Ripulia ja Pimeänpelkoa

Hei taas! Olen tällä hetkellä Päivikin kotona. Ja arvatkaapas mitä!! Olen netissä omalla koneellani! :D vähänkö on hienoa.. Ainoa kurja puoli on, että jostakin syystä olen nyt niin kovasit oppinut kirjoittamaan ilman äätä ja öötä, että vaatii kyllä nyt keskittymistä, että ä-kirjaimen kohdalla painan nappia oikealla pikkurillillä, enkä suinkaan vasemmallan, niinkuin nyt olen tottunut ;D

Tässä on ensi alkuun tämän kerran pakolliset valokuvat. Kerroin aikaisemmin niistä Barrioreissa vierailuistani. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy, että millaisten kinttupolkujen päässä ihmiset siellä vuorilla asuvat. Jälkimmäinen kuva puolestaan hieman näyttää millaisissa taloissa täällä köyhät asuvat.


Tänään on isänpäivä siellä Suomessa.. Vielä parin tunnin ajan on.. Sen jälkeen siellä vaihtuukin vuorokausi, kun täällä on vielä päivää jäljellä. :) No mutta, aamulla yllätimme Sadun kanssa isämme soittamalla kotiin. Täältä puhelu lankapuhelimeen maksaa n. 3,5 cordovaa/minuutti ja kännykkään puolestaan n. 7 cordovaa/minuutti. Puheluaikamme oli kuitenkin hieman rajattu, sillä taksi odotti puhelinkeskuksen ulkopuolella meitä ja lupasimme, että meillä kestää 10-15 minuuttia. Call-Center ei suinkaan ole kovin kaukana kotoamme - siksi emme sinne taksilla menneet, mutta koska tarkoituksemme oli jatkaa siitä suoraan matkaa Vikin luokse tänne San Ramoniin, niin oli käytännöllistä ottaa taksi jo kotoa, kun hinta kuitenkin oli täsmälleen sama. Lisäksi Satu oli tänään aamulla tosi flunssainen, joten hän ei olisi jaksanut kovin paljoa kävellä.

Voi, minulla on jostakin syystä tällä hetkellä hieman huono olo, joten saas nähdä miten paljon jaksan nyt kirjoittaa. Satu ja Päivikki menivät päiväunille, ja minunkin oli tarkoitus nukkua hetkinen, mutta täällä on kyllä jatkuvasti sellainen häly (musiikia, puhetta, huutoa, koirien haukuntaa etc..) että en lopulta jaksanut enkä malttanut pitkään maata. Lisäksi tietoisuus siitä, että lähettyvillä on netti, ei tietysti yhtään helpottanut tuota malttamattomuutta. ;)

Täällä taas on tapahtunut vaikka mitä viime kirjoituksesta. Ei ehkä mitään suurta ja ihmeellistä, mutta kuitenkin sellaista, mistä saa jutun juurta blogiin. Ensinnäkin, ne jotka satun blogia lukevat, tietävätkin jo että: Sairastin vihdoinkin sen "kauan odotetun" turistiripulin. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä olin ke-to välisen yön tosi huonona. Oikeastaan jo keskiviikkona olin tosi väsynyt, mutta arvelin sen johtuvan auringonpistoksesta, koska olin ollut koko päivän ulkona ilman hattua (ja kaiken lisäksi paloin hartioistani ensimmäistä kertaa!). Yöllä hikoilin ja palelin. Vessassa ei onneksi tarvinnut kovin montaa kertaa ravata, sillä en kyllä olisi jaksanutkaan - jaksoin hädin tuskin vessasta takaisin sänkyyn kävellä. Ylpeys vai hienotunteisuus vai mikä lie ei kuitenkaan antanut periksi, että olisin jo yöllä herättänyt Satun ja pyytänyt häntä hakemaan minulle keittiöstä pahoinvointilääkettä ja Sueroa (eli sellaista veteen sekoitettavaa jauhetta, jota käytetään nestehukan hoitoon).. Sinnittelin omin voimin yöllä jääkaapille (matka siis terveenä ei vie kuin muutaman harppauksen) ja hain sieltä pullollisen Gatoradea, jota meillä oli juuri ripulia ja nestehukkaa varten varattuna. Sueroa varten minun olisi kuitenkin pitänyt jaksaa täyttää vesipullo ja kurottautua yläkaapille ottamaan tuo sueropussi ja lisäksi vielä sekoittaa nuo kaksi ainetta yhteen.. Terveelle ei siis temppu eikä mikään, mutta sairaana se tuntui täysin mahdottomalta. Aamulla oloni helpotti kyllä jo todella paljon pelkästään sillä, että Satu heräsi ja sain empatiaa. :) Satu toi minulle juotavaa ja pahoinvointilääkettä, sillä olin siis yöllä oksentanutkin ja suureksi osaksi pahoinvoinnin takia en pystynyt mihinkään liikkumaan.. Lääkkeet ja empatia auttoivat ja siten nukuinkin lähes koko torstaipäivän. Vasta illalla jaksoin syödä hieman jugurttia ja yöllä nukuin melko makeasti. Perjantaina sitten olin vielä toipilaana kotona, mutta jaksoin hyvin jo kävellä talossa ja lukea kirjaa. Satu oli torstain kotona sekä minun hoitajana, että oman flunssansa takia. Perjantaina hän meni kuitenkin töihin, mikä ehkä näin jälkeenpäin ajatellen ei ollut hänen flunssansa takia järkevä siirto, sillä nyt hän on entistä pahemmassa flunssassa. :(

Meidän oli alunperin tarkoitus matkustaa lauantaina Jinotegaan, mutta sairastelujemme takia päätimme jäädä kotiin. No, emme kyllä ihan täysin kotona olleet, vaan aamupäivä meni netissä, sitten kävimme torilla. Kun olimme menossa Paliin ostoksille (toinen, se halvempi, paikallisista ruokakaupoista) Päivikki soitti ja kysyi ehdimmekö Reunioniin (eli kokoukseen) hänen kanssaan.. Ja mikäpäs siinä! Päivikki poikkesi hakemaan minut ja Sadun Palin pihasta ja ajoimme Picoteon kahvilaan. Koska päivä oli jo pitkällä, ja matkaamme tuli mutka, päätimme syödä Picoteossa ns. lounasta. Satu söi ensimmäistä kertaa paikallista sunnuntai-ruokaa Nacatamalesia, jonka koostumuksesta en osaa paljoa muuta sanoa, kuin että kyseinen ruoka valmistetaan banaanin lehteen käärittynä ja se voidaan valmistaa joko con carne (eli lihalla) tai con pollo (eli kanalla).. Itse söin tostadas (eli vihreitä banaaneja uppopaistettuna) con ceso y frijoles (juustolla ja pavuilla).

No mutta, päivän "kohokohta" tapahtuikin sitten illalla, kun talomme edessä meni viemäriputki rikki! Toisin sanoen, emme voisi käyttää vessaa laisinkaan, koska se mitä vessasta vetää alas, tulvii saman tien talomme eteen kadulle! Onneksi emme kuitenkaan joutuneet olemaan täysin ilman vessaa. Nimittäin Yolanda on rakentamassa talonsa pihalle kahta "mökkiä" joita hän sitten tulee vuokraamaan esimerkiksi viikon päästä saapuvalle Kikalle! Mökeissä on molemmissa omat vessat ja suihkut. Toisessa mökissä on jo ulkoseinät, ja vessanpönttökin toimii niin, että poistovesi menee jonnekin pihan perukoille ja vetäminen hoidetaan toistaiseksi ainakin manuaalisesti ämpärillä. Tämä mökki, jota nyt sitten viemäriongelman vuoksi käyttäisimme väliaikaisvessanamme, on tällä hetkellä työmiesten varastokäytössä, joten siellä on vaikka mitä tavaraa. Kuitenkin reitti ovelta pöntölle on täysin tyhjä ja suora ns. "kulmasta kulmaan". No, valoisan aikaan tuo ei tuntunut kovin inhottavaa, mutta pimeän tulo minua jo hieman jännitti. Onneksi tuolla uudessa vessassamme oli sekä ulkona että sisällä sähkövalo, joten pimeän tullen oli melko turvallista lähteä vessareissulle. Pimeän pelkoni takia en kuitenkaan suostunut lähteä pissareissulle itsekseni, vaan ajoitin omat käyntini satun käynteihin.. Pimeän tultua kävimme vessassa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla huomasimme vessan sisäseinässä melko suuren hämähäkin.. sanoisinko, että kooltaan se oli jalkoineen 6cm kokoinen, eli ei missään nimessä mikään lintuhämähäkki. Kuitenkin isompi kuin yksikään aikaisemmin luonnossa näkemäni hämähäkki! Hyi! Lisäksi varastossa oli paljon gekkoja, mikä tietysti hieman ilahdutti minua. Ennen nukkumaan menoa lähdimme vessalle uudelleen. Jälleen kerran satu meni vessaan ennen minua, sillä minusta tuntui turvallisemmalta pistää Satu ns. varmistamaan reitti ;) Hämähäkki oli siirtynyt paikaltaan, mikä tietysti hieman huoletti minua. :/ No, ei sen väliä, rohkeasti vain pöntölle! no mutta, enpä tullut ajatelleeksi, että sähköt saattavat mennä juuri silloin kuin minä olen siellä varastohuoneessa (en sentään housut kintuissani). Ja kuten monet tietävätkin, pelkään pimeää Suomessakin - mutta kun ajatellaan Nicaraguan pimeyttä sähkökatkoksen aikana, on se säkkipimeää! Satu on varaston oven ulkopuolella ja Satulla on minun taskulamppuni, jota hän ei ole koskaan käyttänyt. Ja se ei ole pimeässä mitenkään selkein käyttää.. Minulle alkaa iskeä paniikinpoikanen, enkä todellakaan uskalla liikkua askeltakaan siltä paikalta jonne olen sähkön katkettua jäänyt. Voin jo kuvitella mielessäni kaikki ne hämähäkit ja skorpionit jotka lähtivät pimeän tultua kipittämään seinän raoista minua kohti! Tilanne sinänsä ei kestänyt kuin ehkä alle minuutin, kunnes satu ratkaisi taskulampun arvoituksen ja lopulta melkein heti tuon lampun sytyttämisen jälkeen saimme myös sähköt takaisin. (Satu oli muuten hieman huvittunut, kun neuvoin häntä siellä säkkipimeän keskellä painamaan "siitä punaisesta napista" saadakseen lamppuun valon..) Minä en kyllä sen pimeyden jälkeen uskaltanut yksin olla siellä kopin sisällä, vaan satu joutui tulemaan vessavahdiksi sisälle että minä pääsin pissille. :D Minä en kyllä suostunut ollenkaan juomaan vettä enkä syömään yhtään mitään ennen seuraavaa aamua, ettei tarvitisi lähteä keskellä yötä vessaan. Normaalisti siis käyn kerran yössä vessassa, mutta tämän seuraavan yön kyllä sinnittelin aamuun asti. Lauantaina illalla saimme Yolandalta ilosanoman, että saamme jälleen käyttää vessaa! Miten mahtava asia! Pelkäsin jo valmiiksi pimeän tuloa, kun joutuisin lähtemään jälleen vessareissuille. Tästä vessaasiasta on muuten kuvia Satun blogissa (satunicassa2007.blogspot.com), joten katsokaa sieltä jos haluatte nähdä tarkemmin, että miltä tuo meidän väliaikaisvessamme ja vessareittimme näyttää. :D

No mutta, kuten sanoin, olen hieman huonovointinen ja nyt on ehkä parempi pistää kone kii. Lisäksi Päivikki luulee, että minä osaan jotakin tietokoneista, joten pitää katsoa jotakin heidän koneongelmaansa. Toivottavasti saan osoittaa nerouteni oikeaksi, eikä kupla vieläkään puhkea. :D