Miami Beach

Viime lauantaina teimme ensimmäisen "kunnollisen" reissun kaupungin ulkopuolelle. Olemme kyllä siis käyneet naapurikaupungissa sightseeingillä, mutta nyt sitten lähdettiin ihan itsekseen katsomaan paikkoja, jotka pitää reissun aikana nähdä. Otimme suunnaksi Miamin, mutta emme oikein tarkasti olleet vielä suunnitelleet, mitä paikkoja haluamme nähdä. Päätimme aloittaa päivän Miami Beachilla, tarkemmin sanottuna South Beachilla. Nimestään huolimatta Miami Beach kattaa enemmänkin kuin vain uimarannan (beach = hiekkaranta/ uimaranta). Kyseessä on mantereesta irrallaan olevan kapea maakaistale, joka taitaa pääasiassa olla rikkaampien asuinaluetta.

Lähdimme reissuun kotoa puoli kahdeksalta aamulla. Polkaisimme pyörinemme TriRail-juna-asemalle n.20 minuutin pyörämatkan (mikä on kenestä tahansa paikallisesta hullua!), matkustimme TriRaililla n. 1,5h Miamiin Metrotransver-asemalle, josta jatkoimme matkaa metrolla Miami Beachin suuntaan. Metrolla kulkeminen kuului TriRail-lipun hintaan, ja samalla lipun avulla sai matkustaa linja-autolla $0,25 hinnalla Miami Beachille. Oltiin Miamin päässä kyllä jatkuvasti tuurin varassa, sillä emme olleet suunnitelleet reissuamme kovinkaan tarkasti. Jatkoyhteydet menivät kuitenkin tosi hyvin, ja ensimmäinen bussi jolta kysyimme, meni juuri toivomaamme suuntaan. Emme oikein tienneet koska bussista olisi hyvä hypätä pois, mutta päätimme, että jossakin "sopivaksi katsomassamme kohdassa" sitten... Meillä oli kyllä "katukartta" Miami Beachilta, mutta käytännössä emme oikein osanneet etsiä sieltä mitään erityistä. Kävelimme ja katselimme ympärillemme. Mukava kokemus kaiken kaikkiaan, ja tämän reissun jälkeen tiedämme Miamista jo enemmän ja osaamme suunnitella kohteita tarkemmin.


Löytyihän sieltä Miami Beachilta siis se hiekkarantakin. Ikävä kyllä meillä ei ollut uima-pukuja mukana, joten jouduimme tyytymään rantaapitkin kävelyyn. Sinänsä mukavaa sekin oli.

Yritin napta tätä valokuvaa varten erään nuoren rantaleijonan poseeraamaan kanssani, mutta hän oli kiireinen (puhui puhelimessa), ja juuri sillä hetkellä muita sopivia uhreja ei näkynyt, joten jouduin sitten poseeraamaan tässä kuvassa aivan itsekseni. :/ Parempi tuuri ensi kerralla!


Koko päivän varjonamme oli tässäkin kuvassa näkyvät mustat pilvet. Jännitimme, yllättääkö ukkonen meidät (mikä ei kyllä oikeasti olisi ollut mikään yllätys..), mutta pärjäsimme pelkällä todella pienellä sadekuurolla. Ja tuon satee ajoituskin oli mikä mainioin, sillä saavuimme juuri pisaroinnin alkaessa sopivan ruokapaikan kohdalle, ja pidimme lounastauon.


Turistipaikoissa ei tietystikään voi välttyä turistioppaiden ja matkatoimistojen hyökkäyksiltä. Kuuntelimme kuitenkin mielellämme erään Agoston selvitystä Miamin nähtävyyksistä ja hänen tarjouksiaan niihin tutustumisesta. Emme tietystikään aio maksaa $50/hlö jostakin bussikierroksesta, jossa kohteissa saa pysähtyä 15-20 minuuttia, kun sen sijaan voimme kulkea kohteiden välillä julkisilla tai tarvittaessa jopa taksilla, ja silti päästä halvemmalla.. Meillä kun ei ole tuota normaalin turistin 7-10 päivän aikarajaa, jossa kaikki on pakko ehtiä näkemään. ..niinpä siis otimme Agoston myyntipuheesta vinkkejä seuraavaa reissua varten, ja päätimme käydä omatoimisesti tutustumassa hänen mainostamiinsa kohteisiin. ..ja vaikka paikasta toiseen siirtymiseen lopulta menisikin sama hinta (mitä epäilen suuresti!), on meillä aikaa kohteissa enemmän kuin vartti! ..yksi kiinnostava matkatoimiston tarjoama retki olisi opastettu vene-ajelu Miamin ja Miamibeachin välillä. Opas kertoo kenen kaikkien rikkaiden talojen ohi siinä purjehditaan, mikä tekee upeiden lukaaleiden näkemisen entistä kiinnostavammaksi. ..saman reissun saa kuitenkin varmasti halvemmalla suoraan satamasta ostamalla!




Kaikkia hienoja taloja ei ainakaan näe katujen puolelta, kun niitä suojaa melkoisen tukeva pensasmuuri!



Iltapäivämme lopuksi päätimme kävellä Miami Beachilta metrolle. Matkaa oli kartasta arvioiden noin 6km, mutta kun olimme jo kävelleet koko päivän paahtavassa auringossa, olimme junalle saapuessamme aivan poikki. Ennen asemalle menoa kävimme jälleen täydentämässä vesivarastojamme, joten janoisena emme joutuneet päivän aikana kertaakaan taivaltamaan.


Tällä paikalla oli ensimmäinen silta, joka kulki mantereelta Miami Beachille. Ymmärtääkseni tämä silta on kuitenkin uusi, joka korvasi tuon alkuperäisen puusillan jossakin vaiheessa.


Sillan kaiteen yli kurotellessa näkyi pieniä (n. 50cm) barracudia (luulisin), jotka metsästivät allaan häärivästä kalaparvesta muutaman sentin kokoisia pikkukaloja.


Kuten osasin odottaakin, Miamissa on paljon korkeita taloja. Tämän kuva ottamista varten kävin pitkäkseni yksille portaille. ...ja koko päivän kävelemisen jälkeen olisi ollut kyllä oikein mukava jäädä siine portaille lepäilemään, mutta pakko oli kiiruhtaa junaan..

..ja onneksi kiiruhdimmekin, sillä metro tuli juuri kun saavuimme asemalle ja puolestaan Tri Rail lähti puolen minuutin päästä metron saapumisesta, joten muutama juoksuaskelkin tuli metrosta TriRailiin vaihtaessa otettua (matkaa oli 2 kerrosta alaspäin - metro tosiaan kulki ylhäällä). Lake Worhtin suunnassa oli todella tummia pilviä, ja saimmekin nauttia (se toinen taisi kyllä nauttia aika vähän) upeista salamoista matkamme aikana. Hieman jännitimme, että kastummeko lopulta kovasti kotimatkalla, kun junalta tosiaan piti vielä pyöräillä se muutama kilometri takaisin kotiin. Onneksemme Ukkonen oli mennyt jo Lake Worthin ohitse (kosteudesta päätellen täällä oli satanut kuitenkin oikein kunnolla), ja pääsimme aivan kuivin jaloin ja päin takaisin kotiin. Päivän saldona muutama kymmenen valokuvaa (ei siis satoja), punainen naama ja rinnusta sekä kaksi pientä rakkoa varpaissa. Ja jalkojen lihaksissa väsymystä ja mukavia uusia tarinoita ja muistoja. Reissu oli mukava ja halpa - kaiken kaikkiaan taisin kuluttaa rahaa n. 25 dollaria! ..ja siihen sisältyy mm. $4 starbucks jääkahvi. Eiköhän siis oteta reissu uusiksi kun tästä taas selvitään. Ensi viikonloppuna suuntana olisi Orlando. Saapa nähdä saadaanko sieltä kuitenkaan enää hotellia, sillä ensi viikonloppu päättyy maanantaina olevaan labour dayhin, mikä on useimmissa työpaikoissa vapaapäivä. Ja Orlando puolestaan on useille lapsiperheille tärkeä reissukohde, sillä siellä on mm. Disneyland, Seaworld ja ehkäpä joitakin muitakin mielenkiintoisia paikkoja. Siitä kuitenkin tarinoita lisää vasta sitten ensi viikonlopun jälkeen! Mukavaa syksyn jatkoa, minä jatkan auringosta nauttimista ja rusketuksen keräämistä. Bye Bye.

Krokotiilirock ja salamoita

Taas on monta päivää kulunut, enkä ole jaksanut päivittää blogia. Valehtelisin, jos väittäisin, että en ole ehtinyt, sillä monta iltaa on tullut myös istuttua kotona telkkarin ääressä, mutta usein sitä on sen verran väsynyt että ei yksinkertaisesti jaksa lähteä iloisesti mummoja tervehtimään samalla kun luo uutta blogia. Tämä on yksi paikan kurjista puolista, että wlan signaali ei ole riittävän vahva kantaakseen meille kotiin asti. :(


Yksi tärkeä tekijä jaksamisessa on tietysti hyvä yöuni. Ja sitä häiritseviä tekijöitä täältä sitten löytyykin: Ilmastoinnin hurina, 50m päässä sijaitseva rautatie (70+ vaunuisiin tavarajuniin on vaikea olla heräämättä!), rautatien takana sijaitseva valtatie (4+4 kaistainen) sekä sadettaja, joka aloittaa 23:50 suihkuttamaan n. puolen minuutin välein ikkunani yläpuolella olevaan markiisiin, johon se ropisee mukavan äänekkäästi. Jälkimmäisen olen hoidellut peittämällä sadettajan muovisella puutarhatuolilla. Ensimmäisistä häiriötekijöistä yritän päästä eroon korvatulppien avulla. On kuitenkin yksi häiriötekijä, jota ei pysty täysin sulkemaan korvatulpillakaan pois, joten on parempi herätä vaikkapa lukeamaan kirjaa, ja odottamaan ko. häiriötekijän poistumista. Ja tämä häiriötekijä on UKKONEN! Floridan ukkosmyrskyt ovat äänimaailmansa takia pelottavia. Pauke ja jytinä on kovaa ja salamaniskuja on yhdessä ukkosrintamassa 15 minuutin aikana tuhansia (sääkanavan mukaan - tarkempaa lukua en uskalla sanoa, kun en muista varmasti), joten tähän meidänkin lähettyville niistä riittää hienosti useita pamauksia yhden myrskyrintaman osalta.


Yhtenä iltana istuskelin meidän terassilla ja yritin saada valokuvaa salamasta. Ilma oli muuten kirkas, ei satanut eikä palellut, joten oli hyvä tilaisuus taas testata kameran toimintoja. En löytänyt parasta mahdollista asetusta vielä, mutta tässä paras osuma, jonka sain ennen kuin hyttyset pakottivat minut lähtemään sisätiloihin (ja juu, muutamaa paukahdusta ja välähdystä pelästyin sen verran, että kävin tankkaamassa turvallisuutta taas sisätiloista, kunnes uskalsin takaisin ulos).

Tässä sitten muita valokuvia, joita olen terassiltamme iltataivaasta ottanut:

Onnekseni kämppikseni Petra on innokas siivoamaan ja erityisesti järjestämään. Petra pääsee töistä 30 minuuttia minua aikaisemmin, joten en aina ehdi pysäyttää häntä ennen kuin hänen intonsa taas pääsee valloilleen. ;) Tässä kuva keskiviikolta, kun olohuonettamme pistettiin hieman uuteen uskoon:

Viime perjantaina menimme Suomi-talolle karaokeiltamiin. Meitä oli kyllä varoiteltu, että meno ei välttämättä ole mitä odotamme, kun illan keski-ikä on varmasti yli kuudessa kymmenessä. Mitkään varoittelut eivät meitä kuitenkaan pysäyttäneet, joten baanalle vaan.

Varoitteluista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) yllyimme itse nostamaan tunnelmaa laulamalla varmasti 20 eri biisiä. Menossa mukana oli myös usasuomeksi (www.usasuomeksi.com) sivujen toimittaja, jonka seurauksena pääsin ko. nettisivujen etusivulle muutaman päivän ajaksi. Ko. sivujen kuvapankista löytyy kaksi otosta tuolta illalta, joissa minä esiinnyn. Tässä duettona Krokotiilirock.

Taas tulee kiire töihin.. tai taidan jo olla myöhässäkin... no mutta tässä vielä pari kuvaa. Ensin talomme takana kulkeva valtatie 95.

Ja sitten keskiviikon pyöräretkeltä luontokokemuksia:

Alligaattorihan se siellä kurkisteli. Oikeasti näkyy aika huonosti, mutta olen vakuuttunut, että kyseessä ei ollut pintaan noussut uppotukki!

Pimenevästä illasta johtuen tämä iguana ei näy kovin hyvin, mutta näitä täällä ilokseni näkyy! Laskekaapa seuraavasta kuvasta, montako Iguanaa löydätte pelikaanien seasta. (kuvan saa hieman isommaksi sitä klikkaamalla).

ensimmäinen viikonloppu

Heippa taas! Blogin päivittäminen on ollut taas monta päivää mielessäni, mutta kun tuolla kotosalla ei pääse nettiin, niin ei sitä oikein jaksa töiden jälkeen palata työpaikalle ainakaan ihan joka päivä. Tänään kuitenkin taas ryhdistäydyin, ja päätin päivittää tapahtumia tänne kaikkien tiedoksi.

Ensinnäkin, kuten USA Suomeksi sivutkin (www.usasuomeksi.com) muutama päivä sitten informoi, nyt alkoi se jatkuva Weather Chanellin (sääkanavan) tuijottaminen ja hurrikaanien jännittäminen. Ensimmäinen myrsky Ana laantui pelkäksi matalapaineeksi, ja kolmantena nimetty Claudette iski Floridan ohitse lännestä, joten tällä hetkellä jännitämme kulkeeko Bill reittiä, joka sille on ennustettu. Bill on tällä hetkellä saanut luokituksen neljä, eli kyseessä on jo valtavan kokoinen myrsky. Kolmostason myrsky repi viisi vuotta sitten lepokodin kattoja irti ja sisälle tuli suuret vesivauriot. Mikäli siis Bill muuttaa suuntaansa meitä kohti, ei kannattane jäädä odottamaan, vaan kuulemma mieluummin otetaan hatkat. No, onneksi ennusteet osoittavat, että Bill on menossa merivirtausten mukana kohti pohjoista, eikä toivottavasti pyyhkäise missään kohti mantereen ylitse. Toivon ainakin, että ei tule tänne! Tällä hetkellä asia ei kuitenkaan pelota, vaikka mielenkiinnolla ja jännityksellä seuraan tilannetta sääkanavalta.

Meidän viikonloppumme meni mukavan nopeasti. Ei pahemmin ehtinyt ikävöidä kotiin, kun jatkuvasti oli ohjelmaa. Lauantaina olimme sopineet yhden ystävän kanssa uintireissusta. Hän tuli hakemaan meitä yhdeksältä ja vei meidät Lake Worthin rannalle. Oli sovittu, että minä ja Marja menemme uimaan altaalle, ja Petra menee beachille kävelemään, koska ei välitä uimisesta. Tuulisen sään vuoksi altaankin vesi oli hieman aaltoista ja vastatuuleen uidessa olisi uimalasit olleet tarpeen. Uimalasien puuttumisen vuoksi pistin sitten aurinkolasit päähän. Muutama sadekuurokin yllätti meidät, mutta onneksi ei tullut ukkosta, ettei tarvinnut lopettaa uimista kesken matkan. Uimisen jälkeen kävin nopeasti nappaamassa pari valokuvaa beachilta. En kuitenkaan voinut jäädä nauttimaan rannasta pidemmäksi aikaa, kun näytti siltä että juuri kohta tulee vettä ja rankasti!



Uintireissun jälkeen menimme ostoksille. Minun oli tarkoitus löytää itselleni jumppahousut, joita en huomannut myöskään pakata mukaan. Täällä olisi Suomalaisten pitämä jumppa joka maanantai ja torstai, ja hintakin on vain $1, eli n. 0,70 €/kerta! ..jumppahousuja ei löytynyt, mutta sen sijaan ostin pimeässä hohtavan halloween-paidan, hauskat korvakorut ja varvassandaalit! Aivan oikein, olen opetellut käyttämään flipfloppeja!


Lauantai-iltana menimme Marjan luokse uimaan ja saunomaan ja lillumaan poreammeessa. Marjan mies innostui näyttämään meille juuri (Suomen)televisiosta tulleen Woodstock-elokuvan, joten katselimme sen vielä illan päätteeksi. Illan aikana Marjan luona kävi kylässä yksi Suomalainen poika, jonka luokse menimme sunnuntaina syömään ja uimaan. Aivan mahtavaa kyllä lillua uima-altaassa, juoda kylmää Margaritaa ja nauttia hyvästä seurasta ja kiireettömästä olosta. Ei tosiaan ole koti-ikävä vielä yllättänyt.

Sunnuntaina aamupäivän vietimme kuitenkin mukavasti kotona leväten. Yritämme molemmat parhaamme mukaan tehdä kotiväkeä kateelliseksi kerätystä rusketuksesta. Toivottavasti ei vain jää yritykseksi!




Maanantaina mentiin uusien tuttujen kanssa pelaamaan lentopalloa:



Nyt on pakko lähteä syömään. Ja akkukin on ihan loppu, kun unohdin pistokkeen adapterin kämpille.

Pyöräretki järven ympäri

Videosulkeisten jälkeen pääsimme lopulta oikeisiin töihin. Koska emme Petran kanssa osanneet valita, kumpi menisi hoitokodin puolelle ja kumpi puolestaan lepokodin puolelle, päätimme arpoa. Arvonnan jälkeen päätös oli sinetöity: minä aloitan hoitokodin (eli sairaskodin/vanhainkodin) puolella, ja Petra puolestaan aloitti lepokodilla (eli ns. palvelutalon puolella). Lepokodin asukkaat ovat lähes poikkeuksetta suomenkielisiä, kun taas sairaskodilla pääkielenä on englanti, sillä suurin osa työntekijöistä on paikallisia, haitilaisia tai muita kuin suomalaisia. Jonkun verran asukkaissa on suomenkielisiä, joten työkielenä käytän myös suomea. Yhden asiakkaan kanssa pääsen puhumaan myös espanjaa. Tällä kertaa en aio kuitenkaan enempää esitellä työpaikkaani, sillä senhän ehtii tehdä myöhemminkin. :D Sen sijaan aion kertoa vapaa-ajan aktiviteeteistamme, sillä ne vaihtuvat useammin kuin työ.. Pitää ehtiä siis kertoa edelliset tapahtumat, ennen kuin uusia ruuhkautuu liikaa! (meillä ei toimi netti kotona, kun wlan lähetin on paksujen betoniseinien sisällä täällä lepokodilla 150m päässä kotoamme. En siis pysty päivittämään blogia kotoa käsin).



Työetuihimme kuuluu polkupyörät. Tiistaina saimme niiden renkaisiin ilmaa, ja lähdimme tutustumaan ympäristöön. Tiesimme, että lähistöllä on järvi, jonka ympäri voi pyöräillä. Päätimme siis ainakin mennä katsomaan miltä järvi näyttää. Saavuttuamme järvelle, katsoimme, että sen kiertäminen on melko helppo homma, kun toisen pään järveä pystyimme helposti näkemään, ja toisessa suunnassa järven yli pääsi autotietä varten olevaa siltaa pitkin. Siispä lähdimme rauhalliselle kierrokselle.



Meitä on varoilteltu kymmeniä kertoja, että pyöräily Lake Worthissa on vaarallista, sillä useat autoilijat ovat vanhoja, ja nekin jotka kuulevat ja näkevät hyvin, eivät välttämättä osaa huomioida polkupyöriä liikenteessä. Pyöräilijän tulee siis suhtautua liikenteeseen siten, että hänellä ei ole minkäänlaisia oikeuksia, vaan kaikkea ja kaikkia pitää varoa. Tästä syystä järven ympäri kulkeva kevyen liikenteen väylä tarjosi mukavan poikkeuksen. Alkumatkasta pysähtelimme useita kertoja ottamaan valokuvia, ja saimmekin napattua valokuvan muutamasta eläimestä.


Näitä lintuja näkyi satoja. Emme oikein päässeet perille onko kyseessä kosiorituaali, siipien kuivattaminen vai tuuletus-operaatio. Joka tapauksessa linnut eivät olleet lainkaan pelokkaita, vaan niiden lähelle saattoi aivan rauhassa kävellä ottamaan valokuvaa, niiden lainkaan häiriintymättä.

Monet tietävätkin, että olen ihastunut lisko-eläimiin. Täällä trooppisessa ilmastossa talojen seinillä näkyy jatkuvasti pienen pieniä gekkoliskoja (sisiliskon kokoisia), ja ne ovat täysin vaarattomia. Toistaiseksi emme ole nähneet kotonamme niitä laisinkaan, mutta usein niitä voi nähdä myös sisätiloissa. Ehkäpä ilmastointi pitää ne ulkona, sillä vaihtolämpöiset liskot tunnetusti viihtyvät mieluummin lämpöisessä. Ja myrkyttämisestä johtuen meillä ei kotona ole paljoakaan ruokaakaan pikkuliskoille, joten siinäpä luultavasti riittävästi syytä pysyä paremmilla metsästysmailla.


Tätä upeaa iguaania en olisi itse ollenkaan huomannut, mutta Petra onneksi huomasi järven rannalla lekottelevan liskon. Jarrut kirskuen pyörät parkkiin ja kamera esille. Lisko ehti jo lähteä verkkaisesti köpöttelemään karkuun, mutta ehdin onneksi saada siitä tämän valokuvan. Odotan innolla uusia kohtaamisia näiden köriläiden kanssa.



Toisella puolella tietä olevasta palmusta kuului rapinaa, ja pienen silmäilyn jälkeen onnistuimme paikantamaan palmunlehtien kätköissä oleskelevan oravan. Uteliaana se kurkisteli oksien raoista, mutta kameralle se ei kuitenkaan suostunut poseeraamaan.

Aloitimme matkamme n. kuuden aikoihin, joten valoisan ajan ulkoiluun meillä oli aikaa noin kaksi tuntia. Emme siis pitäneet alkumatkasta mitään kiirettä, sillä järven kiertämisen piti olla nopea homma, ja maisemien katselulle piti olla rutkasti aikaa.

Lähtöpaikastamme katsoen toisella puolella järveä löytyi jokia muistuttavia suistoja, joiden rannoilla oli rutkasti pinnalla kelluvaa vesikasvillisuutta. Mietimme Petran kanssa, että tällainen ympäristö olisi varmasti krokotiileille ihanteellinen asuinpaikka.



Arvelumme isompien liskoeläinten olemassaolosta saikin pian vahvistuksen, kun huomasimme rannalla olevan varoituskyltin:



Kyltissä olevan tekstin mukaan alligaattorit ja ihminen ovat jakaneet järvet ja penkereet vuosisatojen ajan. Ja vaikka alligaattoreiden ja ihmisten kohtaaminen johtaa harvoin hyökkäykseen, tulee tiettyä varovaisuutta noudattaa. Kyltin mukaan uiminen tai oleskelu tämän vesistön rannalla on vaarallista ja erityisesti pienet lapset ja lemmikit voivat muistuttaa alligaattorin luonnollista ravintoa. Alligaattoreita ei saisi myöskään ruokkia, sillä sen seurauksena ne eivät enää välttämättä pelkää ihmistä. Erityisesti auringonlaskun aikaan tulisi olla varovainen.

Hienoa, mehän siis olemme juuri tämän tiheän kasvuston reunalla lukemassa tätä kylttiä ja kaiken päälle aurinko alkaa laskea, mistä myös varotellaan kyltissä.. Kiiruusti siis takaisin pyörän selkään ja eteenpäin. Hetken päästä saavuimme kalastamista tai alligaattoribongausta varten rakennetulle laiturille, johon pysähdyimme katselemaan mahdollisia petoja. Näimmekin pinnalla vilahtavan silmäparin, jonka arvelimme kuuluvan alligaattorille. Kokonaista liskoa, saati edes kunnollista vilausta päästä/nokasta emme nähneet. Auringonkin painuessa aina vaan matalemmalle päätimme jatkaa matkaa.



Noin tunnin pyöräilyn jälkeen pysähdyin ottamaan valokuvaa yhdestä kyltistä, jossa kerrottiin matkamme mitta. En tosin ole aivan varma, mittasiko tämä juuri sitä lenkkiä jonka pyöräilimme, mutta luulisin näin. Oma suuntavaistoni on sen verran surkea, että en uskaltanut tässä vaiheessa arvella, onko matkaa vielä paljoa jäljellä vai ei (kyltin mukaan 4½ mailin reitti päättyi tähän). Petra on onneksi varmempi reittien ja suuntien valinnassa ja muistamisessa, joten saatoin luottaa hänen vaistoonsa, kun hän kertoi, että järveä on vielä jonkun verran kiertämättä.


Tässä oli risteyskohta, ja Petran suuntavaisto sanoi, että pitäisi mennä vasemmalle. Vartin päästä totesimme kuitenkin joutuneemme umpikujaan ja palasimme takaisin takaisin samaan paikkaan ja valitsimme päinvastaisen suunnan. Sinäsnä Petran suuntavaisto oli oikeassa, sillä koti oli juuri siellä päin, mihin risteyksestä lähdimme; se tosin johdatti meidät niemekkeelle, josta kotiin katsoen välissä sattui olemaan sata metriä leveä järvi, jossa kaiken lisäksi uiskentelee muutamia alligaattoreita. Eli siis jalat vaan polkimille, ja sinne päinvastaiseen suuntaan. Aloimme jo hieman huolestua, että suistojen kiertämisestä seurannut matka tekikin järven kiertämisen pidemmäksi kuin olimme päätelleet, ja aurinko meni vain matalemmalle ja juomavesikin oli jo loppu. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa. Reippahasti sitten pyöräilimmekin viimeiset kolmisen kilometria ja saavuimme kotiin hieman kahdeksan jälkeen. Kokonaisuudessaan reissumme siis kesti pari tuntia. Reissua voisi melkein jopa kutsua kuntoiluksi! Koska ajoitimme reissumme niin myöhäiseksi, ei aurinkokaan päässyt polttamaan ihoamme (ja tietysti meillä oli 30 kertoimella olevaa aurinkorasvaa!).

Päätimme, että menemme bongailemaan alligaattoreita uudelleen myöhemmin. Kuulimme myös, että syksymmällä ilmojen ja veden viiletessä ne tulevat päivällä rannalle lämmittelemään, jolloin niistä voi saada paremmin valokuviakin. Mutta varovaisia toki pitää olla moisten petojen lähettyvillä!

Ai niin, Jamppa Tuomisella olikin perhettä! Meidän vessan seinän välistä kuului usean päivän ajan rapinaa, ja lopulta vaatimukseemme vastattiin, ja seinään tehtiin reikä asian tarkistamiseksi. Sielä oli löytynyt pieni pesukarhu, joka sitten oli myös vapautettu metsään. Itse en tätä tapausta tavannut, joten en osaa sanoa minkä ikäisestä tai kokoisesta eläimestä oli kyse. Huoltomiesten selityksen perusteella ymmärsin, että se olisi ollut n. 30cm pitkä, eli ei mikään aivan vastasyntynyt tapaus. Raukka oli ollut aivan nääntynyt kun se oli sieltä pelastettu, eikä ollut lainkaan kuulemma pyristellyt vastaan kun se oli seinän sisästä nostettu pois. Toivottavasti se selvisi vapautuksen jälkeen, eikä joutunut muiden petojen syötäväksi.

Niin ja muita kodissamme kohtaamia luontoelämyksiä on ollut palmetopaxiksi kutsuttu torakka, joka löytyi petran rinkasta. Eläin liikkui niin nopeasti, että meinasi melkein päästä karkuun meiltä. Nopeiden refleksien avulla saimme sen kuitenkin saalistettua ja vapautimme senkin ulos. Meitä kyllä moitittiin tästä toimenpiteestä, sillä aito Floridalainen olisi tappanut tämän otuksen alta aikayksikön. En kuitenkaan halunnut tappaa eläintä sisätiloissa, sillä olen kuullut, että torakat erittävät jotakin hajua, joka kutsuu muita torakoita paikalle. ..ja listitystä eläimestä tätä tuoksua erittyy kuulemma paljon. En siis halunnut, että otuksen sukulaiset ja ystävät tulevat pitämään hautajaisia meidän asuntoomme, joten mieluummin vapautin sen ulos luontoon.. ..ja siellä puolestaan ei ollut mitään mahdollisuutta tappaa sitä, kun se juoksi jo kovaa vauhtia karkuun. Mutta eipä ole sen jälkeen torakoita onneksi näkynyt!

Tänään lauantaina olemme ehtineet käydä rannalla ja uima-altaalla. Allas oli ns. maauimala, eli seiniä ja kattoa ei ollut muuten kuin rajaamassa yksityisalue muusta biitsistä. Pääsymaksu oli $4 dollaria. Allas oli 50m pitkä, ja siinä saattoi mukavasti uida matkaa. Kokonaisuudessaan taisin juida 800m, eli ihan mukavan kuntoilun siitäkin sai. Aurinkorasvakin oli valittu suojakertoimella 50, eli ei ollut vaaraa, että selkä palaisi. Tosin muutenkaan ei sitä vaaraa olisi ollut, sillä päivä on ollut pilvinen ja taivaalta on tullut myös pieniä sadekuuroja. Meressä ei saanut uida, kun aallot olivat aivan liian suuria. Surffareita tämä toki miellytti, mutta itseäni moiset aallot pelottavat. Lisäksi mereltä näytti tulevan uusia sadepilviä, ja tietokoneen mukaan alueelle onkin annettu myrskyvaroitus. Ukkosia luvassa tälle viikonlopulle. Onneksi sateet ja ukkoset ovat kuuroluontoisia, joten koko päivää ei koskaan taida olla synkkää.

Hurrikaaneja täällä odotellaan, sillä kausi on täll hetkellä kovimmillaan. Käytännössä toistaiseksi ei ole ollut vielä yhtäkään nimeä saanutta hirmumyrskyä ja viimieisinkin tulokas kuoli jo torstai-perjantai yönä kaukana Atlantilla. Toivotaan, että meidän aikana ei yhtäkään hurrikaania tulekaan, vaikka sellaisesta hienon tarinan myöhemmin saisikin aikaiseksi. Ehkäpä jotakin vähemmän hurjia tarinoita sen sijaan!

Katolta kuului rapinaa!

Heippa! Koska video, jossa esittelen asuntoani, ei lataudu tänne blogiin, joudun esittelemään uutta kämppääni valokuvien avulla. En kuitenkaan ole vielä saanut aikaiseksi ottaa noita kuvia, joten tässä kaksi kuvaa, josta toisessa näkyy meidän asunto etupihan puolelta (aikaisemmassa videossa se näkyi takapihalta) ja tässä toisessa kuvassa on sitten lepokodin sisäpihalta otettu kuva.






Jo sunnuntaina meidän asunnon katolta kuului rapinaa. En ehtinyt kuitenkaan edes kysellä tai ihmetellä, että mikäs siellä rapisee, kun talkkari ehti jo kysellä, että onko rapinaa kuulunut. Kuulin, että talon vintille menee pesukarhuja, jotka sitten rapistelevat siellä. Niiden ei kuitenkaan ole hyvä antaa olla siellä, sillä tekevät tuhojaan eristeissä jne, joten talkkari-Jari kysyi, voiko hän viedä vintille häkin. Kohteliasta oli toki kysyä, sillä vintille joudutaan kulkemaan keittiömme kautta (ovi autotalliin, josta portaat vintille - ja autotallin omasta ovesta ei voi kulkea, kun talli on niin täyteen ahdettu ulkoa päin) ja samoin saaliiksi saatu eläin pitää kuljettaa keittön läpi ulos. Jari sanoi tuovansa häkin sinne jossakin vaiheessa iltapäivällä.

Me puolestamme jouduimme aloittamaan työt videosulkeisilla. Aiheena oli mm. paloturvallisuutta, hygienia-tietoutta ja kuuden tunnin video-luento aiheena hiv/aids! Kysyimme ohjaajaltamme Annelta, että onko ko. videoiden katselussa oikeasti mitään järkeä, ja vastaukseksi saimme, että ei toki, mutta laki vaatii, että nämä videot on katseltava ennen terveydenhuollon töitä aloittaessa.. Joten sulkeiset päälle. Täytyy kyllä tunnustaa, että emme katseleet videoita muistiinpanoja tehden, vaan taisimme olla ennemminkin niitä takapenkin häirikkötyttöjä, jotka kuiskuttelevat omia asioitaan. Velvollisuus tuli kuitenkin hoidettua, eli olemme olleet läsnä (tai siis paikalla) videoiden pyöriessä ruudulla. :) Tässä valokuvassa olen erittäin iloinen, kun kädessäni oleva video-nippu on katsottu ja ollaan juuri palauttamassa niitä varastoon takaisin!


Videosulkeiset saivat kuitenkin mukavan (ja kaivatun!) keskeytyksen, kun kuulimme yltyvää rapinaa yläkerrasta. Pyysimme Jaria tarkastamaan, olisiko "saalis" tosiaan mennyt loukkuun jo alle puolessa tunnissa.. ja niinpä siinä oli käynyt, että Pesukarhu oli haistanut syötiksi asetetun ruoka-annoksen ja joutunut satimeen. Ruokakin oli kai syöty, kun kuppi oli ihan tyhjä, kun häkkiä tuotiin ulos..

Tässä vielä kuvia tästä Jamppa Tuomiseksi -nimetystä pesukarhusta:





Jamppa Tuominen joutui viettämään seuraavan yön häkissä (juu, vein sille iltapäivällä ja vielä illalla vettä, ettei raukka kuole lämpöhalvaukseen!) meidän talon päädyssä. Aamulla Jari kävi viemässä sen kauemmaksi metsään, ja Jamppa Tuominen pääsi takaisin vapauteen, johon se verkkaisesti köpsytteli pickupin lavalta. Ja Jamppa Tuominen eleli metsässä onnellisesti elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Äänimaisemaa

Tässä on video meidän takapihalta. Vieressä kulkee valtatie, joten jonkun verran kuuluu autojen ääniä. Halusin ottaa tämän videon lähinnä tuota sirkkojen siritystä tallentaakseni. Käsittämättömän kovan äänen saa aikaiseksi yksi ainoa sirkka.. saati että niitä on lähiympäristössä varmasti kymmeniä! ..Nicaraguassa sirkat alkoivat sirittää illalla, joten olin hämmästynyt, kun täällä siritys on ympärivuorokautista. ..en siis enää ihmettele, kun täältä tulevat turistit päivittelevät kuinka hiljaista Suomessa on. Suomessa luontokappaleet kun tuppaavat olemaan hyvin hiljaisia. Tämän moottorisahaa muistuttavan äänen kuulee varmasti myös huonokuuloisemmat, jotka eivät enää pysty suomalaisten heinäsirkkojen soittoa kuulemaan.

Ensimmäinen päivä Floridassa

Heippa taas täältä maailmalta! Tällä kertaa Floridasta Lake Worthista. Saavuin perille Finnish-American Rest Homelle eilen illalla paikallista aikaa kahdeksalta. Matkani aloitin Suomessa Valkeakoskelta klo 03:40, ja perillepäästessä Suomessa elettiin sunnuntain aamuyötä klo 03:00, joten aika lailla vuorokauden kesti tuo matkustaminen. Illalla kiersin ihan pikaisesti lepokodin (vai hoitokodin?) puolen läpi, ja sen jälkeen mentiin kämpille. Nukkumaan menin joskus puoli kymmenen aikaan ja nukuin oikein makeasti aamu kahdeksaan asti. Aamupala olisi ollut seitsemältä, joten sen missasin. Onneksi kämpille tuodusta iltapalasta riitti oivasti purtavaa myös aamulle, enkä sitten joutunut aloittamaan päivää nälkäisenä.

Aamulla purin laukut, jonka jälkeen tulin tänne lepokodin puolelle hengailemaan. Olen tavannut monia mummoja ja pappoja ja vastaillut ainakin 30 kertaa kysymykseen mistä päin Suomea olet kotoisin (Jyväskylässä opiskelin, mutta kotoisin olen Orivedeltä. Suku on pääasiassa Valkeakoskella - olisipa vastaus yksinkertaisempi.. Ehkä se sadannen vastauksen kohdalla on typistynyt vain yhdeksi noista..) Kysymyksen jälkeen olen kuunnellut ehkä 20 eri vanhukselta selityksen mistä hän tai hänen sukunsa on kotoisin ja milloin hän on tullut Jenkkeihin ja onko hänellä puolisoa tai onko se jo kuollut ja ja ja.. Oikeasti ihan mielenkiintoista, mutta kun päivän aikana kuulee saman keskustelun eri ihmisen kanssa käytynä monta kertaa, menettää se hieman uutusarvoaan, vaikka jokaisella onkin oma tarinansa kerrottavana. :)

Petra tulee tänne muutaman tunnin kuluttua. Tähän asti yksin oleminen on sujunut ihan mukavasti, vaikka olisi ollut kiva että olisi ollut seuraa. Huomenna luultavasti päästään aloittamaan työt ja tutustutaan henkilökuntaan paremmin.

Niin siis, suurin osa henkilökunnasta on suomalaisia ja asukkaiden kanssa puhutaan pääasiassa suomea. Pari asukasta puhuu sen verran huonommin suomea, että he vaihtavat keskustelun helposti englanniksi. Hoitohenkilökunnassa on sitten paikallisia (pääosin maahanmuuttajia), ja olenpa tavannut myös yhden Nicaragualaisenkin. :D Päässyt siis puhumaan espanjaakin!

Mutta hyvin menee siis, jatkossa lisää postauksia. Ja valokuvia ja mahdollisesti videota, mikäli sen lataus onnistuu. :)