Katolta kuului rapinaa!

Heippa! Koska video, jossa esittelen asuntoani, ei lataudu tänne blogiin, joudun esittelemään uutta kämppääni valokuvien avulla. En kuitenkaan ole vielä saanut aikaiseksi ottaa noita kuvia, joten tässä kaksi kuvaa, josta toisessa näkyy meidän asunto etupihan puolelta (aikaisemmassa videossa se näkyi takapihalta) ja tässä toisessa kuvassa on sitten lepokodin sisäpihalta otettu kuva.






Jo sunnuntaina meidän asunnon katolta kuului rapinaa. En ehtinyt kuitenkaan edes kysellä tai ihmetellä, että mikäs siellä rapisee, kun talkkari ehti jo kysellä, että onko rapinaa kuulunut. Kuulin, että talon vintille menee pesukarhuja, jotka sitten rapistelevat siellä. Niiden ei kuitenkaan ole hyvä antaa olla siellä, sillä tekevät tuhojaan eristeissä jne, joten talkkari-Jari kysyi, voiko hän viedä vintille häkin. Kohteliasta oli toki kysyä, sillä vintille joudutaan kulkemaan keittiömme kautta (ovi autotalliin, josta portaat vintille - ja autotallin omasta ovesta ei voi kulkea, kun talli on niin täyteen ahdettu ulkoa päin) ja samoin saaliiksi saatu eläin pitää kuljettaa keittön läpi ulos. Jari sanoi tuovansa häkin sinne jossakin vaiheessa iltapäivällä.

Me puolestamme jouduimme aloittamaan työt videosulkeisilla. Aiheena oli mm. paloturvallisuutta, hygienia-tietoutta ja kuuden tunnin video-luento aiheena hiv/aids! Kysyimme ohjaajaltamme Annelta, että onko ko. videoiden katselussa oikeasti mitään järkeä, ja vastaukseksi saimme, että ei toki, mutta laki vaatii, että nämä videot on katseltava ennen terveydenhuollon töitä aloittaessa.. Joten sulkeiset päälle. Täytyy kyllä tunnustaa, että emme katseleet videoita muistiinpanoja tehden, vaan taisimme olla ennemminkin niitä takapenkin häirikkötyttöjä, jotka kuiskuttelevat omia asioitaan. Velvollisuus tuli kuitenkin hoidettua, eli olemme olleet läsnä (tai siis paikalla) videoiden pyöriessä ruudulla. :) Tässä valokuvassa olen erittäin iloinen, kun kädessäni oleva video-nippu on katsottu ja ollaan juuri palauttamassa niitä varastoon takaisin!


Videosulkeiset saivat kuitenkin mukavan (ja kaivatun!) keskeytyksen, kun kuulimme yltyvää rapinaa yläkerrasta. Pyysimme Jaria tarkastamaan, olisiko "saalis" tosiaan mennyt loukkuun jo alle puolessa tunnissa.. ja niinpä siinä oli käynyt, että Pesukarhu oli haistanut syötiksi asetetun ruoka-annoksen ja joutunut satimeen. Ruokakin oli kai syöty, kun kuppi oli ihan tyhjä, kun häkkiä tuotiin ulos..

Tässä vielä kuvia tästä Jamppa Tuomiseksi -nimetystä pesukarhusta:





Jamppa Tuominen joutui viettämään seuraavan yön häkissä (juu, vein sille iltapäivällä ja vielä illalla vettä, ettei raukka kuole lämpöhalvaukseen!) meidän talon päädyssä. Aamulla Jari kävi viemässä sen kauemmaksi metsään, ja Jamppa Tuominen pääsi takaisin vapauteen, johon se verkkaisesti köpsytteli pickupin lavalta. Ja Jamppa Tuominen eleli metsässä onnellisesti elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.