Satu

Satu on luokkakaverini ammattikorkeakoululta. Hän on todellinen maailmanmatkaaja. Takanaan on niin maailmanympärysmatkaa (sisältäen myös Väli-Amerikkan) sekä 16 vuoden Australian-keikka. Satu on entiseltä ammatiltaan aivojumppakouluttaja. Itse en vielä kovin paljoa tiedä tuosta aivojumppa-asiasta, mutta sen verran tiedän, että se on hyvin tehokas moneen asiaan: mm. stressin pystyy helposti lievittämään eräällä hyvin yksinkertaisella liikkeellä! Satu on syypää siihen, että minäkin olen tällä hetkellä täällä Nicassa. Kuten blogin ensimmäisistä teksteistä tiedättekin, minun piti alunperin lähteä Englantiin, mutta se reissu meni jostakin syystä mönkään. Sadun puolestaan oli aikomus lähteä Australiaan vaihtoon, mutta sielläkin meni suunnitelmat uusiksi, ja hän päätyi lähtemään Nicaraguaan. Eli melkomoisten sattumien summana olemme molemmat täällä!

Satu on puhelias, kuten minäkin. Vauhtiin päästyään hän pärjää oikein hyvin minun puheripuleilleni. ;) Satu on suorapuheinen (kuten minäkin), joten tulemme erittäin hyvin toimeen. Asiat sanotaan niinkun ne on, ja kaikesta voi keskustella. Vaikka välillä joudumme varmasti molemmat huokailemaan toistemme tapoja ja sanoja, ja laskemaan siihen kuuluisaan kymmeneen, niin varmasti molemmille on jo kuluneen kuuden viikon aikana tullut sellainen vahva yhteenkuuluvuuden tunne - että me olla tiimi!

Niille, jotka eivät Satua vielä enempää tunne, niin tässä vielä kuvasarja Sadusta:

"tästäkin mulle tulee ihan Australia mieleen. Siellä on just samanlaista tää luonto!"

Satu on paikallisten kummastus, sillä hän on melkoisen pitkä
(vaikka oikeasti ei ole kuin vain 177cm).

Satu rakastaa valokuvaamista. Luonto, värit ja valo saavat Sadun väsyneenäkin jaksamaan vielä vähän matkaa! ..ja minä olen kyllä vähän kateellinen Sadun kamerasta. ..tai siis niistä molemmista! (Toisella saa upeita videoita ja voi ottaa kuvia vaikka veden alla. Toisessa puolestaan on mahtava zoomi!)

Luontokuvien lisäksi satu tykkää kuvata lapsia.
..ja lapset tykkää katsoa Sadun ottamia kuvia!

Satu juo "väärää" olutta. Victoria nimittäin on paljon parempaa kuin Toña.

..Satu ei ole mikään tekniikan ihmelapsi (viihtyisi enemän luonnossa kuin koneiden kanssa). Onneksi sillä on oma tekninen tuki melko lähellä jatkuvasti. Sadun uudessa pikkukamerassa on kaikkia hienoja toimintoja, joiden opetteleminen on vielä hieman kesken. Ehkäpä loppureissusta kehykseen tulee kuvat oikein päin. Satu muistaa aina mainita, miten kateellinen on siitä, kun minä kirjoitan tällä tietokoneella niiiin valtavan nopeasti. Oikeasti satu osaisi kyllä tosi lyhyen harjoittelun jälkeen itsekin kymmensormijärjestelmän (sormia tuijottamatta!) Itse asiassa, uskon, että Suomeen palatessamme hän on enemmän nörtti kun lähtiessä ;) Ehkäpä saan Sadun vielä oppimaan mesettämisenkin!

Joulu joulu on meillä...

Tässäpä vähän täältä joulutunnelmia: Meillä Familias Especialesilla laitettiin tänään joulukoristeita paikoilleen ja miehet koristelivat oikein joulukuusen. Sitten minulta kyseltiin, että "eikös olekin hieno?!" ..juu, on on! :D


Täällä Nicaraguassa Purisima on tosi iso juhla. Se on osa katolilaista juhlaperinnettä, ja juhlan aiheena on Neitsyt Maria (la Virgine). Juhlapäivä ajoittuu seitsemänteen joulukuuta, mutta juhlinta aloitetaan jo 9pv aikasemmin, asettamalla la Virginen alttari ja rukoilemalla päivittäin alttarin äärellä. Meidän kouluunkin tehtiin oma Purisima-alttari:


Kuulemma kaupungilla on sitten purisima-päivänä jotakin touhua. En ihan täysin tajunnut mitä tulee tapahtumaan, mutta jotakin lahjojen jakamiseen (hedelmiä ja karkkeja) liittyvää se oli. En oikein täysin ymmärtänyt, että onko tosiaan niin, että tuntemattomat antavat toisilleen näitä lahjoja, vai annetaanko niitä vain tutuille. Sittenhän se kymmenentenä päivänä selviää!

Huomenna lähdemme Granadaan. Seuraavassa blogissa sitten siitä. :) Ai niin, tänään minulla oli töissä mukana Sadun valokuvakansio, jossa on valokuvia Suomen talvesta! Niiden merkeissä juttelin tänään valtavan paljon espanjaksi Suomesta ja monista muista asioista. Tuli ihan sellainen fiilis että Hei, mähän osaan espanjaa!! :D ..eli eiköhän maaliskuussa jo ole melko sujuva kielitaito!

Ja vielä muistutuksena (mm. uusille faneilleni!) että Sadun ja Kikan matka-blogit täydentävät mukavasti tätä omaa matkakertomustani. Sieltä löytyy monia samoja juttuja kuin täältäkin, mutta hieman eri näkökulmasta. :) Katsokaa siis myös osoitteet http://satunicassa2007.blogspot.com/ ja http://kikka-nica9viikkoa.blogspot.com/

Ja toinen tärkeä muistutus: viimeksi kun infosin omasta postiosoitteestani, taisi se mennä monelta hieman ohi. Eli tässä vielä, mikläli joku ehkä joskus haluaa vaikka lähettää postikortin:'

Apartado postal 106,
Matagalpa,
Nicaragua.

Vähänkö me ollaan ihku-julkkiksia!

Taas ollaan terveen kirjoissa. Viime viikko meni lopulta kokonaan sairastaessa. Itse asiassa söin yhden melko tujun antibioottikuurin ke-su, koska kotidiagnoosin perusteella minuun oli iskenyt keuhkoputkentulehdus. Antibiootit auttoivat (kuulemma samaan syssyyn, kaupan päälle, olisi lähtenyt tippuri ja virtsatietulehdus sekä vatsapöpötki. Hyvä juttu, vaikka moisia ongelmia ei ollutkaan). Sairastaminen sinänsä sujui melko mukavasti, koska huomasin keskiviikkona, että meillä kotona toimii netti. Siis naapurissamme on langaton netti, jota ei ole suojattu. Niinpä siis lainaamme pävittäin heidän Turbonettinsä singnaalia. :) Hieno juttu, että sujuu hieman helpommin tämä nettiasiointi! ..toisaalta, tästä seuraa yksi pieni ongelma - netissä pelittäviä koneita on vain yksi, mutta käyttäjiä on kolme. Kikka voi kyllä käyttää konetta päivisin, mutta Satu ja minä "kilpailemme" koneen käytöstä iltaisin. (Kuvassa Kikka on dokumentoinut minun sairaslomanviettoani.. Rankkalta vaikuttaa, eikö totta?!)

Viime viikolla ei siis tapahtunut paljoakaan, koska olin kipeänä. Viikonloppuna sitten loppui sairastelu, ja lähdimme käymään El Chilessä, eli n. 30km päässä Matagalpasta (eli n. tunnin ajomatkan päässä) olevassa kylässä. Sinänsä tuossa kylässä ei ole paljoakaan nähtävää, mutta meidän kohteemme olikin mennä Marthan luokse kylään. Martha on Vikin ystävä, joka tekee kotonaan värikkäitä kankaita yhdessä muutaman työntekijänsä kanssa. Näistä kankaista sitten tehdään monen kokoisia pieniä pussukoita sekä isompia laukkuja ja reppuja. Lisäksi he kutovat pöytäliinoja ja tabletteja. Itse en tällä kertaa ostanut kuin yhden pienen pussukan, mutta myöhemmin aion ostaa enemmän. Laukkujen ja pussukoiden hinta ei ole kovin korkea, ja ne eivät ole kovin painaviakaan, joten eiköhän täältä pakkaudu lopulta aika paljon pussukoita ja koruja kotiin viemisiksi. Menemme siis viimeistään sitten tammikuussa äidin ja isän kanssa käymään El Chilessä ostoksilla. :) Takaisin Matagalpassa olimme jo kahden aikaan. Kävimme syömässä buffe-lounaan (oma annokseni cokiksen kanssa taisi maksaa hieman alle 2€) ja sitten tytöt ostostelivat hieman vaatteita siitä viereisestä kaupasta. Minä en ikävä kyllä mitään löytänyt, ja oikeastaan viimeisetkin ostohaaveet menivät siihen, että lainasin loput rahani Kikan housuja varten. Kotiin tulimme joskus viiden aikoihin ja ilta taisi mennä ihan vain kotona.

Ai niin, perjantaina käytiin syömässä Kala-ravintolassa (eli siis siellä Pescamarissa) ja tilasimme Sadun kanssa kalakeitot, koska kaikki niitä kehuvat. Vaihtoehtoja on monia, mutta valitsimme sellaisen, joka sisältää kaikkea (paitsi kilpikonnan munat pyysimme jättämään pois tuosta annoksesta, koska "olemme eläintensuojelijoita"). Annoksessamme oli siis kalaa, rapua ja katkarapua. Hämmästys oli kyllä melkoinen kun annos tuotiin eteemme. Ensinnäkin, lautanen on VALTAVA ja siinä on keittoa melkein litra! Toisekseen, satun keitosta möllötti kalan pää, omassani oli ravun jalkoja. ..No, tarkemmin tarkastellessa molempien annokset olivat samanmoiset: kokonainen kala (pää ja pyrstö mukana!), rapu (tosin pilkottuna, mutta löytyi 2 saksea ja ainakin 6 jalkaa.. En tosin ole varma, olisiko noita ravun osia ollut useammastakin eläimestä) ja katkarapuja (sellaisia jättikatkarapuja). Keiton liemi oli kokolailla samanmoista kuin suomalaisessakin kalakeitossa, eli suolaa ja maitoa. Kaiken kaikkiaan ruoka oli kyllä mahtavan hyvää, joten suotta ei tuota keittoa kehuta! :D

Sunnuntaina sitten olikin hyvin tapahtumarikas päivä: Aamulla ei saanut nukkua pitkään, kun piti lähteä radiohaastatteluun. Meitä haastateltiin paikalliseen Stereo Radio Yes -kanavan aamuohjelmaan. Meiltä kyseltiin siellä että mitä tykätään Nicaraguasta ja missä ollaan reissattu ja Omar, opettajamme, joka siis järjesti meidät tuohon radio-ohjelmaan, halusi ehdottomasti tietää, mikä on lempiruokani. Vastasin siihen, että se on Tostones con Frijoles molidas y cueso frisa - toisin sanoen uppokeitettyjä blatanon paloja, muussattuja papuja ja paistettua juustoa.. Vastaus tietysti huvitti haastattelijoita, koska kyseessä on hyvin tavallinen Nicaragualainen ruoka - vähän ehkä sama, kun suomessa sanoisi lempiruuakseen perunamuussin ja lihapullat. :D Radiohaastattelun jälkeen kävimme hakemassa rahaa automaatilta, dollareita tällä kertaa, että voimme maksaa Yolandalle vuokramme (joka siis on minulla ja Sadulla $100). Sen jälkeen olikin jo niin hirmuinen nälkä, että ryhdyimme etsimään ruokapaikkaa. Itse asiassa, halusimme löytää jonkun nopean ruokapaikan, esim. valmis-buffeen, sillä meillä oli vähitellen kiire Omarin luona oleviin Genovevan juhliin (juhlat siis edellisen espanjan opettajamme Peruun lähdön kunniaksi - Genoveva lähtee 2kk lomalle sinne..). Kuten jo kerran aikaisemminkin olimme Sadun kanssa todenneet, ei noita bufeita löydy sunnuntaisin! Niinpä lopulta päädyimme syömään Grazy Horse -nimiseen saluuna-tyyppiseen ravintolaan. Tilasimme kaikki samanlaiset kanavartaat, joiden hinta oli 70cor. Arvelimme, että kyseinen annos ei luultavasti ole kovin suuri, mutta syödään sitten bileiden jälkeen kotona paremmin. Olimme väärässä! Kyseinen annos oli melkoisen komea: ei siis mikään kebakko, jollaista itse odotin, vaan ihan oikea varras, jossa oli vuorotellen kanaa, sipulia, paprikaa ja tomaattia. Ja tuo varras tuotiin pöytään niin, että sen alla oli hiillos-pesä, joka piti varrasta lämpimänä! Lisukkeena oli riisiä ja papuja (ylläripylläri!) ja lisäksi maukasta tomaattisalsaa. Erittäin maukasta, näyttävää ja täyttävää! :)

Olimme kyllä "hieman myöhässä" juhlista, mutta nou hätä! Maassa maan tavalla... Juhlat sitten puolestaan oli hauskempaa kuin oletimme. Tarjolla oli rommikolaa, nacatamaleseja (Eli paikallinen sunnuntai-ruoka, josta minä en kyllä kauheasti tykännyt, kun on tehty lihan kanssa) ja erittäin herkullista suklaakakkua. Lounaalla juotiin oluet ja juhlissa muutama rommikola :-) Kotona oltiin kuitenkin juuri ennen pimeän tuloa, eli ennen kuutta. Illalla kyllä vähän janotti. Taisin juoda melkein kaksi litraa vettä (sekoitettuna sueroon, eli vastaa kivennäisvettä), ja maanantaina sitten noustiin reippaasti kuudelta ylös. Erittäin mukava viikonloppu siis. Ai niin, joku ehkä kuuli, kun Suomessa naureskelin löytäväni täältä jonkun Juan Carlosin.. No, juhlissa yksi Juan Carlos löysi minut! Hehehehehe! Tyyppi selitti tunti tolkulla Sadulle kuinka hän on rakastunut minuun ja kuinka kaunis minä olen ja ja ja... Satu kertoi olevansa minun sihteerini, joten hän ottaa vastaan puhelinnumerot ja muut yhteystiedot. Niinpä minulla on yksi yhteystieto lisää.. Mutta äidille tiedoksi, tämä Juan Carlos ei todellakaa vienyt sydäntäni, ja pienellä lappusella olevat yhteystiedotkin taitavat jäädä käyttämättä. (kuvassa Juan Carlos laulaa minulle Serenadia. hehe!)

Ja tässä vielä piristykseksi kaksi perhosta jotka kuvasin tänään päivällä Lucilla Mantillassa (eli yhdessä barriossa). Ikävä kyllä kuvista ei tule ilmi perhosten mahtava koko - ovat nimittäin melkein kämmenen kokoisia! Ja vielä: muistattehan, että kuvat saa suuremmiksi, kun niitä tuplaklikkaa!

Päivikki eli Viki

Tässä ensimmäinen tärkeiden ihmisten esittelypätkä! Kuvassa siis Päivikki Tiitola, eli täällä tuttavallisemmin (espanjaksi helpommin) kutsuttuna Viki.


Päivikki on siis meidän koulumme yhteyshenkilönä täällä Matagalpassa. Hänen työnään on järjestää meille harjoittelupaikat, kirjoittaa sopimukset koulun ja harjoittelupaikan välillä ja lähettää ne Suomeen allekirjoitettavaksi. Lisäksi Päivikki järjestää opiskelijoille asunnot ja hakee heidät Managuan lentokentältä Matagalpaan. Suuresti hänen ansiostaan kaikki sujuu täällä aluksi niin hyvin ja helposti! Päivikki on adoptoinut meidät osaksi omaa perhettään ja olemme hänelle enemmän kuin pelkkä ansiomahdollisuus. Luulen, että yksi syy tähän on tietysti Suomalaisuus joka meitä yhdistää. Päivikki on kuitenkin mahdottoman sosiaalinen ihminen, joten ei ole ollenkaan ihme, että hän tulee kaikkien kanssa toimeen!

Vikille maailman tärkein asia on KOIRAT. Päivikillä on kotona kaksi koiraa. Toinen on cockerspanieli Muneka (=Nukke) ja toinen on saksanpaimenkoira Neron, joka on vasta pentu. Neronista tulee perheen uusi vahtikoira, sillä vanha vahtikoira Tomi kuoli viime kesänä. Ja päivikin sydäntä lähellä eivät ole ainoastaan omat koirat, vaan KAIKKI koirat! Hän hoitaa naapuruston huonosti kohdeltuja koiria esimerkiksi viemällä yhteen köyhään perheeseen joka päivä ruoka-annokset koiralle, ostamalla lääkkeitä toiselle ja silittämällä lähes jokaista vastaantulevaa koiraa. Lisäksi Viki toimii aktiivisesti Matagalpan ja koko Nicaraguan eläinsuojeluyhdistyksessä.


Toinen asia, joka on Vikin sydäntä lähellä ovat kahvihetket kakkupalan kera.

Päivikin perheeseen kuuluu aviomies Leopoldo, tytär Elina (14 v) ja lisäksi perheeseen kuuluu Alvaro (21v), joka on asunut heillä nyt neljä vuotta sekä kaksi apulaista, joista Carla mm. on asunut Vikin luona vuosia, mutta nyt kun Carlalla on omaa perhettä, käy hän vain töissä Vikin luona.

Päivikki asuu San Ramonissa. Se on n. puolen tunnin ajomatkan päässä Matagalpassa. Työkseen Päivikki hoitaa heidän kahvitilan asioita sekä heidän taksejaan: Heillä on viisi taksia, joiden asioissa riittää hoitamista. Joka päivä pitää vuoron vaihtuessa ja illalla käydä vastaanottamassa rahat ja tankata taksit. Lisäksi taksien takia joutuu aina välillä ramppaamaan Poliisilla, jossa lupa-asiat ja kolarien selvittely ei suju aina niin nopsasti! Kaiken päälle on tietysti äidin "velvollisuudet" viedä Elinaa harrastuksiinsa, kuten tallille ja taekwondoon. :)

Minä puolestani olen tällä hetkellä hieman kipeänä. Kova yskä vaivaa, ja epäilen keuhkoputken tulehdusta. Tänään ja eilen olin töistä pois, koska yskäisenä olen enemmän muillekin haitaksi kuin hyödyksi. Huomenna kuitenkin olisi tarkoitus mennä töihin. :)

Kolmas jengiläinen!

Kikka saapui meille eilen! Ihanan energinen pakkaus! Mina ja satu kun ollaan taalla flunssan kourissa molemmat oltu hieman vasyneita, niin ei ole edes huomannut etta miten vasyneita tosiaan ollaankaan, kun molemmilla energiataso yhta matalalla.. Vaan nyt kun vertailukohtana on tuollainen ihana energiapakkaus, niin huomaa, etta ite tarvii tasta hieman piristya!

Tutustukaa Kikkaan hanen blogissaan: http://kikka-nica9viikkoa.blogspot.com/

Kiitos Aidille ja Isalle ja Tepolle lahjoista, joita lahetitte Kikan mukana! :) Meilla oli aivan joulu eilen, kun kikka illalla purki kassiaan. :) Satu sai uuden kirjan (jonka minakin toivottavasti kohta saan lukea!) ja uuden t-paidan. Mina puolestani sain Yolandalle joululahjaksi annettavaksi otsalampun (itsellani on sellainen ja han on jo ilmoittanut etta ostaa sen minulta kun lahden takaisin Suomeen..vaan eipas arvaakaan, etta saa oman jo paljon aikaisemmin! -sellainen kun on tosi kateva kun sahkokatkos yllattaa.), yovalon ja kameraan patterit (jotka unohdin porukoille) ja tietty Salmiakkia ja ruisleipaa! :) Ihanaa! Ai niin, Sadun aiti lahetti meille kaksi joulukalenteria. Satu passasi toisen suoraan minulle. Kiitos Pirkollekin!

Tajuttiin muutes Sadun kanssa viime viikolla, etta ei olla edes esitelty toisiamme omissa blogeissamme.. Eli tulossa piakkoin minun blogissani Satun esittely - oikein kuvan kanssa.. Ja eikohan tuohon samaan blogiin laiteta myos esittely Kikastakin. Etta tiedatte sitten millaisten ihmisten kanssa taalla reissussa oikein ollaan! :)

Minulla on yska, en jaksa kirjoittaa enempaa. Ajattelin jaada huomenna toista pois, koska ei kenenkaan ole edes kiva kuunnella tata tauotonta kohimista. Ja vaikka ei muuten hirmuisen kipealta tunnu, niin ehka lepaaminen on jarkevaa kuitenkin. Ja jos oikein rehellinen olen, niin kylla hieman on heikompi kunto kun normaalisti, kun kiipesimme muutaman kukkulan rinnetta tanaan kaupoilla kaydessamme.. Huomenna sitapaitsi olisi ohjelmassa yhdet hautajaiset, kun yksi FE:n nuorista kuoli viime yona ja taalla pitaa haudata vainaja 48h sisalla kuolemasta. Eli huomenna kahdelta olisi hautajaiset, mutta enpa taida kehdata menna kirkkoon yskimaan. Olisi kylla "kiva" nahda millaiset paikalliset hautajais-juhlat ovat. Kuoleman jalkeen hautajaisiin asti vietetaan tietaakseni ruumiinvalvojaisia ja kaydaan katsomassa omaisia ja ruumista. No, ei siita sen enempaa, koska en asiasta kovin paljoa tieda.

...Ja jotta siella suomen rantasateessa (vai lumisateessa) ei tuntuisi niin kurjalta, niin kerrottakoon tahan viela, etta taalla on ollut taas vaihteeksi tanaan koko paivan tosi kurja ilma. Satanut tihuttaen koko paivan ja ollut tosi pimeaa. Lamminta onneksi piisaa niin, etta melko kivasti t-paidalla tarkenee. Mutta ei tallainen kuuman kostea nihkea hamara saa ole ollenkaan kovin kivaa. Onneksi tata ei pitaisi jatkua kovin pitkaan. :) viimeistaan tammikuussa lopussa pitaisi jo helpottaa ja alkaa helteet ;D ..ja eikohan noita aurinkoisia paivia ehdi sita ennenkin jo tulla.

Ai niin, kiitti Tarja diagnoosista. pistetaan sen auringon piikkiin se pahoinvointi. Eli ei mitaan bakteeri-ripuleita ollenkaan oo ollu.

lyhyt teksti

Heippa!
Noista claron tekstiviesteista viela.. Kokeilin etta voiko siihen de: -kohtaan pistaa muuta kun numeroita, niin kylla joo onnistuu. siihen voi kirjoittaa 6 merkkia, ja voi siis laittaa vaikka etta "Ulla" eika tarvii kirjottaa sita sinne viestiin enaa. :) ..Niin ja jos saatte multa tekstiviestia, jossa lukee "apinat.fi" niin alkaa vastatko siihen, silla oon lahettany sen viestin netista, eika mulla oo sita suomen-liittymaa missaan puhelimessa sillain, etta voisin vastaanottaa niita tekstiviesteja. Kiitos! :) Eli vastatkaa (jos vastaatte Claron sivujen kautta netissa.)

Perjantaina oltiin San Ramonissa kulttuuritalon avajaisissa. Ostettiin sielta aika monta kaulakorua. Eilen lauantaina taas kaytiin Jinotegassa. Kaupungissa sinansa ei ole paljoa nahtavaa - paitsi sielta saa kalaa ravintoloista, toisin kuin monissa muissa kaupungeissa. (Matagalpassakin on kylla yksi hyva kalaravintola, joten ei sinansa niin ihmeellista..) Mutta matka Jinotegaan on tosi kaunis! Mennaan siis taalta Matagalpasta koko ajan vaan ylemmaksi. En tieda miten korkealla Jinotega on merenpinnasta, mutta melko korkealle mennaan, ja silti kaupunki on vuorten (tai kukkuloiden) keskella, kuten Matagalpakin. Matkalla on komeita maisemia, mutta bussista on tosi vaikea ottaa yhtaan valokuvia. Pitaa menna Vikin tai Yolandan kanssa autolla sinne joku kerta, ja pysahtya aina hienon maiseman kohdalla ottamaan kuvia. ..sitten perilla kayda ravintolassa syomassa, ja suunnata takaisin Matagalpaan. No, yhden kuvan kuitenkin pistan eilisesta tahan koneelle. Ei mistaan maisemista, vaan se on kuulkaas mina itte! ..paita on mun uus suosikki-vaate, ostettu Managuasta torilta, makso n. 5e. :) ..niin ja toi kukkakoru on sielta San Ramonista. :) Tuopissa on kylmaa Victoria olutta. nam! (satu juo toñaa, joka on ehka astetta vaaleampaa kuin Victoria. --ettei oltas ihan samiksia kaikessa, katsokaas.)

Ai niin, tanaan tulee Kikka! Satun kaveri tulee tanne 2kk ajaksi. Han tulee asumaan Yolandalle ja reissailee meidan kanssa. Tosi kiva, kun meidan jengi kasvaa! Ja tosi kiva saada vahan ruisleipaa ja salmiakkia Suomesta! :)

Niin ja tosiaan, terveyden tilastamme viela. Satu on jo jalkeilla ja nuhastaan huolimatta melko hyvassa kunnossa (ei kuitenkaan ihan terve viela). Mina oon nuhainen ja nukkumaan mennessa yskin tosi pahasti (puoli-istuva nukkuma-asento auttoi!) mutta en ole mitenkaan erityisen vasynyt, vaan jaksan aika kivasti touhuilla kaikkea normaalisti.

tekstiviestejä nicaraguaan

Surffatkaapa osoitteeseen http://www.claro.com.ni/index.php?option=com_content&task=view&id=101&Itemid=289 ja kirjoittakaa sinne

para: 4017682
de: (oma numero, tai haluamasi numerokoodi)
mensaje: haluamasi viesti + allekirjoitus!

Ja kas! mulla kohta piippaa puhelin ja olen saanut viestin joltakin tarkealta ihmiselta! :)

(niin, ja jos haluatte tekstata satulle, niin sen nro on 4472998 - toivottavasti se ei nyt pahastu, kun oon julkisesti jakanu sen nica-numeron, kysymatta silta..)

Töihin tuli Norsu!

Hei taas taalta sateisesta Matagalpasta. Ilman laatu taalla on muuttunut hieman verrattuna siihen mita oli 3 viikkoa sitten kun saavuimme. Aluksi siis oli paivisin lamminta, ja lahes poikkeuksetta aina viiden-kuuden aikaan alkoi satamaan ja sitten satoikin koko illan.. Nyt sitten on muuttunut ilma sellaiseksi, etta paivallakin on tosi tuulista ja iltaisin enaan harvemmin sataa. Nyt kylla tosin talla viikolla on ollut "yllattavankin sateista", niinkuin mina Matagalpan normaalista saasta jotakin tietaisin! :D Anyway, talla hetkella sataa, ja mina tassa mietin, etta toivottavasti se sade lakkaa ennen kuin saan kaikki netti-asiat hoidettua, silla tasta lahtiessani joudun kavelemaan vahintaan yhden korttelin ympari, jotta saan taksin ja paasen kotiin. ..noista takseista taisinkin jo joskus aikaisemmin kertoakin, mutta tosiaan taksit taalla kulkevat aina vain yhteen suuntaan. Tarkoitan siis sita, etta samaa taksia voi kayttaa useampi kerrallaan ja taksi on aina matkalla kaupungin laidalta toiselle, jolloin samoilla bensoilla voi hoitaa useamman asiakkaan.. Ja toisaalta, taksin hinta maaraytyy maaranpaan mukaan eika suinkaan ajetun matkan mukaan. Keskusta-alueella hinta on seitseman cordovaa ja keskustan ulkopuolelle mennessa hinta kasvaa. Esim. meidan kotimatka on 10cor/hlo, koska mennaan jo aika korkealle.

Meidan (mina, Satu ja Paivikki) oli tarkoitus menna viikonlopuksi Granadaan, mutta satu onkin niin kovasti flunssassa, etta emme paasekaan lahtemaan. Tosi kurja juttu, koska viime viikonloppuna meidan Jinotegaan suunnittelemamme reissu peruuntui minun sairastelumme takia. No ei se mitaan, jarkevampaa on parantaa satu, ja toisaalta koska itsekin olen hieman flunssainen talla hetkella, niin rauhallisesti ottaminen voi olla jarkevampi ajatus. ..sitapaitsi, jos Satu tasta lauantaihin mennessa tokenee, niin menemme silloin sinne Jinotegaan. ..Noista paikoista siis vain sen verran, etta Jinotegaan on Matagalpasta melko lyhyt matka, muistaisinkohan ollenkaan oikein, jos vaitan, etta matka kestaa n.2h. Lisaksi Jinotega on pienempi paikka, joten siella voi helposti vierailla vain yhden paivan ajan. Granada puolestaan on Managuan toisella puolella, joten sinne paastakseen pitaa matkustaa ensin Managuaan pari tuntia, sitten ottaa taksi toiselle bussiasemalle ja matkustaa siita viela tunnin verran paastakseen Granadaan. Lisaksi Granadassa on niin valtavasti nahtavaa, etta yksi pidennetty viikonloppukaan ei riita siihen reissuun! Pitaa siis joka tapauksessa kayda siella useampi kerta! :)

Meille tuli tanaan toihin elefantti! ..meilla on siis Familias Especialesilla Hollantilaisia vieraita, Willa ja Ari (Will on nainen ja ari on sen mies) ja he ostivat FE:lle Managuasta norsun. Kun kuulin asiasta Willilta, kuvittelin, etta kyseessa on joku pienempi norsu. kylla han kertoi, etta se ei mahtunut camionettan (eli lava-auton, pic-upin?) lavalle, mutta kuvittelin etta syyna siihen oli, etta heilla oli niin paljon muuta asiaa siella auton lavalla.. Mutta melko suurihan tuo oli. Ja hauska oli vieresta katsella kun miehet melkeinpa kasivoimin siirsivat tuon norsun autosta paikalleen.

Lapset tietysti olivat tuosta patsaasta aivan innoissaan, silla heilla oli lupa kiipeilla sen paalle.. Ja kuten arvaattekin, kylla sen norsun paalle joku muukin kuin lapset kiipesi. ;) ..siita tosin ei ole kuvaa, kun lapset lapset itkevat nurmikolla kun ajoin ne pois, etta MINA saan olla norsun selassa.. No en sentas. :) mut kylla minakin siella kiipeilin muiden kanssa. Oli hauskaa!

Oi, taalla on niin ihania hedelmia! Kavin tanaan taas mercadolla ja ostin 12 appelsiinia, joista sitten tehdaan mehua. Maksoivat huimat 5cordovaa, eli n.20 snt! Lisaksi olemme ostaneet Ananaksia (10-15cor), Papaijoita (valtavia! n. 20-30cor) ja banaaneita. Meidan omasta pihasta ollaan toistaiseksi syoty vain sitruunoita, joita puu on keltaisenaan. Itse kuolaan meidan greippien peraan, jotka nayttavat valtavan herkullisilta! Kavin ennen kaupungille lahtoa ottamassa valokuvan, etta tekin naette, miten suuria ne todellakin ovat! 2 viikkoa sitten Yolanda "lupasi" minulle, etta ne olisivat 2 viikon paasta kypsia - vaan eivat kylla viela ole.. Melkein kyllakin. Ensi viikolla aion poimia niita! :)

Tuli noista FE:n lapsista viela mieleeni, etta taalla on kylla tosi kiva ottaa valokuvia, kun kaikki (aikuisetkin!) huutavat meille, etta "Toma mi foto! Toma mi foto!" Ei siis tarvitse kauheasti anella, etta saako ottaa valokuvaa tms. Monet tutuista kylla ovat kyselleet myos noiden kuvien peraan.. Osa siis toisaalta odottaa saavansa meilta peperikuvan kun kerta heista on otettu kuva. Toisaalta lapset ovat aivan innoissaan, kun olen antanut heidan kokeilla kameran kayttoa.. Kuvat kyllakin ovat mita ovat, mutta koska heilla tekniikan hallinta rajoittuu television kayttoon, niin onhan kaikki muu hyvinkin ihmeellista! :)

Pehmoleluja en ole viela kenellekaan lapselle jakanut. Huomenna annan yhden lelun lahjaksi Nancylle, yhdelle FE:n lapselle, hanella kun on syntymapaivat. Han tayttaa 8 vuotta. Nancy on tuossa norsun selassa kolmantena, tosin jaa hieman toisen tyton kaden taakse piiloon. Taalla syntymapaivia juhlitaan Piñatojen kanssa. Nancy kertoi, etta hanen piñatansa tulee olemaan Nalle Puh, koska se on hanen suosikkinsa. Noita piñatoja myydaan taalla useassa kaupassa. Niita on monen kokoisia, mutta yleensa ne ovat melko suuria, n. 1m korkuisia. Odotan innolla sita paivaa kun naen tai ennemminkin paasen itse leikkimaan piñatalla. :) Sitahan siis maiskitaan silmat sidottuna, kun se roikkuu katosta narulla.. Ja lopulta kun se menee rikki, sielta sataa karkkia. jee! :D

Ai niin, pitaapa ihan tahan blogiinkin kertoa tallainen asia, etta mina oon kylla ihan itsenikin yllattanyt.. Ollaan nimittain Satun kanssa kimppaan juotu jo yksi pullollinen (olisikohan ollut joku 350ml) rommia ja toinenkin hupenee hyvaa vauhtia. Itse asiassa rommi on aika hyvaa, kun sita juo kolan ja sitruunan kanssa! ja flunssaan kuulemma toimii kuuma hunajarommi mahtavasti. Tehosta en ole aivan niin varma (Satu kun on edelleenkin kipea), mutta hyvin nayttaisi tuokin pullo hupenevan. Tuo meidan ensimmainen pullomme oli edullisempaa laatua (extra light), ja maksoi n. 2e. Tama uusi pullomme on 7v vanhaa, ja siksi hieman kalliimpaa - saman kokoinen pullo maksaa n. 3e! ..olemme kylla paattaneet kokeilla sita vielakin vanhempaa (ja variltaan tummempaa), kunhan tasta parannumme. Olisikohan se ollut 12 vuotiasta. :D ..ai niin, tuosta alkoholista tuli toinenkin asia mieleeni. Nimittain paikallisten tapa juoda olutta: siihen pistetaan sitruunaa (ok, meksikolaisiin oluisiin pistetaan Suomessakin limea) ja suolaa! Outoa. Emme ole viela sita erikoisuutta kokeilleet, mutta eikohan sitakin tule kokeiltua, kunhan tasta parannumme. Kylma olut muuten maistuu taalla tosi hyvalta, kun koko ajan on niin kuuma.. Eli kunhan tasta nyt vaan paranemme! :)

Henni, joko niita vauva-uutisia on? :) ..ja Ulpulle rakkaita terveisia ja paljon tsemppia! Kiitos etta lahetit mulle viestin, ja kiva oli huomata, etta Suomesta tulee tekstiviestit tanne pain.

Satun kanssa muuten tanaan juteltiin noista viesteista, etta outo juttu, kun sille tulee Kikalta viestit tanne, mutta vastaus ei mene perille. Aidilleen han saattoi kerran lahettaakin viestia, ja jollekin muullekin kai taisi menna viestit perille. Olisikohan ollut niin, etta Elisan liittymasta tuli viestit tanne. Ulpu, mika liittyma sulla on, vahvistatko etta teoriamme pitaa paikkansa?

Moikka! Lisaa viestia taas piakkoin! Ehkapa sunnuntaina Jinotegan reissun kuvien merkeissa! (ja sadekin on ainakin talla hetkella tauonnut, joten siksikin hyva aika lahtea kotiin..)

Ripulia ja Pimeänpelkoa

Hei taas! Olen tällä hetkellä Päivikin kotona. Ja arvatkaapas mitä!! Olen netissä omalla koneellani! :D vähänkö on hienoa.. Ainoa kurja puoli on, että jostakin syystä olen nyt niin kovasit oppinut kirjoittamaan ilman äätä ja öötä, että vaatii kyllä nyt keskittymistä, että ä-kirjaimen kohdalla painan nappia oikealla pikkurillillä, enkä suinkaan vasemmallan, niinkuin nyt olen tottunut ;D

Tässä on ensi alkuun tämän kerran pakolliset valokuvat. Kerroin aikaisemmin niistä Barrioreissa vierailuistani. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy, että millaisten kinttupolkujen päässä ihmiset siellä vuorilla asuvat. Jälkimmäinen kuva puolestaan hieman näyttää millaisissa taloissa täällä köyhät asuvat.


Tänään on isänpäivä siellä Suomessa.. Vielä parin tunnin ajan on.. Sen jälkeen siellä vaihtuukin vuorokausi, kun täällä on vielä päivää jäljellä. :) No mutta, aamulla yllätimme Sadun kanssa isämme soittamalla kotiin. Täältä puhelu lankapuhelimeen maksaa n. 3,5 cordovaa/minuutti ja kännykkään puolestaan n. 7 cordovaa/minuutti. Puheluaikamme oli kuitenkin hieman rajattu, sillä taksi odotti puhelinkeskuksen ulkopuolella meitä ja lupasimme, että meillä kestää 10-15 minuuttia. Call-Center ei suinkaan ole kovin kaukana kotoamme - siksi emme sinne taksilla menneet, mutta koska tarkoituksemme oli jatkaa siitä suoraan matkaa Vikin luokse tänne San Ramoniin, niin oli käytännöllistä ottaa taksi jo kotoa, kun hinta kuitenkin oli täsmälleen sama. Lisäksi Satu oli tänään aamulla tosi flunssainen, joten hän ei olisi jaksanut kovin paljoa kävellä.

Voi, minulla on jostakin syystä tällä hetkellä hieman huono olo, joten saas nähdä miten paljon jaksan nyt kirjoittaa. Satu ja Päivikki menivät päiväunille, ja minunkin oli tarkoitus nukkua hetkinen, mutta täällä on kyllä jatkuvasti sellainen häly (musiikia, puhetta, huutoa, koirien haukuntaa etc..) että en lopulta jaksanut enkä malttanut pitkään maata. Lisäksi tietoisuus siitä, että lähettyvillä on netti, ei tietysti yhtään helpottanut tuota malttamattomuutta. ;)

Täällä taas on tapahtunut vaikka mitä viime kirjoituksesta. Ei ehkä mitään suurta ja ihmeellistä, mutta kuitenkin sellaista, mistä saa jutun juurta blogiin. Ensinnäkin, ne jotka satun blogia lukevat, tietävätkin jo että: Sairastin vihdoinkin sen "kauan odotetun" turistiripulin. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä olin ke-to välisen yön tosi huonona. Oikeastaan jo keskiviikkona olin tosi väsynyt, mutta arvelin sen johtuvan auringonpistoksesta, koska olin ollut koko päivän ulkona ilman hattua (ja kaiken lisäksi paloin hartioistani ensimmäistä kertaa!). Yöllä hikoilin ja palelin. Vessassa ei onneksi tarvinnut kovin montaa kertaa ravata, sillä en kyllä olisi jaksanutkaan - jaksoin hädin tuskin vessasta takaisin sänkyyn kävellä. Ylpeys vai hienotunteisuus vai mikä lie ei kuitenkaan antanut periksi, että olisin jo yöllä herättänyt Satun ja pyytänyt häntä hakemaan minulle keittiöstä pahoinvointilääkettä ja Sueroa (eli sellaista veteen sekoitettavaa jauhetta, jota käytetään nestehukan hoitoon).. Sinnittelin omin voimin yöllä jääkaapille (matka siis terveenä ei vie kuin muutaman harppauksen) ja hain sieltä pullollisen Gatoradea, jota meillä oli juuri ripulia ja nestehukkaa varten varattuna. Sueroa varten minun olisi kuitenkin pitänyt jaksaa täyttää vesipullo ja kurottautua yläkaapille ottamaan tuo sueropussi ja lisäksi vielä sekoittaa nuo kaksi ainetta yhteen.. Terveelle ei siis temppu eikä mikään, mutta sairaana se tuntui täysin mahdottomalta. Aamulla oloni helpotti kyllä jo todella paljon pelkästään sillä, että Satu heräsi ja sain empatiaa. :) Satu toi minulle juotavaa ja pahoinvointilääkettä, sillä olin siis yöllä oksentanutkin ja suureksi osaksi pahoinvoinnin takia en pystynyt mihinkään liikkumaan.. Lääkkeet ja empatia auttoivat ja siten nukuinkin lähes koko torstaipäivän. Vasta illalla jaksoin syödä hieman jugurttia ja yöllä nukuin melko makeasti. Perjantaina sitten olin vielä toipilaana kotona, mutta jaksoin hyvin jo kävellä talossa ja lukea kirjaa. Satu oli torstain kotona sekä minun hoitajana, että oman flunssansa takia. Perjantaina hän meni kuitenkin töihin, mikä ehkä näin jälkeenpäin ajatellen ei ollut hänen flunssansa takia järkevä siirto, sillä nyt hän on entistä pahemmassa flunssassa. :(

Meidän oli alunperin tarkoitus matkustaa lauantaina Jinotegaan, mutta sairastelujemme takia päätimme jäädä kotiin. No, emme kyllä ihan täysin kotona olleet, vaan aamupäivä meni netissä, sitten kävimme torilla. Kun olimme menossa Paliin ostoksille (toinen, se halvempi, paikallisista ruokakaupoista) Päivikki soitti ja kysyi ehdimmekö Reunioniin (eli kokoukseen) hänen kanssaan.. Ja mikäpäs siinä! Päivikki poikkesi hakemaan minut ja Sadun Palin pihasta ja ajoimme Picoteon kahvilaan. Koska päivä oli jo pitkällä, ja matkaamme tuli mutka, päätimme syödä Picoteossa ns. lounasta. Satu söi ensimmäistä kertaa paikallista sunnuntai-ruokaa Nacatamalesia, jonka koostumuksesta en osaa paljoa muuta sanoa, kuin että kyseinen ruoka valmistetaan banaanin lehteen käärittynä ja se voidaan valmistaa joko con carne (eli lihalla) tai con pollo (eli kanalla).. Itse söin tostadas (eli vihreitä banaaneja uppopaistettuna) con ceso y frijoles (juustolla ja pavuilla).

No mutta, päivän "kohokohta" tapahtuikin sitten illalla, kun talomme edessä meni viemäriputki rikki! Toisin sanoen, emme voisi käyttää vessaa laisinkaan, koska se mitä vessasta vetää alas, tulvii saman tien talomme eteen kadulle! Onneksi emme kuitenkaan joutuneet olemaan täysin ilman vessaa. Nimittäin Yolanda on rakentamassa talonsa pihalle kahta "mökkiä" joita hän sitten tulee vuokraamaan esimerkiksi viikon päästä saapuvalle Kikalle! Mökeissä on molemmissa omat vessat ja suihkut. Toisessa mökissä on jo ulkoseinät, ja vessanpönttökin toimii niin, että poistovesi menee jonnekin pihan perukoille ja vetäminen hoidetaan toistaiseksi ainakin manuaalisesti ämpärillä. Tämä mökki, jota nyt sitten viemäriongelman vuoksi käyttäisimme väliaikaisvessanamme, on tällä hetkellä työmiesten varastokäytössä, joten siellä on vaikka mitä tavaraa. Kuitenkin reitti ovelta pöntölle on täysin tyhjä ja suora ns. "kulmasta kulmaan". No, valoisan aikaan tuo ei tuntunut kovin inhottavaa, mutta pimeän tulo minua jo hieman jännitti. Onneksi tuolla uudessa vessassamme oli sekä ulkona että sisällä sähkövalo, joten pimeän tullen oli melko turvallista lähteä vessareissulle. Pimeän pelkoni takia en kuitenkaan suostunut lähteä pissareissulle itsekseni, vaan ajoitin omat käyntini satun käynteihin.. Pimeän tultua kävimme vessassa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla huomasimme vessan sisäseinässä melko suuren hämähäkin.. sanoisinko, että kooltaan se oli jalkoineen 6cm kokoinen, eli ei missään nimessä mikään lintuhämähäkki. Kuitenkin isompi kuin yksikään aikaisemmin luonnossa näkemäni hämähäkki! Hyi! Lisäksi varastossa oli paljon gekkoja, mikä tietysti hieman ilahdutti minua. Ennen nukkumaan menoa lähdimme vessalle uudelleen. Jälleen kerran satu meni vessaan ennen minua, sillä minusta tuntui turvallisemmalta pistää Satu ns. varmistamaan reitti ;) Hämähäkki oli siirtynyt paikaltaan, mikä tietysti hieman huoletti minua. :/ No, ei sen väliä, rohkeasti vain pöntölle! no mutta, enpä tullut ajatelleeksi, että sähköt saattavat mennä juuri silloin kuin minä olen siellä varastohuoneessa (en sentään housut kintuissani). Ja kuten monet tietävätkin, pelkään pimeää Suomessakin - mutta kun ajatellaan Nicaraguan pimeyttä sähkökatkoksen aikana, on se säkkipimeää! Satu on varaston oven ulkopuolella ja Satulla on minun taskulamppuni, jota hän ei ole koskaan käyttänyt. Ja se ei ole pimeässä mitenkään selkein käyttää.. Minulle alkaa iskeä paniikinpoikanen, enkä todellakaan uskalla liikkua askeltakaan siltä paikalta jonne olen sähkön katkettua jäänyt. Voin jo kuvitella mielessäni kaikki ne hämähäkit ja skorpionit jotka lähtivät pimeän tultua kipittämään seinän raoista minua kohti! Tilanne sinänsä ei kestänyt kuin ehkä alle minuutin, kunnes satu ratkaisi taskulampun arvoituksen ja lopulta melkein heti tuon lampun sytyttämisen jälkeen saimme myös sähköt takaisin. (Satu oli muuten hieman huvittunut, kun neuvoin häntä siellä säkkipimeän keskellä painamaan "siitä punaisesta napista" saadakseen lamppuun valon..) Minä en kyllä sen pimeyden jälkeen uskaltanut yksin olla siellä kopin sisällä, vaan satu joutui tulemaan vessavahdiksi sisälle että minä pääsin pissille. :D Minä en kyllä suostunut ollenkaan juomaan vettä enkä syömään yhtään mitään ennen seuraavaa aamua, ettei tarvitisi lähteä keskellä yötä vessaan. Normaalisti siis käyn kerran yössä vessassa, mutta tämän seuraavan yön kyllä sinnittelin aamuun asti. Lauantaina illalla saimme Yolandalta ilosanoman, että saamme jälleen käyttää vessaa! Miten mahtava asia! Pelkäsin jo valmiiksi pimeän tuloa, kun joutuisin lähtemään jälleen vessareissuille. Tästä vessaasiasta on muuten kuvia Satun blogissa (satunicassa2007.blogspot.com), joten katsokaa sieltä jos haluatte nähdä tarkemmin, että miltä tuo meidän väliaikaisvessamme ja vessareittimme näyttää. :D

No mutta, kuten sanoin, olen hieman huonovointinen ja nyt on ehkä parempi pistää kone kii. Lisäksi Päivikki luulee, että minä osaan jotakin tietokoneista, joten pitää katsoa jotakin heidän koneongelmaansa. Toivottavasti saan osoittaa nerouteni oikeaksi, eikä kupla vieläkään puhkea. :D

Hola!

Tanaan oli toissa ensimmainen toimintaa sisaltava paiva. Kaikki aikaisemmat paivat olen lahinna katsellut ja hieman tylsistynyt. ..tanaan menimme aamulla doña Doran kanssa barrioihin katsomaan erityis-lapsia ja heidan kotejaan. Kavelimme kaksi tuntia ja reissu oli mielestani melko rankka, silla aurinko paahtoi meilko lampimasti, ja koko ajan kavelimme aina vain ylemmas! En tieda kuinka korkealla kavimme, mutta melko ylhaalla kuitenkin. Ylimpiin taloihin ei olisi paassyt laisinkaan taksilla, vaan viimeisiin taloihin joutui kulkemaan kapeaa sateiden rikkomaa kinttupolkua pitkin ja nailla sandaaleilla se oli hieman haasteellista, koska kaikki oli tosi mutaista ja siten liukasta! Mutta sailyin ehjin ja kuivin jaloin!

Barrioreissa vierailimme yhteensa kahdeksassa eri kodissa. Talojen sisustus ja koko oli hyvin vaihteleva. Yksikaan koti ei ollut varakas, mutta jotkut olivat todella koyhia! Yksi talo esimerkiksi oli ainoastaan arvioni mukaan alle 10m2 kokoinen ja siella ymmartaakseni asui 6 ihmista! Tuossa tilassa siis piti nukkua ja valmistaa ruokaa! Heilla kuitenkin oli sahkot - itse asiassa melkein kaikissa surkeimmissakin kodeissa on sahko, mika on kylla hyva. Ruoka toki valmistetaan avotulella, mutta pimean tullen on mahdollista saada valot paalle ja katsella televisiota - todellakin, useissa kodeissa naytti olevan televisiokin. :) Tuon pienen talon perhe naytti kuitenkin voivan melko hyvin - kukaan heista ei nayttanyt jarin nalkiintyneelta. Sen sijaan yhdessa toisessa perheessa, joilla sentaan oli kaksi huonetta (!), oli perheen vammainen lapsi taysin nalkiintynyt. En ole varma ymmarsinko oikein, mutta tuo vammainen tytto oli ymmartaakseni 13 vuotias, mutta han oli kuin 5-vuotiaan kokoinen ja han oli ainoastaan luuta ja nahkaa! perheen kaksi muuta lasta nayttivat ns. normaaleilta, eli he eivat olleet yhta nalkiintyneita. Tuon lapsen nakeminen jarkytti minua, mutta toisaalta, koska en tieda heidan tarinaansa sen paremin, en osaa tietaa mista syysta perheessa juuri tuo vammainen lapsi oli nalkiintynyt, kun muut nayttivat voivan paremmin.. Voi olla, etta hanta syrjitaan perheessa vammaisuuden takia - tai voi olla, etta han ei yksinkertaisesti pysty syomaan tai voi olla monia muitakin syita. Totuus on kuitenkin, etta suurin syy on varmasti koyhyys. Toisaalta noiden perheiden ja lasten nakeminen sai minut surulliseksi, koska tiedan, etta kaikkia en voi auttaa - en voi auttaa heita ruuan ja varallisuuden suhteen, en osaa auttaa terapeuttisesti enka pysty helpottamaan kaikkien perheiden elamaa! toisaalta kuitenkin tulin iloiseksi siita, etta on olemassa sellainen paikka kuin Familias Especiales, joka auttaa noita koyhia perheita, joilla on vammainen lapsi! Ja olen iloinen, etta voin osaltani omalla tyopanoksellani auttaa heita auttamaan noita perheita.

Kun palasimme takaisin Familias Especialesille, olin aivan kuitti ja tosi nalkainen! Ja kukaan ei oikein tiennyt koska ruoka tarjoiltaisiin. FE:lla valmisteltiin juhlia. En tiennyt, etta tanaan oli tervetulojuhla minulle, espanjalaisille ja usalaisille! Meidat kaikki vieraat kutsuttiin yksi kerrallaan ns. esiintymislavalle, ja jokaiselle annettiin auringonkukka-naamari, joka kuvasti sita millaisia valopilkkuja me olemme heille! Ikava kylla minulla ei ollut kameraa mukana, joten ei ole kuvia tiedossa, ellen sitten joltakin jenkilta saa kuvia myohemmin sahkopostiini. Barrioreista otan kuvia myohemmin.

Nyt pitaa menna, koska satu sai omat sahkopostinsa kirjoitettua ja tuossa vieressa odottelee (karsivallisena, kyllakin!) etta saan oman tekstini valmiiksi!

PS.
..mikali ette ole pariin paivaan vierailleet blogissani, niin huomatkaa aikaisemmatkin tekstit, koska kirjoitin eilen kaksi tekstia! :)

Satun Blogi

Jeah Jeah! Satu on vihdoinkin saanut tehtya oman bloginsa. Siina koetellaankin meidan molempien hermoja, kun Satulla on hieman enemman hankaluuksia blogin kanssa (kylla! - minullakin hetkittain hankaluuksia taman bloggauksen kanssa!) ...ja mina saan olla opettajana. Oikeasti, Satu on tosi hyva oppilas, ja mikali hanen visionsa puoleksikaan toteutuu, tulee Sadun blogista tosi upea! Joten lukekaa ihmeessa Satun nakokulmaa meidan reissusta. Hanen bloginsa sisaltaa paljon kuvia, joten sielta iloa niille jotka kuvia kaipaavat. (itse juuri askeista kirjoitusta tehdessani kylla huomasin, etta noiden kuvien liittaminen on kylla aivan vihon viimeista puuhaa.. kone on hidas ja ohjelma takkuaa.. ei helppoa ei!)

Satun blogi siis:
satunicassa2007.blogspot.com

Lukekaa ja nauttikaa!

Paljon kuvia!

Hei Taas. Talla kertaa onkin luvassa paljon valokuvia. Meidan piti tulla jo perjantain iltapaivalla nettiin, mutta koska koko paivan satoi, jaimme kotiin. Sateella kun on aivan turha lahtea, koska hyvin todennakoisesti sahkot menevat (ja ehka kylla myos tulevat), joten parempi jaattaa se mesetys ja bloggaus seuraavaan kertaan. :)


Toissa on mennyt ihan kivasti. Laitan tyopaikan kuvat nopeasti tahan vain pienina kuvakkeina. Ne saa isommiksi uuteen ikkunaan, kun niita klikkaa.


Naissa kahdessa ekassa kuvassa nakyy se FE:n piha, eli erityislapsille tarkoitettu puisto. Se on kuulemma aino laatuaan koko Vali-Amerikassa!

Tassa on Familia Especialesin Fysioterapia tila.

Tassa on FE:n lapsia.

Nama lapset tyoskentelevat siella paperin-lajittelussa. Ensimmainen kuva on 10-vuotiaasta tytosta, joka on sokea. Jalkimmaisessa kuvassa on se poika, josta kerroin viime blogissa. Han ei siis tosiaan paivan aikana tehnyt muuta kuin istui tuolissaan ja seurasi mita muut tekivat.

Naissa kahdessa kuvassa on hieman silmaniloa meidan suvun sahkomiehille. :D Joka-ikinen sahkotolppa taalla nayttaa tuollaiselta kaaokselta kuin tuo ensimmainen kuva! Jalkimmaisessa kuvassa oleva tolppa on taynna (luultavasti) tikan naputtamia koloja! Suomessa ei taida missaan koskaan paasta mikaan tolppa noin huonoon kuntoon.. (vai mita sanoo isa tahan?)

Tama kuva on otettu meidan kotikadultamme, eli Apantesta. Kuten kuvasta nakyy, tie on melko jyrkka. Suoraan meidan tien jalkeen jatkuu ns. Paakatu, eli kauppojen katu. Yksi katu "ylempana", eli kuvasta oikealla puolella kauppojen katua, on pankkien katu (tai pankkikatu). Molemmat kaduista ovat yksisuuntaisia, joten kun haluamme taksin Apanteen pitaa meidan menna pankkikadulle, jonka liikenne kulkee meidan kotia kohti. Taksimatka Apanteen, paallystetyn tien loppuun (eli kotimme eteen) maksaa keskustasta 10 cordovaa/hlo (eli hieman alle 40snt/hlo) . Samassa taksissa voi yhta aikaa olla muitakin matkustajia, jotka ovat menossa samaan suuntaan kaupunkia. Keskustan sisalla kulkiessa taksimatka maksaa 7 cordovaa. Vaikka matka Apanteen ei ole pitka, on nousu vuorelle autoa ja bensaa kuluttava, joten siksi se on kalliimpi. Olen ajatellut, etta viela joku paiva otan ja mittaan tuon kadun kaltevuuden.. Toisaalta, Apante ei todellakaan ole kaikkein jyrkin katu taalla kaupungissa, vaan valilla hieman pelottaakin, kun kuljetaan autolla sellaisia kaltevuuksia, etta sita vaan rukoilee, etta vanhan toyotan (tai minka tahansa mun automerkin) jarrut eivat peta!

Aika vahan olemme kuitenkin taksia kayttaneet (siis kun meille sanottiin, etta taalla ei voi missaan kavella vaan aina on otettava taksi), yritamme kavella aina kuin mahdollista. Pimealla on kuitenkin turvallisempi ottaa taksi, ja kauppakamojen kanssa se on seka helpompaa etta myos hygienisempaa, koska mitaan kylmatuotteita ei kannata tassa helteessa pitaa poissa jaakaapista enempaa kuin todellakin pakko!

Tassa kuvassa on minun huoneeni. Ensimmaisen viikon asuimme Satun kanssa samassa huoneessa (tuossa missa nyt on poyta, oli sanky). Vaatekaapeissa ei taalla ole yleensa ovia. Luulen, etta se johtuu siita, etta verholla suljettu kaappi ei ole niin tiivis, ja se puolestaan hieman estaa vaatteiden homehtumista.

Seuraavassa kuvassa puolestaan nakyy sankyni. Eikos olekin ihana prinsessa-sanky kun on tuollaset prinsessahunnut ja kaikkea ;D

Olimme eilisen paivan Managuassa, eli Nicaraguan paakaupungissa. Lahdimme aamulla Matagalpasta 7:15 bussilla. Matka kesti kai aika tarkkaan kaksi tuntia ja bussi oli about miellyttava. Matka maksoi 50 cor, eli hieman alle 2 euroa! :)

Paivikki meni Managuassa elainsuojeluyhdistyksen kokoukseen ja me suuntasimme ensimmaiseksi isolle mercadolle (eli torille). Siella oli kylla aivan kaikkea! Ensimmaiseksi kiertelimme artesaani-osastoa, josta ostin hieman koruja. Siella olisi loytynyt kenkia, keramiikkaa, riippukeinuja ja -mattoja, vaatteita ja ruokaa. Monet asioista oli tosi halpoja, mutta muutamat vaatekaupat olivat kylla hieman kalliimpia.. Ruuat nayttivat valtavan hyvilta, mutta ei olisi ollut oikein jarkevaa syoda siella, kun hygienia taas oli mita oli.

Mercadon jalkeen otimme taksin MetroCentroon, joka siis on Managuassa rikkaiden, ja erityisesti ulkomaalaisten, suosima suuri kauppakeskus. Kaikissa liikkeissa oli ilmastointi, mika oli mukavaa vaihtelua eiliseen painostavaan kuumuuteen. Lampotila oli tietaakseni n. 28-30 astetta! Kauppakeskuksen aulaan oltiin juuri laittamassa joulukuusta.. Tuntuu jotenkin niin kasittamattomalta, etta joulu on tosi lahella! sita on niin tottunut siihen, etta joulua ennen on kylmaa ja markaa ja pimeaa ja kurjaa.. Taalla on kylla yolla pimeaa ja usein aika markaakin, mutta ei ollenkaan kylmaa eika kurjaa. Niinpa siis olin hyvin hammastynyt tuosta kuusesta.

..joulusta muuten "puheenollen".. Menemme jouluksi Paivikin perheen kanssa Montelimariin. Se on kaupunki tyynenmeren rannalla. Olemme joulun jossakin luksus-hotellissa, joka on merenrannalla, siella on oma uima-allas ja hintaan kuuluu taysi yllapito (rommi included)!

MetroCentrosta suuntasimme kohti yliopiston lahella olevaa isoa kirjakauppaa. Itse en sielta oikein mitaan loytanyt (olisin halunnut ostaa Nicaraguan elaimista/luonnosta kertovan kirjan, jonka avulla voisin tunnistaa taalla nahtyja elaimia) ja olisin halunnut ostaa Espanjan kielioppikirjan. Kielioppikirja kylla loytyi, mutta se oli tarkoitettu natiiveille, joten eipa siita ole paljoa ulkomaalaiselle toopelle apua. Satu puolestaan teki upean loydon tuosta kaupasta: han loysi espanjaksi yhden aivojumppakirjan, jonka suomennus-prosessissa han on itse aikoinaan ollut mukana. Nyt siis hanen on paljon helpompi kertoa aivojumpasta taalla, kun hanella on apunaan kirja, josta loytyy niin sanastoa kertomisen avuksi, kuin ihan kirjallista materiaalia kiinnostuneille!

Kirjakauppa suljettiin ja jouduimme lahtemaan pois. Hetkea aikaisemmin oli alkanut sataa rankasti ja hieman oli kai jyrissytkin. Kun lahdimme kaupasta ulos, jouduimme jaamaan kaupan oven eteen katoksen suojiin, silla ulkona satoi aivan valtavasti! Lisaksi salamoi ja jyrahteli siihen malliin, etta ukkonen oli TODELLA lahella! Seisoimme siina katoksen alla ehkapa vajaan kymmenen minuuttia, ja kun salaman ja jyrahdyksen vali oli kasvanut "riittavan pitkaksi" ja sadekin taukosi sellaiseksi, etta ilman varjoa parjasi, paatimme lahtea muutaman kymmenen metrin paahan tien varteen odottamaan taksia. Ensinnakin jouduimme hyppaamaan melkomoisen puron yli, joka oli muodostunut kaupan ja pihakadun valille.. ja melkein heti kun paasimme "puolimatkaan" kadulle, jyrahti ukkonen tosi lujaa ja tosi lahelle. Yleensa en pelkaa ukkosta, mutta taytyy kylla myontaa, etta eilen pelotti. Siina sitten piti miettia, etta ollako kaukana puista ja seista keskella katua, vai onko kuitenkin parempi olla lahempana puita.. Taisin olla enemman puolimatkassa. Koska koko ajan kuitenkin hieman ripotteli vetta, Paivikilla oli koko ajan sateenvarjokin auki! (han kylla jalkeenpain tajusi, etta se ei ehka ollut kaikkein jarkevinta..) Saikahdin tuota jyrahdysta tosi paljon ja oli hieman peloissani, kun jatkoimme matkaa kohti tienristeysta ja "pelastavaa taksia".. Viela kuitenkin ennen kuin ehdimme tielle asti jyrahti toisen kerran tosi lujaa! (siis salama ja jyrahdys about yhta aikaa!) ja oma valiton reaktioni oli kayda kyykkyyn. Silloin pelotti! (jos olisin kaynyt armeijan, olisin varmaan heittaytynyt sellaisen jyrahdyksen kuullessani mahalleni ilmasuojaan..) Onneksi tien risteykseen tuli juuri taksi ja siella seisovat ihmiset huomasivat meidat, ja pysayttivat taksin meille (vai jotenkin sillain se mielestani meni). Silloin jo taas alkoi satamaan vetta hieman rankemmin ja itse en edes ehtinyt siina vaiheessa katsella onko taksi "aito" vai feikki.. (managuassa siis pitaa tietaa, etta on kahta erilaista aitoa ja _turvallista_ taksia: aamulla klo 14 asti ajaa kelta-mustilla ruuturaidoilla varustetut taksit. Illalla puolestaan ovat vuorossa valko-mustaruudulliset raidat. Lisaksi taksissa pitaa tietysti olla taksi-kyltti katolla seka rekisterikilvissa on punaiset raidat ylhaalla ja alhaalla!). Maan tapa on, etta aina ennen taksiin menoa pitaa tiedustella kuskista hintaa maaranpaahan, koska muuten on kyydittavan vaikea riidella perilla kuskin kanssa hinnasta. ..ja etenkin ulkomaalaisilta (valkoisilta) saatetaan helposti kynia liian kallista hintaa!) ..tosiaan, Paivikki kysyi kuskilta hintaa meidan maaranpaahamme ja kuski antoi meille hyvan hinnan. Itse taisin jo melkein siina vaiheessa olla taksissa sisalla! :D Sinansa siina tilanteessa olisi ehka ollut melkein aivan sama mita hintaa han meilta olisi pyytanyt, itse olisin ainakin maksanut mieluusti vaikka 10 euroa siita ilosta, etta paasen autoon turvaan ukkoselta! Autosta olikin sitten mukavampi katsella ukkosta ja ottaa hieman valokuvia. Naista kuvista nakee sen, miten paljon vetta siella tuli melko lyhyessa ajassa. Ensimmaisessa kuvassa tosiaan voi nahda miten paljon tiella on vetta.. Sekin vahan jannitti, etta noinkohan auto paasee jokaisen tulvan ylitse, kun vetta oli pohjaan asti! Jalkimmaisessa kuvassa on tie - tai siis pitaisi olla. ..talla taksilla sitten mentiinkin bussi-asemalle ja lahdettiin viimeisella express-bussilla takaisin Matagalpaan.

Tama kuva otettiin eilen aamulla Matagalpassa, matkalla Bussi-asemalle. Kaupungin ylla oli aika komea sumupilvi.

Lopuksi viela, ettei niin hurjissa tunnelmissa paattyisi tama blogi, niin kerronpa miten piristin perjantaista sadepaivaani: Kavin ensimmaista kertaa ikina pedikyyrissa. Yolandan kampaamo tarjoaa kampaamopalveluiden lisaksi muitakin kauneudenhoito-juttuja. Pedikyyrin hinta oli 100 cor (mikali oikein ymmarsin) - viela en ole sita maksanut, silla Yeseña, joka siis teki tuon pedikyyrin minulle, lahti hakemaan maitoa laheiselta maatilalta ihan lopussa ja jatti minut keskenani jalkahierontaan koneen kanssa. :-D

Tassa sitten nakyy lopputulos miten hienot varpaat minulla sitten onkaan! :)

Ai niin, Henni! Mina oon taalla jo kovasti odottanut, etta koska kuulen tietoja sinusta ja uudesta vauvasta! Eilen juuri asiasta Sadulle juttelin, ja olin kylla aivan varma, etta siella jo olis vauva ulkona! Ilmoitathan mulle maililla heti, kun mahdollista! Ja tietty ehdottomasti kuvia sit kans nahtavaks!