Lähdimme reissuun kotoa puoli kahdeksalta aamulla. Polkaisimme pyörinemme TriRail-juna-asemalle n.20 minuutin pyörämatkan (mikä on kenestä tahansa paikallisesta hullua!), matkustimme TriRaililla n. 1,5h Miamiin Metrotransver-asemalle, josta jatkoimme matkaa metrolla Miami Beachin suuntaan. Metrolla kulkeminen kuului TriRail-lipun hintaan, ja samalla lipun avulla sai matkustaa linja-autolla $0,25 hinnalla Miami Beachille. Oltiin Miamin päässä kyllä jatkuvasti tuurin varassa, sillä emme olleet suunnitelleet reissuamme kovinkaan tarkasti. Jatkoyhteydet menivät kuitenkin tosi hyvin, ja ensimmäinen bussi jolta kysyimme, meni juuri toivomaamme suuntaan. Emme oikein tienneet koska bussista olisi hyvä hypätä pois, mutta päätimme, että jossakin "sopivaksi katsomassamme kohdassa" sitten... Meillä oli kyllä "katukartta" Miami Beachilta, mutta käytännössä emme oikein osanneet etsiä sieltä mitään erityistä. Kävelimme ja katselimme ympärillemme. Mukava kokemus kaiken kaikkiaan, ja tämän reissun jälkeen tiedämme Miamista jo enemmän ja osaamme suunnitella kohteita tarkemmin.

Löytyihän sieltä Miami Beachilta siis se hiekkarantakin. Ikävä kyllä meillä ei ollut uima-pukuja mukana, joten jouduimme tyytymään rantaapitkin kävelyyn. Sinänsä mukavaa sekin oli.





Kaikkia hienoja taloja ei ainakaan näe katujen puolelta, kun niitä suojaa melkoisen tukeva pensasmuuri!

Iltapäivämme lopuksi päätimme kävellä Miami Beachilta metrolle. Matkaa oli kartasta arvioiden noin 6km, mutta kun olimme jo kävelleet koko päivän paahtavassa auringossa, olimme junalle saapuessamme aivan poikki. Ennen asemalle menoa kävimme jälleen täydentämässä vesivarastojamme, joten janoisena emme joutuneet päivän aikana kertaakaan taivaltamaan.




..ja onneksi kiiruhdimmekin, sillä metro tuli juuri kun saavuimme asemalle ja puolestaan Tri Rail lähti puolen minuutin päästä metron saapumisesta, joten muutama juoksuaskelkin tuli metrosta TriRailiin vaihtaessa otettua (matkaa oli 2 kerrosta alaspäin - metro tosiaan kulki ylhäällä). Lake Worhtin suunnassa oli todella tummia pilviä, ja saimmekin nauttia (se toinen taisi kyllä nauttia aika vähän) upeista salamoista matkamme aikana. Hieman jännitimme, että kastummeko lopulta kovasti kotimatkalla, kun junalta tosiaan piti vielä pyöräillä se muutama kilometri takaisin kotiin. Onneksemme Ukkonen oli mennyt jo Lake Worthin ohitse (kosteudesta päätellen täällä oli satanut kuitenkin oikein kunnolla), ja pääsimme aivan kuivin jaloin ja päin takaisin kotiin. Päivän saldona muutama kymmenen valokuvaa (ei siis satoja), punainen naama ja rinnusta sekä kaksi pientä rakkoa varpaissa. Ja jalkojen lihaksissa väsymystä ja mukavia uusia tarinoita ja muistoja. Reissu oli mukava ja halpa - kaiken kaikkiaan taisin kuluttaa rahaa n. 25 dollaria! ..ja siihen sisältyy mm. $4 starbucks jääkahvi. Eiköhän siis oteta reissu uusiksi kun tästä taas selvitään. Ensi viikonloppuna suuntana olisi Orlando. Saapa nähdä saadaanko sieltä kuitenkaan enää hotellia, sillä ensi viikonloppu päättyy maanantaina olevaan labour dayhin, mikä on useimmissa työpaikoissa vapaapäivä. Ja Orlando puolestaan on useille lapsiperheille tärkeä reissukohde, sillä siellä on mm. Disneyland, Seaworld ja ehkäpä joitakin muitakin mielenkiintoisia paikkoja. Siitä kuitenkin tarinoita lisää vasta sitten ensi viikonlopun jälkeen! Mukavaa syksyn jatkoa, minä jatkan auringosta nauttimista ja rusketuksen keräämistä. Bye Bye.
4 kommenttia:
Näytti ihanalta se ranta, olis ollut kiva olla kanssa siellä. Hyvä että muistat juoda kun siellä kuumassa kuljet.
Terkkuja halauksia
Äiti
Ihana toi eka kuva :) Hyvä fiilis välittyi heti tänne asti.
Kiva kun oot taas alkanu pitään blogia niin on helpompi vaihtaa kuulumisia. Ja kyllä kyllä, koitan itse aktivoitua myös naamakirjan puolella :)
Ihana lukea menemisistäs! Täällä kun ne rajoittuvat lähinnä tähän arjen pyörittämiseen ja pääluvun kasvattamiseen... ;)
Terkuin Vappu ja pojat
Ps. Liskot muuttaa "uuteen" terraan, kun Viljo saa isomman. Perivät sen.
En kestää!!:) enää 4 päivää, ni meitsi lähtee tonne!
Lähetä kommentti