tepolle sikareita täältä tuliaisiksi. Las Olas -kadulta löytyi sikarikauppa, jossa kävin katsomassa hintoja. Sikareiden katselu jäi kuitenkin vähemmälle, kun intialais-taustainen omistaja kysyi meiltä apua television piuhaongelmaan. Emme osanneet ratkaista ongelmaa, mutta tulipahan tämäkin koettua!

Ostoskadulla löytyi tällainen suklaapuoti. Jäätelöannokset maksoivat yli $5, joten jäi jäätelöt ostamatta. Mukavaa oli, että saimme maistaa yhtä leivonnaista, mutta oli kyllä niin äkkimakeaa, että se pieni nokare jonka maistoin, oli aivan tarpeeksi tai jopa liikaa.

Koska tiedän Suvin rakastavan sammakoita, olen aina välillä sammakoita bongatessani niitä kuvannut. Tässä yhden kaupan ikkunasta lasisia sammakoita. Ikävä kyllä näitä en raaskinut edes tuleviin häihin lahjaksi ostaa, hinta kun taisi olla kalleimmassa nelinumeroinen ja halvimmassakin alkaa kolmosella (ja kolminumeroinen).

Irkkubaariin seuraksemme saapui yksi menevä Suomi-poika, jonka itse asiassa sattumalta tapasin jo Suomessa suurlähetystössä, kun olin viisumihaastattelussa. Oli aika erikoinen sattuma, että pari viikkoa sitten meidät esiteltiin täällä toisillemme, ja saimme todeta, että mehän jo tapasimme siellä lähetystössä, kun istuimme siellä vieretysten vuoroamme odottamassa.

Lauantaina puolestaan olimme samalla porukalla, eli minä ja Petra ja Jussi ja Nikos veneilemässä. Jussin ja Marjan kanssa kävimme jo kerran aikaisemminkin veneilemässä, mutta tällä kertaa Marja jäi kotiin ja lähdimme tällä kokoonpanolla. Otimme suunnaksi nyt Lake Worthista etelän ja kävimme tällä kertaa myös avomeren puolella. Itseäni hieman jännitti se kova aallokko niin pienellä veneellä, mutta lopulta kaikki meni oikein hyvin ja kapteenimme Jussi tuntuu olevan kokenut merenkävijä. Iloisena yllätyksenä merellä huristellessamme veneemme viereen tuli hyppimään Delfiini, mutta ikävä kyllä en ehtinyt saada siitä valokuvaa, ennen kuin se jo lähti muuhun suuntaan.

Kävimme myös merenrannalla uimassa. Uintireissu muuttui kuitenkin valokuvaus-hässäkäksi, kun aivan rannalla oli suuri kalaparvi, jonka seassa uiskenteli ainakin yksi hai ja muutamia muita suurempia petokaloja, jotka herkuttelivat tässä pitopöydässä. Kohta ruokailemaan saapuivat myös pelikaanit ja haukat. Sekä pinnan alta että pinnan yläpuolelta tulevat uhkat saivat parven kuhisemaan ja petokalan hyökkäyksen saattoi havaita pikkukalojen räiskeestä. Kalaparvi oli rannan suuntaisesti yli 100 metriä pitkä, ja leveydeltään n. 5-10 metriä. Kalaparven vasemmalla puolella meri oli kuitenkin "puhdas" ja rauhallinen ja hain läheisyydestä huolimatta uskalsimme ja maltoimme lopulta myös mennä uimaan. Vesi oli vähemmän virkistävän yli 30 astetta lämmintä, mutta mukava siellä oli lillua!

 

Lantanassa sijaitseva öky-hotelli, jossa on kuulemma yöpynyt jos ketä kuuluisuuksia. En muista asiasta sen enempää Jussin kertomaa faktaa, sillä nämä faktat eivät ikävä kyllä tee minuun kovin suurta vaikutusta.

 

Aivan biitsin läheisyydessä oleva öky-talo. Kaunis talo, komealla paikalla!

 

Lauantaina illalla menimme vielä Jussin ja Marjan luokse kylään. Tekemämme punainen sangria oli menestys, ja saimme paljon kiitosta siitä. Myöhemmin illalla lähdimme vielä Nikosin ja Laurin kanssa paikalliseen baariin (olisiko tämä ollut muu kuin irkkubaari), jossa ostimme Hurrikaani-nimiset rommi-paukut. Kotiin menimme näiden paukkujen jälkeen vähän ennen kahta, mutta alkoholin tuoman boostin voimalla höpöttelimme petran kanssa vielä pari tuntia, ja nukkumaan menimme vasta vähän ennen neljää.

Tulevat suunnitelmat

Koska blogi on jo nyt kolme kilometriä pitkä, en enää ryhdy enempää kertomaan meidän tulevista suunnitelmista, kuin että huomenna perjantaina meillä loppuu työt ja lauantaina aamulla lähdemme New Yorkiin viideksi päiväksi. Sitten ohjelmassa on vielä Orlando, Key West ja Miami ennen kuin lähetän Petran tunnustelemaan Suomen ilmastoa ja karkaan itse vielä etelämpään, eli Nicaraguaan. Mutta niistä asioista sitten vasta seuraavassa blogissa.